Oon aikeissa tatskata kihlattuni nimen olkapäähäni. Tämmöinenhän käsittääkseni jakaa mielipiteitä oon huomannut.., joten kertokaa mielipiteitä. Saa perustella. Mun mielestä se on ihan ok, ei sitä tosiaan irti saa ilman arpia, mutta voihan siihen päälle vetää vaikka kasipallon jos sitten kuitenkin ero sattuis tulemaan. Oon vaan yrittänyt miettiä asiaa joka vinkkelistä, mutta sanokaa ny jottain =)
Gallup...
Jii
141354
0Äänestä
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin, itsehän asian päätät. Mä henk.koht. harkitsin tosi kauan, otanko mieheni suunnitteleman kuvan ja mitä jos ero tulee...
No, sillehän ei voi mitään, jos se ero tulee. Mulle sen kuvan ottaminen oli ehkä eräänlainen uusi sitoutuminen, päätin, että kovin helpolla ei ainakaan erota. En nyt tarkoita, että pelkän tatuoinnin takia parisuhteessa olen.
Ja onhan se (mulla) eräänlainen muisto, tapahtuu mitä tapahtuu. Ja tosiaan, päälle saa kyllä uuden kuvan (tai nimen) :)
Tästä ei nyt tainnut olla mitään apua.
Muuten, tietääkseni kaikki tatuoijat ei tee nimiä, näin olen kuullut..
Kyllä mun tapauksessa on suureksi osin kyse nimenomaan sitoutumisen osoituksesta toiselle. Toisaalta oon miettinyt tatskan ottamista jo useamman vuoden. Aika vähän on syitä olla ottamatta, ainoa miinus on tietty se mainittu, että siihen jää arpi tai tatu loppuiäksi, mutta kerranhan tässä eletään =))
että tuohon nimen tatuointiin liittyy ihmisillä eri mielikuvia. Toiset sitoutuu, toiset omistaa, oon tätä jälkimmäistä nähnyt vähäh liiaksikin... Ilman tatskaa ainaki.
Minkä ikäinen olet? Olen nimittäin huomannut, että nykyään monet nuoret pitää kihlautumista enemmänkin pelkän seurustelun merkkinä kuin todellisena sitoutumisena ja "avioliittolupauksena". Ja jos tästä on kyse, harkitsisin useammankin kerran kuin kahdesti. Jos taas oot jo "kypsässä" iässä ja tosissasi sitoutumassa loppuiäksesi ihan järjelläkin eikä pelkästään tunteilla ajatellen (rakastuneenahan kaikki on sitä mieltä, että tää kestää koko loppuelämän), niin mikäs siinä. Antaahan se kihlatullesi aika vankan todisteen sun tunteista ja vakaasta aikeesta pysyä maisemissa hamaan tulevaisuuteen. Ja jos sit sattuis elämä heitteleen, niin kuvanhan voi tosiaan peittää jollain toisella. Eli pää kylmäks ja mieti tarkkaan...
26v on ikää, ja kyllä, naimisiin mennään =)
...ettet vain oo raumalta?
E-pohjanmaalta. Enhän tuottanut pettymystä? :)
Kommenteilla tai ilman, joo/ei kullan nimi nahkaan??
Ota ihmeessä, jos siltä tuntuu. saahan sen sitten peitettyä toisella kuvalla. miten olis kuitenkin joku toinen paikka, kuin olkapää? enemmän piilossa oleva, rinta? nilkka? Mitenkäs olis joku taiteellinen, esim. kelttikirjaimilla tehty?
Mun mielestä sulla on hieno idea.Kaunista.Omaperästä.
Jos olet onnellinen ja sulla on maailman ihanin mies,miksikäs ei voisi tatuoida hänen nimeään.
Itse en ehkä niin tekisi -tiedä sitä sitten kun itsellä on (toivottavasti) jonain kauniina päivänä taas se oikea...joo-kyllä mäkin voisin ukon nimitatuoinnin joskus ottaa=)...mutta en olkapäähän.Johonkin vasemman rinnan päälle,sellai kuitenkin,että avonaisesta paidasta nimi voisi osittain pilkistää.Suht pieni fontti ja kaunokäsialalla hiukan vinosti kirjotettuna...=)
Tollaselle nimijuttulle ei kyllä ole paljon vaihtoehtoa paikan suhteen.Rinta ja olkapää menee.Sehän olisi jo halveksimista jos johonkin perskannikkaan toisen nimen kirjottais=)
Anna palaa vaan!
Kuulostinkohan jotenkin tyttömäiseltä..., oon nimittäin miespuolinen henkilö :) Joskus vähän tulee hempeiltyä vissiin liikaa...
Itsekin tässä rengastettuna ollaan, mutten silti lähtisi puoliskoni nimeä itseeni nakuttamaan. En luota rakkauteen niin paljoa, että se kestäisi yhtä kauan kuin tatuointi --> koko elämän. Suhde tuntuu nyt - ja on tuntunut monien vuosien ajan jo - oikealta ja lopulliselta, mutta tulevaisuudesta ei ole takuita. Siksi en ottaisi tatuoitua nimeä itseeni.
Mutta tehkööt jokainen kuten haluaa, voi siihen tosiaan nakuttaa päälle jotain muuta, kun siltä alkaa tuntua.
Kyllähän se näinkin on. Nykyinen on kolmas "elämäni nainen", mutta monestakin asiasta (en ala tässä luetella...) johtuen tämä on se oikea... Sen vaan tietää. Jokaisen pitäis kerran elämässä saada kokea miltä tuntuu, kun toinen saa tuntemaan että se rakkaus on ikuista.
Perskele, haen sen tatuoinnin.
Kiitos vastauksista kaikille!!
Itse en missään tapauksessa niin tekisi, koska ihmisen elämähän on niin arvaamatonta...
Mutta mikäpäs siinä, jos itse tahdot niin tehdä?
Onko sekään nyt sitten niin varmaa, että ikuisesti tullaan yhdessä olemaan..?!
Mutta entäpäs sitten, jos tulee ero ja vihaa toista ylikaiken?
Kasipallolla toki varmasti voit peittää..
Ja omahan valintasi tuo on..