jo pari kuukautta kestäneessä parisuhteessani tapahtui muutos kun poikaystäväni kertoi kärsivänsä voimakkaasta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä joissa kohtaukset voivat olla hyvinkin vaikeita. Aluksi hän häpesi kertoa minulle asiasta ja ajatteli että en osais suhtautua asiaan neutraalisti. Sanoin kuitenkin hänelle että asia on minulle ihan okei ja se ei mielestäni vaikuta suhteeseemme --> voisimme siis jatkaa ihan normaalisti ja jätimme keskustelun taka-alalle. Reilun viikon päästä tapahtuneesta yritin laittaa viestiä ja soittaa useaan kertaan mutta ei tapahtunut minkäänlaista reaktiota :( olen nyt yrittänyt tavoittaa poikaystävääni reilun kuukauden ajan erillaisin keinoin mutta turhaan. Hän ei vastaa edes kavereilleen jotka tuntevat minut!! En tiedä onko nyt kyseessä pahemman laatuinen kohtaus vai jotain aivan muuta.. Ensin ajattelin että hän tarvitsee vain aikaa mutta KUINKA KAUAN! entä jos kiinnostus on yhtäkkiä lakannut (voiko niin käydä kaiken sen jälkeen mitä on??). Olen sanonut poikaystävälleni monesti että haluan auttaa häntä ja olla mukana tässä asiassa mutta hän vain työntää minut pois. En tiedä pitäisikö vain odottaa mutta tää on vaan niin helvetillistä hommaa ettei hullukaan kestä, kaikkein pahinta on tää hiljaisuus :s Mitä mun pitäs tehdä, en haluais luovuttaa tässä on niin paljon pelissä???!!
poikaystäväni ei puhu minulle
epatzu
16332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
et sä nyt oikein yksinäänkään voi olla suhteessa...
Tietysti menet ovelleen ja tarkistat onko hengissä, suhtkoht terveenä vaiko jo sairaalahoidon tarpeessa. Häneen ei nyt voi soveltaa mitään Cosmopolitan-pelailua, vaan sinun tulee ymmärtää että hän ei ole aivan terve psyykkisesti. Saattaa parantua aikanaan mutta ei ainakaan kotona murjottamalla.
Jos hän päin naamaa käskee jättämään rauhaan, niin ehkä sekin on harkitsemisen arvoinen teko.
Pari kuukautta suhteessa ja siitä toinen kuukausi sellaista, ettei toinen edes vastaa yhteydenottoihin? Minusta te ette ole suhteessa.
Mieti haluaisitko edes jatkaa. Tuollaiset vetäytymiset tulisivat olemaan tavallisia jatkossakin seurustellessa masentuneen ihmisen kanssa.
olen kyllä huomioinut masennuksen oireet jatkoa ajatellen. Haluaisin vai selvittää tämän nykyisen tilanteen niin vois paremmin ajatella onko meillä yhteistä tulevaisuutta ollenkaan. en oikeen voi pitää tätä suhdetta yksin yllä..ei semmosessa oo mitään mieltä. Kyllä mie oisin valmis ottamaan riskin jos siain mahollisuuden..
Olen yrittänyt käydä poikaystäväni luona mutta en ole päässyt sisälle asti.. inhottavaa on se että hän välttelee minua mutta ei kaikkia kavereitaan.. Tulee monesti luettua hänen fb: päivityksiä että tietäis ees jotain mitä toiselle kuuluu. Hän on siskoni miehen yksi hyvistä kavereista ja he ovat kyllä keskustelleet ja sattuimalta nähneet, mutta nyt hän välttelee minun lisäkseni myös siskoni miestä ja niitä kavereita jotka tuntevat minut.
Eli ei halua olla sinun kanssasi tekemisissä. Siitä on selvästi kyse jos on jutustellu muiden ihmisten kanssa. EI mene oikein masennuksen piikkiin enää tuollainen.
tiedän tämän vakavan masennuksen sairastaneena ihmisenä.. jos ei huvita jutella niin ei huvita jutella kenellekkään, sekä ahdistushäriöstä kärsineenä, ne paniikkikohtaukset kun tulee niin sillon ei uskalla ovesta ulos, pahimmassa tapauksessa sängystä ylös.
Ei se masennus kuitenkaan ole valikoitavissa että olempa masentunut nyt vain tuolle ja tuolle.
en oikeen halua mennä sanomaan millaista yhteyttä hän on pitänyt kavereihinsa kun en oikeastaan tiedä. tiedän ainoastaan sen että hän päivittää facebookkiaan ja kommentoi joidenkin kavereidensa juttuihin. en tiedä vastaako hän kenen puheluihin tai viesteihin.
mulla ei kauheasti ole kokemusta näistä masennus asioista.. poikaystäväni itse kertoi vain että kohtaukset voivat olla todella vaikeita ja koska hänellä on itsetuhoinen tausta masennuksen takia niin välillä käy mielessä että jotain on voinut sattua.
nyt hän ei ole päivittänyt fb:tä noin 6 päivään.
oon mie sitä miettiny itekki et jos se vaan kusettaa.. vaikka epäilyttää vähä ku se on aina sanonu kaikki asiat tosi suoraan jos joku ärsyttää sitä tai että jos joku asia tehdään ``väärällä`` tavalla, kyllä meijän yhteiset kaveritki sano et kyllä se ois sulle sanonu jos ei haluis olla tekemisissä.. mut alkaa pikkuhiljaa vaan oma usko loppuu.kuulisin paljon mielummin siltä ``et painu muija vittuun`` en MITÄÄN
Sun poikaystävän kiinnostus tuskin on lakannu, vaan se on käpertyny masennukseena ja eristäytyy. Pois työntäminen ja muu on vaan merkkejä siitä et sil on paha olla, ja isoin virhe mitä sä voit tehä ois antaa sen eristäytyä. Masennus ja paniikkihäiriö tekee tällästä ja sen syyllistäminen sen oudost käytöksest ois vaan vitun julmaa. Naiset usein tuntuu suuttuvan miehilleen siitä et ne on masentunu ja se on vaa lisäpaskan kaatamista ihmisen niskaa jolla menee muutenki huonosti. Asia on eri sit jos et jaksa sitoutuu ihmiseen jolla on vaikeita mielenterveyden ongelmia. Aika moni ei jaksa. Mun ex ei jaksanu.
kyl mä jaksan ja oon valmis ottamaan sen ``riskin`` et välillä on vaikeeta. ei mun tarkotus oo missään nimessä hylätä tai syyllistää, en vaan oikeen keksi keinoja jolla auttaa kun ei anneta mahollisuutta. en haluu olla julma ja oon sanonu poikaystävälleni että haluun tukkee ja auttaa mut en oo varma haluaako se mun apua?
miten voi piristää toista joka ei antaudu toisten autettavaks ?? )):
Siis tä? Meinaatteko oikeasti että ihminen on masentunut kun ei puhu yhdelle ihmisille mutta muille kylläkin?
Ei mee mun tajuntaan teidän logiikka.
Tunnen masentuneen ihmisen ja hän ei halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. EI siinä eritellä ettäton kanssa haluan olla tekemisissä ja ton kanssa en.
Ei masentunut ihminen tietoisesti välttele jonkun ihmisen tuttuja ettei törmäisi kyseiseen ihmiseen.
KYllä se niin vaan on että mies ei saa sanottua suoraan ettei enää kiinnosta. Välttelemällä yrittää näyttää että juttu on nyt ohi.
Samaa mieltä. Ihan hullua tuhlata aikaa tyyppiin. Ja siis yhden kuukauden tuntemisen jälkeen. Jos olisi seurusteltu vuosi, kaksi tai viisi niin puhuttaisiin oikeasta suhteesta, nyt sellaista ei ole edes ehtinyt syntyä.
nii voihan se olla noinki... vaikka tuntuu niin typerältä että silmän räpäyksessä toinen on muutanu mielesä.. ennen ku se lakkas puhumasta oltiin paljon kimpassa ja soiteltiin jne.. ja sit vaan yhtäkkii. kuulostaa vaan niin tyhmältä, mutta ihan mahollinen teoria
Voi olla että jos se tuosta toipuu, ottaa yhteyttä ja on taas niin kuin ennenkin. Sitten teillä ehkä menee hyvin jonkin aikaa, kunnes sama toistuu. Ja tämä on-off uudelleen ja uudelleen... Kauanko luulet jaksavasi? Masentumiseen taipuvaisen kanssa seurustelu vaatii loputtomasti ymmärtämystä, extrapitkää pinnaa ja ennen kaikkea, tosi vahvaa itsetuntoa.
en oikeen osaa sanoa kauanko sitä jaksaa kun ei oo ollu vasta kun tää yks kohtaus... tietty haluis jaksaa jos tästä ekasta yli mennään(toisen kerran se voi olla jo helpompi ymmärtää) kyllä mulla on aika pitkä pinna, ainaki jos joku on tosi tärkee asia sen eteen kannattaa miusta panostaa ja kestää. ainaki yrittämisen haluu mulla on vaikka muille jakaa
onko jollain toistuvia kokemuksia masennuskohtauksista parisuhteessa?? miten pahoja ne on esimerkiks ollu?
tiedän että poikaystäväni on syönyt/sille on määrätty jotain pari vuotta sitten lääkkeet masennukseen,mutta en oikeen tiiä niitten vaikutuksia käytökseen...