Kun rakastaa omaa, mut tuntee suunnatonta vetoa toiseen. Oman kanssa on mukavaa, turvallista ja tuttua. Ei perhosia.
Uuden tuttavuuden pelkkä katse ja hymy saa sähärit menee ylhäältä alas. Mitä hittoa täs pitäis tehä?
Ottaisin aikalisän suhteessani, mut eihän sellaista voi tehä. Eihän sellaiseen kukaan suostu. sattuuhan se toiseen silti. Tahtoisin antaa itselleni luvan sillälailla tuntea sen uutuuden. Ilman et mikää paluu olis mahdotonta.
Elämä on helkkarin vaikea ja inhottava ku heittää tällaisia eteen. Mitään ei oo tapahtunut. Omatuntoni ei antais edes tapahtuvan. Mut mihis heitän tän tunteen edes?? Vihaan sitä et tahtoisin koskea tätä toista.
Väitän et tätä sattuu KAIKILLE. Pitkin elämää varmasti tulee näitä ihastuksia, perhosia eteen. Mut miten te muut saatte ne perhoset pois ja järjen voiton?
Uuden tuttavuuden pelkkä katse ja hymy saa sähärit menee ylhäältä alas. Mitä hittoa täs pitäis tehä?
Ottaisin aikalisän suhteessani, mut eihän sellaista voi tehä. Eihän sellaiseen kukaan suostu. sattuuhan se toiseen silti. Tahtoisin antaa itselleni luvan sillälailla tuntea sen uutuuden. Ilman et mikää paluu olis mahdotonta.
Elämä on helkkarin vaikea ja inhottava ku heittää tällaisia eteen. Mitään ei oo tapahtunut. Omatuntoni ei antais edes tapahtuvan. Mut mihis heitän tän tunteen edes?? Vihaan sitä et tahtoisin koskea tätä toista.
Väitän et tätä sattuu KAIKILLE. Pitkin elämää varmasti tulee näitä ihastuksia, perhosia eteen. Mut miten te muut saatte ne perhoset pois ja järjen voiton?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Etkö pysty (vai puuttuuko tahtoa) sitoutumaan siihen mihin olet ryhtynyt? Kun on tahtoa, niin löytää myös keinot.
En tiedä. Toivon et on.
Tää on vaa eka kerta ku tulee tällaista eteen. Nyt kai se nähdään, olenko pettäjä vai en..
Pitkän parisuhteen aikana tulee varmasti kaikille ihastumisia toiseen. Se on sitten toinen asia, toimiiko niiden pohjalta. Eiköhän se ole aika lailla omasta tahdosta kiinni, mitä tekee tai jättää tekemättä. Kukaan ei pakota sinua pettämään tai olemaan uskollinen, sinä päätät.
Itse olin ihastunut toiseen, otin järjen käteen ja ajattelin tätä omaa minä RAKASTAN ihastumisia tulee ja menee.. tällaisia miehiä on alle yksi miljoonasta :) En kadu hetkeäkään
Voisit opetella käyttämään välimerkkejä.
Jos on kysymys rakastumisesta niin sitten kannattaa toimia.
Jätä toki toinen ensin ja RAKASTU vasta sitten!
Ei tässä ole mitään järkeä! Olemme olleet yhdessä yli 50 vuotta, on lapsia , lapsenlapsia, lapsenlapsenlapsia, vaimoni kanssa menee avioelämä ihan mukavasti. Tapasin laivareissulla samanikäisen naisen, "rakkautta ensisilmäyksellä", nyt olemme kiinni toisissamme, nainen ei halua vakisuhdetta, ei kyllä tiedä minun tilannettani, jos saa tietää, loukkaantuu takuulla.
Jos vaimoni saa tietää, on se katastrofi, kuitenkaan en näytä pääsevän irti tilanteesta!
Taidat olla minunlaiseni tapaus?
Voin yhtyä sinuun täysin. Tuo tunne tuntuu aivan käsittämättömän mahdottomalta, miksi sellaista tunnetta on edes olemassa.. elämä on julmaa. Olin luonteeltani villi ne pari-kolme "nuoruusvuottani", kunnes sain lapsen avopuolisoni kanssa. Ennen lasta pystyin ilmeisen helpostikin pettämään avokkiani. Toki tunsin hirveää syyllisyyttä, mutta näköjään pystyin siihen. Sen pettämisen jälkeen kävimme pitkän prosessin, mutta selvisimme yhdessä, pettäminen tuntui vahvistavan suhdettamme. Olen onnellinen tällä hetkellä. Toisinaan kuitenkin tunnen että suhde olisi laimentunut, ja kaipaan enemmän esimerkiksi yhdessätekemistä ja ehkä juuri niitä perhosia vatsanpohjassa. Ensimmäinen ihastukseni perhe-elämäni aikana oli kutkuttava, teki mieli tehdä enemmänkin, mutta kun huulet kohtasivat baari-illan aikana, se syyllisyys muistui välittömästi mieleen enkä pystynyt jatkamaan. Tunsin syyllisyyttä monemonta päivää. Nyt olen jälleen "ihastunut", tai paremminkin tunnen vetovoimaa naapuriini. Se mikä on muuttunut, tai kuten itse kysyit, miten järki vie voiton.. olen tajunnut että ihastumisia tulee ja menee, ensimmäinen on se vaikein. Sitä epäilee kaikkea nykyisessä suhteessaan ja kuvittelee toisinaan että se ihastus olisi riittävä merkki tehdä jotain nykyiselle suhteelle. Mutta kun huomaa yhtäkkiä että aiempaa ihastusta ei olekaan muistanut enää aikoihin ja nyt onkin uusi kohde, tajuaa että ne ovat ohimeneviä, eikä niistä tarvitse tehdä sen suurempaa numeroa. Nautin tästä ihastumisesta, ja haaveilen päiväunieni aikaan mitä voisi tehdä sen ihastuksen kanssa, mutta siihen se jää. Sehän vain piristää.
Tuonkin romaanin voisi helposti tiivistää kolmeen (3) sanaan: Olet henkisesti huora.
Kyllä se on ihan perseestä. Ja tilanne ku on se et tää uusi tuttavuus on hyvin selvästi ilmaissut olevansa kiinnostunut ja haluavansa jotain. Hänkin on parisuhteessa tahollaan. Rakastumisesta ei todellakaan ole kysymys, vetovoimasta.
En halua loukata puolisoani, en halua olla petturi, mut se ajatuskin et esim vain suutelisi tätä uutta, ensimmäisen kerran vuosiin tuntisi toisen, erin ihmisen lähellään, se saa tosiaan sähköt kulkemaan pitkin poikin. Juuri tän ihmisen, jostain ihmeen syystä.
Jos olisi tuhat kertaa varma et påuoliso ei koskaan ikinä sais tietää, en empisi yhtään. Mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. Sen verran voimakas tää vetovoima on ja tuntuu melkein väärältä MUA kohtaan et sen kokeileminen multa kielletään. Kyllä on nii sairasta. Olen melkein varma et kiinnostuski lopahtaisi hetken päästä, ei tää tyyppi ole sellainen et häneen rakastuisin.
En tiedä miks kirjoitan... siks ku ei ole ketää kelle puhua ja tuntuu et pakahdun. Syyllisyydestä siit et eilen ku olimme yhdessä puolisoni kanssa, olin silmät kiinni ja ajattelin tätä toista. Siit et haluaisin niin kovin kokeilla. Olen aina ollut sitä mieltä et ennenkuin pettää, täytyy jättää. Olen aina ollut sitä mieltä et pettämistä on jo yksi pusu. Miks nyt yritän etsiä tapaa kiertää nää mun periaatteet??? :D on tää nii sairas tilanne.
ja omaani todella rakastan. Hän on paras ystäväni, sielun kumppanini. Vetovoima ja sähkö on laimentunut, mut en ole pitänyt sitä edes niin tärkeänä, seksi on sujunut ja en ole kaivannut perhosia. Argh.
Varmaan pari viikkoa kun olisin näkemättä tätä ihastustani, pääsisin sen yli. Mut en voi olla näkemättä häntä.. Näen häntä muutaman kerran viikossa, väkisin.
Miks sitä tuleekaan tällaisia eteen.. Mut kiitos kommenteista. Arvasin et tuleehan niit ihastuksia, varmasti lähes jokaiselle.. mietin vaan et kuinka niistä oikein pääsee yli. Tekemättä mitään mitä kuitenkin haluaa. Ei halua haluta mut haluaa.
sehän on helppoa: ei pidä yhteyttä ihastukseen eikä näe tätä.
sä kun voit itse valita mitä sinä elämässäsi teet!
vanha suhde jatkukoon!
Joo, kaikille sattuu.
Joillekin sattuu ihan päivittäin, että saa ihailevia katseita.
Jotkut saa harvoin ja menevät siksi sekaisin.Ihastuminen on ihan luonnollista.Se on ihan eri asia kuin rakastuminen.Rakastumisestakin on vielä tosi pitkä matka rakastamiseen.
Jäitä hattuun tai joskus kakkoseksi ajautumista.
Voi jösses kun on niinkun mun päästä kirjotettua.. Tää on IHAN KAMALAA!!
Mua ahdistaa ihan suunnattomasti ajatus, etten voisi kokea muita suhteita tän elämän aikana (oon parikymppinen, ekassa vakavassa suhteessa joka kestänyy pari vuotta. Noh, reilu kk sitten tapasin baarissa mukavan miehen. Juttu luisti niiiiin hyvin ja viihdyin hänen seurassaan todella. Mitään puhumista enempää EI tapahtunut, sillä en ikinä koskaan voisi tuottaa sellaista tuskaa rakkaalle ihmiselle, joka joka muutti elämäni täysin. Mutta.. Harva se päivä tuon tapaamisen jälkeen mietiskelin ko. tyyppiä ja viime viikonloppuna tapasin hänet uudestaan.
Voi elämä, miksei voi saada kaikkea mitä haluaa! Tämä tunne on niin hirveä. Pelkkä ajattelu saa jo syyllisyyden kuristavan tunteen aikaan, samalla kun ne kauan sitten koetut ihastumisen riuduttavat tunteet mylläävät päässä..
Ei se auta kuin antaa olla. Ei tässä nyt hittovie voi todellakaan asialle tehdä mitään.
"Mua ahdistaa ihan suunnattomasti ajatus, etten voisi kokea muita suhteita tän elämän aikana (oon parikymppinen, ekassa vakavassa suhteessa joka kestänyy pari vuotta." -> kenties olet liian nuori ja kokematon sitoutumaan vielä?
Niinpä... Tämä on ihan kamalaa.
Pää tän kans hajoaa.
^^ Ei kenties, vaan olen.. Järkyttää edes ajatella tulevaisuutta ilman tuota nykyistä, mutta hitto. Ei miettisi näitä asioita vaan eläisi tuttua ja turvallista elämäänsä, antaa asioiden edetä omalla painollaan. Harmi kun ei voi itse päättää omista tunteista >:(
ihastukset ovat ohimeneviä... sä voit hallita käytöstäsi kuitenkin ja päättää haluatko seurata (ehkä valheellisia) tunteitasi
Vanha ei ole aina parempi kuin uusi sekin kannattaa muistaa. Eikä elämässä asiat pysy aina paikoillaan, ihmiset ja tilanteet ja tunteet muuttuvat. Suunta eteenpäin.
^ Totta.. Hankalaa etenkin tällaiselle tyypille, joka välttelee mahdollisimman paljon liian suuria muutoksia. Varsinkin toisen ihmisen loukkaaminen satuttaa eniten.
Mutta ei tässä nyt olla suhdetta päättämässä, pakko vaan purkautua aiheesta jonnekin.. Elämää on kuitenkin (toiv) vielä kymmeniä vuosia edessä, niin ehtii sattua ja tapahtua. Tällaisessa tilanteessa alkaa vaan heti miettiä "Entä jos..".
Jos sanot itsekin olevasi liian nuori ja kokematon sitoutumaan, eikö silloin nimenomaan pitäisi lopettaa se suhde? Ei tarvitsisi sitten jossitella vanhainkodissa.
"Hankalaa etenkin tällaiselle tyypille, joka välttelee mahdollisimman paljon liian suuria muutoksia."
"Ei miettisi näitä asioita vaan eläisi tuttua ja turvallista elämäänsä, antaa asioiden edetä omalla painollaan."
-> Ei kuulosta siltä, että rakastaisit nykyistä kumppaniasi, ainoastaan siltä, että pidät häntä tuttuna ja turvallisena vaihtoehtona. Pelkäätkö yksinoloa?
Elämässä mikään muu ei ole varmaa kuin muutos.