Eilen Zisel kertoi, ettei muista mitään lapsuudestaan. Minulle on taas hyvinkin varhaisia muistoja niiltä ajoilta, koska voin ajoittaa muistot sen mukaan ikääni, missä asuimme.
Ketkä kaikki muistavat sinne jonnekin kauas ja millaisia muistoja? :) Mäkin voin sitten kertoa omistani, mut kuten kaikki tiedämme, niin kovin kiinnostavia niiltä ajoilta ei löydy :)
Ketkä kaikki muistavat sinne jonnekin kauas ja millaisia muistoja? :) Mäkin voin sitten kertoa omistani, mut kuten kaikki tiedämme, niin kovin kiinnostavia niiltä ajoilta ei löydy :)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Joskus noin parivuotiaana kattelin lattian ja seinän rajalla olevaa tummaa kohtaa ja pohdin ääneen, että onko se lutikka tai torakka. Aikani pähkäiltyä tulin siihen tulokseen, ettei kumpikaan. Totesin vaan kovaan ääneen, että SEHÄN ON REIKÄ!!!
:) Olin siinä kolmen, kun istuin hautuumalla hautojen välissä ja paruin täyttä huutoa, kun en osaanut kotiin.
Samalta alueelta on muisto, jolloin katselin oravaa suurten puiden latvuksessa keikkumassa. Alue oli puistomainen, aurinko paistoi ja tiellä oli ihania irtonaisia syyspuiden lehtiä.
Noin 4-5-vuotiaana kun olin mummolassa, mummoni oli varsinainen uutismummo etten voinut välttyä uutisilta ja nimiltä joita niissä kuuli. Minulta kysyttiin, että mikä minusta tulee isona? Vastasin päättäväisesti, että minusta tulee Kekkonen. Luulin, että Kekkonen on ammatti.
Olin muuten kova Kekkos-fani pienenä.
Minä piirsin kuvan Koivistosta, vastavalitusta Suomen presidentistä, Suomen uudesta "kekkosesta".
:)
Tämä muisto on luistelukentältä. Laulettiin porukkalla luistellessa:
"Enkeli taivaan lausui näin,
miks Kekkonen syntyi kaljuin päin!"...
Loppua en muista.
Muistan tarhan kalusteiden värin
Muistan lammastaljan joka oli karhea ja minulla pötkömäisen jäykkää olo sen sisällä. Olin reessä ja naamalle satoi pistäviä jääkiteitä, joista en pitänyt ollenkaan. Taisin jälleen parkua.
Tuon on tosi varhainen muisto. Ehkä siinä max.3, luultavasti vähemmänkin.
Muistan joulutähden samettinauhan värin. Se oli sammaleen vihreä. En pitänyt sen siitä, mutta joka joulu katson latvatähtiä, kuin löytääkseni sitä sammaleen vihreää.
zisel on humanoidien jälkeläinen.
http://www.studio55.fi/irtiarjesta/artikkeli.shtml/1624820/ufotutkijan-hurja-vaite-suomeen-syntyi--vuotta-sitten-avaruusolennon-jalkelainen
.
Täysi uskottavaa ja vakuuttavaa
http://studio55.fi/irtiarjesta/artikkeli.shtml/1624718/ufotutkija-suomen-metsissa-asuu-tonttuja-ja-peikkoja
.
Kuuma muisto:
Oltiin saunassa naisvoimin ja lauteilla oli polttavan kuumaa. Mummo hieroi päähän kovin sormin saipuaa eikä välittänyt tehdä tehdä sitä "ilman kyyneleitä". En pitänyt koskaan hiusten pesusta, mut tänään joudun tekemään sen taas :)
Kylmä muisto:
Istuttiin ruokapöydässä ja isä sanoi teräksen lujasti, että meidän tuli syödä kauniisti haarukalla ja veitsillä, sekä olla nassuttamatta suu auki. Opin sen sillä hetkellä. Koulussa opettaja pyysi muita ottamaan minusta mallia. Olin hämmentynyt. Luulin että kaikilla muillakin on yhtä kurinalaiset pöytätavat. Silti en ollut itse kiinnittänyt muiden ruokailutapoihin mitään huomiota.
Varhaisimmat muistot liittyy mummolaan.
Olin luultavasti 2 - 3 v. istuin peiton päällä, vanhoissa rattaissa. Oli lämmin alkukesän päivä, serkukset keräsivät paljon voikukkia ja laittoivat niitä mun syliin. Se muisto on sellainen hyväntuulen välähdys, en muista siitä sen enempää.
Minä muistan lumpeen kukat joita saimme ukin kanssa katiskoilla käydessä. Ilemän makeat lumpeet ja aamun raikkaus ja välkehtivä vesi, selä lammenpohjan mutainen tuoksi on pysynyt aina selkeänä mielessä :)
ööh Siis'
Minä muistan lumpeen kukat, joita saimme ukin kanssa katiskoilla käydessä. Imelän makeat lumpeet, aamun raikkaus ja välkehtivä vesi sekä lammenpohjan mutainen tuoksi on pysynyt aina selkeänä mielessä.:)
Juu! Mullakin on kivoja muistoja lumpeenkukista, ne liittyvät murrosikään ja järvellä souteluun entisen mökkinaapurin pojan kanssa.
Se oli hyvin kilttiä ja viatonta. :)
Muistan jo vauvaiältä, kun äitin imetti minua--kuva oli sekaia väriläiskiä ja äidin kädet haiskahtivat tiskirätiltä-------1-vuotisynttäritkin--en osannut puhua, mutta ymmärsin puhetta, kun sukulaitantat pajattiva, etten osannu vielä kävellä
samana iltana osasin jo, enkä antanut kenenkään auttaa, vaan lekotin istumaa, jos joku tarttui minuun-----4vuotiaana luin jo sujuvasti
Muistan sen kun olin vielä hyvin lyhyt. Äiti oli kamalan suuri. Äiti seisoi keittiön hellan ääressä tekemässä ruokaa ja ja minä otin äidin reisistä tukea. Muistan tuosta oikestaan vain sen reisistä kiinni pitämisen ja perspektiivin. Vaadin päästä syliin. Äiti oli välinpitämätön, sillä häiritsin hänen ruuanlaittoa.
.
Ennen lumihanget kesti hyvin painoa
Nyt menee heti polvia myöten läpi varmaan johtuu ilmastonmuutoksesta
Har!
.
:'D
Toi on niin totta!!
Yx-vuotiaana herätin äitin aamuisin sanomalla: "äiti, kuuma lelli keitti"
Sillon jo parempi retoriikka, kuin Ratikalla ja dazulla :D
Muistan kauppa-autolla käynnit mummolassa. Mummon kanssa kävelin tienvarteen venaamaan autoa ja sieltä se sitten hiekkatietä pitkin tulikin...hiekka vaan pölisi...kauppa-autolta mummo osti aina jäätelön mulle :)
Tosin valikoimat oli niukat.
.
myymäläautosta on muistuma kun serkkulikalla oli käsin virkattu kukkaro ja se kiinnitti myyjän huomiota hyvinkin laajaan
.
Jostain syystä muistan, että meillä oli punaiset, virkatut verhot siinä yksiössä, jossa vietin ensimmäiset puoli vuotta elämästäni. Niistä ei ole valokuvia eivätkä vanhempani muistaneet asiaa ennenkuin minä siitä mainitsin.
Varhaisin todellinen muisto on siitä, kun veljeni syntyi. Olin 2,5-vuotias. Muistan kulkeneeni synnytyssairaalan raput isäni kanssa ja halunneeni kävellä itse. Halusin myös tärkeänä kantaa kukat itse. Ja veljen näkeminen, sen muistan. Oli pienoinen pettymys :)
Ensimmäinen muisto on, kun faijan työkaverin, Kaukon vaimo tuli hakemaan päivähoitoon, kun olin 3-vuotias. Kauko oli tosi pelottava.
Nyt Ratikka muistaa väärin --Kauko on lääkintävahtimestari , joka syööti äsken Alzheimerllääkkeet väkisin, ku Ratikka pelkäsi kovastu
.
Kauko hakkasi heti kun silmä äkkäsi???????
Har!
.
Muistan kuinka makasin punaisessa pulkassa peitteen päällä selällään ja lumi hipsutteli kasvoille penkasta ja taivalla näkyi tähtiä ja katuvaloja. Muistan myös inhottavat kerninahkaiset rattaat, joissa piti aina kulkea selkä menosuuntaan. :(
Muistan meidän sekarotuisen koiran hytkyvän vatsanahkan ja kippurakynnet automme takapenkillä. Muistan koiran korvalehtien tuoksun. Ja kuoleman.
Muistan myös kuinka lukitsin mummoni makuuhuoneeseen, jonka ovesta puuttui kahva ja sen oven sai lukittua saksilla kahvan kolosta kääntämällä. Muistan myös paljon muuta, mutta en halua kertoa. :)
Ja mummo ei taatusti tykänny hyvää tuosta tempusta :)
Ei tykännyt. Huusi makkarin ikkunasta apua. Mun äiti oli onneksi silloin tulossa kaupasta kotiin, ettei tarvinut kauaa siellä makkarissa virua. :)
Perunat kiehui hellalla ja vesi tuli yli, mun tempauksen takia. Mutta loppujen lopuksi kaikki hyvin. Äiti kyllä nuhteli mua reippaasti. Mummo oli ahdistunut.
Toi oli vähän niinku "Vaahteranmäen eemeli" juttu....onneksi kaikki lopuksi hyvin ja perunatkaan ei tainnu mennä muusiksi :)
No mä olen kuulema ollut tyttöpuoline Eemeli. Aina vatsan alunen jalkoja täynnä ja kerinnyt joka paikkaan tonkimaan ja tehnyt kepposia. :)
Kili koli ja ohhoh taas kaatus ja tippui jotain jossain.
Vilkas lapsi. Ei onneksi mennyt potut piloille. Muorin päivä taisi kuitenkin kokea kolauksen, siihin malliin hän jaksoi asiaa kauhistella. Herran jumala sentään mimmoinen lapsi, miten se keksi oven lukita! Kamalaa mitä olisi voinut sattua sillä välin. :)
Herranen aika sentään.
Ny mun täytyy lähtee tien päälle. Kivaa päivää sulle. Kyllä se päivä tästä kirkastuu vaik ny vielä hämärää :)
Samma här. Labraan menoa. :) Mukavata päivää!!
Onneksi ei mitään isompaa sattunut....tuosta vois aatella, että sulla on hyvät motoriset taidot :) Kirjotetaanko se yhellä vai kahella o:lla :D
Kiitti:) Toivottavasti siellä ei ole jonoa/ruuhkaa :)
Muistan maanneeni vatsallaan filtillä mummolassani (muistan huoneenkin) ja aurinko paistoi ja teki liikkuvia läiskiä peitolle. Oli lämmintä. Edessäni oli sellainen pyöreäpohjainen nallelelu,joka pysyy aina pystyssä,vaikka sitä tönii. Se piti helinää. Yritin päästä liikkeelle, mutta ryömintä oli vielä aika hankalaa.Tavoittelin lelua.
Myöhemmin n. 1-vuotiaana. Muistan päiväkodin (silloin sanottiin seimi sen ikäisten hoitopaikasta) valkoiset kolkot kiviseinät ja korkealla olevan taulun (paperisen). Oli kaikuvaa, istuin jossain nurkassa yksin, villahousut ja paita kutittivat. Odotin ja odotin jotakin (luultavasti äitiä).
Katsoin pellon reunassa saunaa, mikä oli keskellä peltoa. Olin alle 3 v.
He, jotka junalla matkustavat Kauklahti-Espoo väliä, näkevät kyseisen saunan pellolla, ojan vieressä.
Seuraava muisto on, kun muutettiin Kirkkonummen Rauhalan kylään, ihastelin suurta kuusta. Olin silloin noin 3,5 v
mää pelkäsin pistorasioita, mun sängyn vieressä oli yksi ja se piti aina peittää jollain yöksi, mää luulin että se sähkö tullee sieltä pistorasian reijistä yöllä mun kimppuun,
kerran taas, ku meillä oli siihen aikaan vuohia, kaikki muut meni talliin kattomaan ku yks vuohista synnytti, mää jäin yksin keittiöön ja söin ruislimppua ja laitoin siihen päälle suolaa, se oli hyvvää
sitte muistan ku yks mun tädeistä oli kylässä ja se poltti tupakkaa keittiössä uunin vieressä, mää kattoin sitä ja ihmettelin et miten se tekee tuon että sillä tulee savua suusta..
ja joskus kesällä meidän hevonen, Aurinkopoika söi mun hienon olkihatun.
mää suutuin sille kovasti,
nää on tapahtunu ennen ku oon täyttäny 5 vuotta, ku siihen asti me asuttiin "vanhassa mökissä"
mur