Eilen pubissa tuntematon keski-ikäinen rouva huikkasi minulle, että näytän Alanis Morrissettelta. Ottamatta kantaa siihen, näytänkö vain en tai onko kyseinen nainen juuri sinun makuusi vai ei, ilahduin suuresti näin välittömästä kommentista. Suomessa ei ole lupa kehua varsinkaan itseään, mutta kun kehuu toista, se on pieni vaiva eikä maksa antajalleen mitään, mutta antaa kuitenkin auringonsäteen kuulijansa päivään. Sama pätee hymyyn!
Itse aion tästedes rohkaistua sanomaan toiselle, jos hän näyttää poikkeuksillisen hyvältä/uusi vaate tms. mitä vain ja toivon, että hän osaa ottaa kohteliaisuuden vastaan lähtemättä "no eihän tämä nyt mitään" -linjalle. Haastan teidät mukaan!
Itse aion tästedes rohkaistua sanomaan toiselle, jos hän näyttää poikkeuksillisen hyvältä/uusi vaate tms. mitä vain ja toivon, että hän osaa ottaa kohteliaisuuden vastaan lähtemättä "no eihän tämä nyt mitään" -linjalle. Haastan teidät mukaan!
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Anna hyvän kiertää" on aina hyvä peruslähtökohta elämässä (samanniminen elokuva on muuten myös katsomisen arvoinen). Tuota yritän itsekin omassa elämässäni toteuttaa pienenpienin arkisin teoin.
Uskon muutenkin, että positiivisuudella voi oikeasti vaikuttaa ihmisiin, heidän mielialoihinsa ja siihen, miten he kokevat ympäröivän maailman. Lähtien vaikkapa perinteisestä kaupan oven avaamisesta toiselle tai positiivisesta tervehdyksestä tutulle on meillä kaikilla joka päivä kasapäin mahdollisuuksia levittää omalla toiminnallamme positiivisuutta ympärillemme. Mitä useampi kantaa kortensa kekoon, sitä enemmän maailma muuttuu.
Niinpä, tähän voisinkin taas alkaa ulista sitä, kun oma mieheni ei koskaan kehu minua sanoin vaikka kuinka ruinaan, muttamutta..
Aloin tuossa juuri sitä ruinatessani pohtia, että vihaan kuitenkin vilpillistä kehujen antoa. Mutta voiko toisen kehuminen koskaan ollakaan täysin vilpitöntä? Eikö sillä aina ole joitain omia tarkoitusperiä? Esimerkiksi joku vieras toista vierasta yllättäen vaikkapa ulkonäöllisesti kehuva voi omata sellaisen tarkoitusperän, että saa siitä itse kamalan hyvän mielen, kun näkee toisen ilahtuvan? :D Eihän tämä tietenkään mitenkään pahalla tavalla ole vilpillistä, mutta silti kehumiseen sisältyy aina jokin omakohtainen/itselähtöinen tarkoitusperimä. Jo toisen hymyn näkeminen voisi olla tällainen tässä äärimmäisen vilpittömyyden periaatteessani :D
En nyt viittaa tällä kylläkään aloittajaan/aloituskirjoittajaan, ettetkö olisi saanut vilpitöntä kehua tai kommenttia, Alanis Morrisettehan on nätti nainen. Itse huomauttelen moisia julkkisyhdennäköisyyksiä yleensä varmaankin sillä tarkoitusperimällä, että haluan saada mieltäni piinaavan havainnon julkistettua, esimerkiksi juuri mainitsin opiskelijakaverilleni tämän näyttävän ihan Diane Krugerilta :D Eli vaikka nainen on toki mielestäni kaunis jne ja en tältä ihmiseltä toivo mitään vastakehua tai muuta palautetta tms vastatoimintaa, on "vilpillinen tarkoitusperimäni" ollut saada mieltä piinaava ajatus pois pääkopasta.
Onko tässä kenenkään muun mielestä mitään järkeä? :D
" rouva huikkasi minulle, että näytän Alanis Morrissettelta."
-Oletko ihan varma, että tuo oli kehu.. ;)
Ei välttämättä ollut, tiedostan sen hyvin, mutta lähinnä kirjoituksessani halusin rohkaista ihmisiä puhumaan vieraiden kanssa. Varsinkin, jos tekee mieli kehua.
"halusin rohkaista ihmisiä puhumaan vieraiden kanssa. Varsinkin, jos tekee mieli kehua."
-Kiva idea ajatutasolla. =)
Mutta pahaa pelkään, että suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa tuo ei toimisi käytännössä....
Tässä on sellainen pieni ongelma, että jos alan vieraiden miesten kanssa puhumaan ja vielä kehumaan, niin ne alkaa vonkaamaan mun sänkyyn.
Ylöstys, hyvä muistutus kaikille!
Mahtavaa, että näin moni on samaa mieltä hyvän kierrättämisestä:) Vähän vaihtelua niihin tuikeisiin ilmeisiin, joita tuolla virkistävässä syyssateessa näkee jokaisen kiirehtiessä rientoihinsa.
Hali päivässä kestää hetken mutta vaikutus paljon pidempään.