Naiset ei aina ymmärrä, että mitä mies naisessa arvostaa. Ei mies välttämättä etsi sitä kaikkein kauneinta, tai meikatuinta naista. Toki puhun omasta puolestani, mutta minua ainakin häiritsee naisessa liiallinen laittaminen. Pidän enemmän luonnollisesta naisesta, jonka tukkakin voi olla ihan vapaasti. Meikkiä ei tarvita ja huulipunakin on jo ihan liikaa minulle. Kynsien maalaaminen, hiusten värjäminen jne. Ei kiitos!
Ihannenaiseni on luonnollinen myös sydämen tasolla. Pidän avoimista ja persoonallisista naisista, jotka uskaltavat näyttää tunteensa. Eniten pidän juuri tunteellisista naisista, jotka ovat täysillä kaikkea. Periaatteessa tämä on yksi vaikeimmista naistyypeistä, mutta siitä saa eniten irti. Rakastaa täysillä, raivoaa täysillä : )
Luonnollisuuteen kuuluu myös puhtaus. Pidän puhtaista naisista. Tarkoitan puhtaudella sitä, että naiseni ei ole mikään kiertopalkinto. Ihanne olisi, jos hän ei olisi maannut muiden kun minun kanssani. Where are you?
Ihannenaiseni on luonnollinen myös sydämen tasolla. Pidän avoimista ja persoonallisista naisista, jotka uskaltavat näyttää tunteensa. Eniten pidän juuri tunteellisista naisista, jotka ovat täysillä kaikkea. Periaatteessa tämä on yksi vaikeimmista naistyypeistä, mutta siitä saa eniten irti. Rakastaa täysillä, raivoaa täysillä : )
Luonnollisuuteen kuuluu myös puhtaus. Pidän puhtaista naisista. Tarkoitan puhtaudella sitä, että naiseni ei ole mikään kiertopalkinto. Ihanne olisi, jos hän ei olisi maannut muiden kun minun kanssani. Where are you?
Vastaukset 63
Vanhimmat
kyllä niitä kokemuksia ja entisiä suhteita on vaan hyvä olla. niistä kun oppii ja sitten osaa olla tekemättä samoja virheitä uudestaan!
Toisaalta mitä useampi ero takana, sitä helpompaa eroaminen on. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin. Useissa suhteissa kannuksensa hankkinut ihminen ei luultavasti ole paras sitoutuja ja kompromissien tekijä.
Taitaa olla niin, että ne samat virheet tulee tehtyä uudelleen ja uudelleen, eikä se vaihtaminen koskaan ole mikään ratkaisu asiassa. Itse olen myös hiukan aloittajan linjoilla, että parempi aina jos ei ole seksiä useiden kanssa. Kyllä siinä kynnys erolle ja pettämiselle on aina suurempi, jos on monissa suhdesopissa rypenyt. Muutenkin tuossa "puhtaudessa" on jotain hienoa ja herkkää. Itse ainakin osaan arvostaa naista, jolle minä olen se ensimmäinen seksi asioissa. Veikkaan, että siinä on monen onnistuneen parisuhteen salaisuus.
ainakin omakohtaisten kokemusten mukaan, suhteet kokemattomien naisten kanssa eivät ole ikuisia
Olen kolmesta pitkästä suhteesta eronnut ja joka kerta pettynyt enemmän ja joka kerta ero on ollut raskaampi kuin edellinen.. kun seurustelen, otan sen vakavasti, mutta naisista ei siihen näytä olevan.
Minulla oli yksi seksikokemus ennen kuin aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Se oli huono kokemus (en tuntenut vetoa tyyppiin ja koko homma kesti noin minuutin. Esileikki 55 sekuntia ja yhdyntä 5.) Toivon että mieheni olisi ollut ensimmäiseni. Tuntisin enemmän ylpeyttä itsestäni. Tietysti jos olisin tiennyt että löydän elämäni kumppanin muutaman kuukauden päästä siitä ekasta kerrasta, se juttu olisi jäänyt kokeilematta.
En tunne tarvitsevani yhtään enempää kokemuksia. Miksei kaikkea voi kokeilla yhden miehen kanssa? Tietysti uusi mies on aina jännittävä, mutta silti.
Kaikkien ei tarvitse tehdä virheitä lukuisten miesten/naisten kanssa ennen vakiintumista. Minä ainakin opin muiden virheistä, enkä vain omistani.
Öh, kuvaamasi kaltaisia naisia ei ole kuin sinun mielikuvissasi.
Siis miten niin ei? Ymmärrän että parinkympin ylittäneissä naisissa ei täysin koskemattomia ole jonoksi asti, mutta tosi moni nainen ilahtuisi, jos kuulisi miehen oikeasti olevan tuota mieltä. Että nainen saa olla luonnollinen ja juuri sellainen kuin on ilman suuri vaatimuksia.
Naiset ei aina ymmärrä, että mitä mies naisessa arvostaa. Ei mies välttämättä etsi sitä kaikkein kauneinta, tai meikatuinta naista. Toki puhun omasta puolestani, mutta minua ainakin häiritsee naisessa liiallinen laittaminen.
Pidän enemmän luonnollisesta naisesta, jonka tukkakin voi olla ihan vapaasti. Meikkiä ei tarvita ja huulipunakin on jo ihan liikaa minulle. Kynsien maalaaminen, hiusten värjäminen jne. Ei kiitos!
- Huomattu on, kelpaan mainiosti ikiluonnollisena :)
Ihannenaiseni on luonnollinen myös sydämen tasolla. Pidän avoimista ja persoonallisista naisista, jotka uskaltavat näyttää tunteensa. Eniten pidän juuri tunteellisista naisista, jotka ovat täysillä kaikkea. Periaatteessa tämä on yksi vaikeimmista naistyypeistä, mutta siitä saa eniten irti. Rakastaa täysillä, raivoaa täysillä : )
- Tätäkin olen, ja lisäksi hyvin kärsivällinen mutta toisaalta temperamenttinen.
Luonnollisuuteen kuuluu myös puhtaus. Pidän puhtaista naisista. Tarkoitan puhtaudella sitä, että naiseni ei ole mikään kiertopalkinto. Ihanne olisi, jos hän ei olisi maannut muiden kun minun kanssani. Where are you?
- Ja tosiaan, elämänfilosofiaani ei ole kuulunut jakaminen ja suhteista toiseen hyppiminen. Ja olen onnellisesti suhteessa. Mutta siis, kyllähän meitä on :) Onnea etsinnällesi!
tiedätkö, joillekkin naisille tulee jumalaton kokeilunhalu jossain vaiheessa, eivätkä halua elää elämäänsä vain yhden seksikokemuksen kanssa.
ja se on ihan henkilön moraalista ja arvomaailmasta kiinni, miten "puhdas" tämä on! itse en tietenkään kauhean hyvällä katso mitään yhden illan panoja, mutta eihän nyt keltäkään voi entisiä tapailuja ja suhteita kieltää!
todennäköisemmin hieman elämää nähnyt nainen on parempi kumppani kuin neitsyt joka ei ole koskaan seurustellut!
Kuka sanoi että olen ihan ummikko laput silmillä tynnyrissä hiihtäjä? Kuka sanoi että kieltäisin muilta menneisyyden? Pitääkö kaikkea itse kokeilla oikein viimeistä piirtoa myöten, jotta voi muodostaa oman näkemyksen? Pitääkö esimerkiksi huumeita, alkoholismia yms kokeilla, ettei vain kaduta/vaivaa kokemattomuus? Se on kuules ihan ihmisestä kiinni mitä kaikkea sen tarvitsee itse kokea ja mihin riittää tietoisuus. Mikä helvetti tätä maailmaa vaivaa, kun pitää panna kaikkea mikä liikkuu tai vähänkään kiinnostaa..sitten valitellaan kun on henkisesti paskana monen perseelleen menneen suhteen jälkeen ja kaupan päällä vielä joku sp-tauti. Onko mukavaa lapsilla kun eivät ole perillä omista perhesuhteista, kun ei tiedetä tarkkaan kuka olikaan kenenkin isä..
ei kukaan ole puhunut ympäriinsä paneskelusta ;) sitä en itsekkään hyvällä katso
pitääkö haluja sitten aina noudattaa? kyllä nykymiehenkin on ajateltava myös enempi yläpäällään ja järjellään eikä nylkyteltävä eläimellisesti luolamiehenä menemään pitkin maita ja mantuja :) Eihän keltään voi vaatia myöskään kokemusta. Mutta samanlaisella moraalilla varustetun voi kyllä löytää.
Ja nyt kiinnostaa sekin, että millähän mittarilla kokeneempi nainen (sängyssä) on parempi elämänkumppani? Eiköhän sekin paremmuus ole etsijän omista arvoista kiinni.
ei mulla ole juurikaan minkäänlaisia haluja vieraisiin ihmisiin. sitten ne vasta tulevat kun ihastun johonkuhun.
mulle on sattunut aina neitsyet seurustelusuhteisiin... se on kuitenkin aina vähän "uuvuttavaa" hommaa alkaa opettamaan kaikki alusta pitäen. ja omat vaikeudet tuo suhteeseenkin, kun toisella ei ole minkäänlaista kokemusta suhteista.
Epäilen vahvasti etteivät suhteesi ole kaatuneet naisesi kokemattomuuteen vaan aivan johonkin muuhun.. peiliin katsomisen paikka? Olet tainnut sotkeentua itsesi kanssa suhdemääräsi karttuessa, jolloin sinua ohjaa kaikki se aikasempi kuorma. Tällöin et ole avoin uudelle ja arvosta sitä mitä edessäsi on nyt? Odotat kyynisenä valmista ja helppoa suhdetta, jolle et anna itsestäsi mitään. On helppo syyttää muita..
etkö sinä opi suhteista yhtään mitään?
kyllä minäkin taas edellisestä suhteesta jotain opin, ja aion välttää noita asioita seuraavassa!
Mitä vähemmän suhteita, sen parempi ja onnellisempi liitto, sikäli jos liitto vain muuten on onnellinen. Oma vaimoni oli kokematon, kun tapasimme ja se on ollut kuin perusta meidän liitollemme. Seksi on toiminut Ihan alusta pitäen ja olen todella iloinen siitä, että tietty asia on vain minun ja vaimoni kahdenkeskinen juttu. Sitä aluetta eivät ole muut miehet jakamassa kanssani.
Ajatus siitä, että ihminen tarvitsee kokemusta, ennen sitoutumista, ettei ala sitten myöhemmin menottamaan, on ihan nurinkurinen. Ne jotka ovat hankkineet kokemusta seksistä, ovat yleensä valmiita hankkimaan sitä yhä lisää. Kynnys tähän on madaltunut olemattomiin, kun rajat ja omat eettiset arvot, on rikottu moneen kertaan. Tutkimukset osoittavat, että sitoutuminen on monin verroin heikompaa niillä, joilla on takana aiempia suhteita.
Takana voi olla myös jo monta sellaista suhdetta, joissa on mukana hienoja seksi kokemuksia. Suurella todennäköisyydellä sieltä löytyy joitain suhteita, jotka hakkaavat seksissä nykyisen suhteen mennen tullen. Tämä tieto ja kokemus ei mitenkään auta ja lujita tulevaa suhdetta, vaan pikemminkin tekee sen hauraaksi.
Lisäksi historia vaikuttaa negatiivisesti puolisoon, joka helposti aistii, tai saa tietää näistä asioista. On tutkittu, että aiemmat seksikokemukset heikentävät suhteen laatua ja pilaavat suhteen, koska seksi ei olekaan yhtä hyvää, kun aiemmissa suhteissa. Taustalla on myös odotusarvo siitä, mitä kumppanin täytyy olla ja antaa. Siksi uuden suhteen seksi ei välttämättä kehity oikealla tavalla. Tätäkin on tutkittu.
Typerintä, millä koskaan on keksitty puolustaa moraalitonta elämää, on se, että eipä tarvitse sitten vaimoa opettaa näissä asioissa, kun on valmiiksi kokenut. Kukaan ei tosissaan voi sanoa näin, tai jos sanoo, ei ole ajatellut asiaa loppuun asti, ellei sitten ole peräti tyhmä.
Muutamat irtosuhteet, eivät opeta kenellekään yhtään mitään ja seksi pysyvässä suhteessa ajaa saman ”opin” jo viikossa. Irtosuhteet ja useat vaihtuvat suhteet vain sotkevat ja hajottavat. Niissä opitut asiat, ovat luonteeltaan lähinnä niitä, joista sanotaan, ettei olisi koskaan pitänyt ryhtyä koko suhteeseen.
kukaan ei EDELLEENKÄÄN puhu mistään irtoseksistä, vaan aikaisempien suhteiden tuomasta kokemuksesta!
Irtoseksi ja lyhyet suhteet, ovat lähes sama asia.
Silloin kun suhteiden määrä alkaa nousta, joka on hyvin yleistä täällä Suomalaisessa kulttuurissa, on kokemuspohja jo ihan sama, kun irtosuhteissa. Moraalisesti katsottuna, voidaan aina pettää itseään sillä, että kyse on suhteesta, ei panosta. Itse kuitenkin katson näitä suhteita hiukan kriittisemmin ja olen sitä mieltä, että kyse on vain ns. ”siivosyntisestä” toiminnasta.
Seurustelu ei ole mitään leikkimistä, vaan sen tarkoitus on selvittää, onko kyseinen henkilö sopiva elämänkumppani, jonka kanssa voidaan jakaa elämä vanhuuteen saakka. Tämä asia on käännetty ja ymmärretty useimmiten siten, että kun seurustellaan, voidaan aloittaa välittömästi seksisuhde. Sänkyyn hypätään saman tien ja koko suhde pyörii seksin ympärillä, joka on koko jutun pääasia.
Nämä suhteet päättyvät useimmiten eroon ja siinä sitä kokemusta sitten kertyy, kun kaikki kylän killet, kollit ja naapurin Villet, on koluttu läpi. Tämän jälkeen ollaan tietenkin ihan kunnon tyttöjä ja poikia, koska eihän kyse ole mistään panoista, vaan kunniallisesta suhteesta. Totuus näistä suhteista on se, että koko juttu on pelkkää peiteltyä pukittelua / lumppuilua ja juuri näissä suhteissa ihmiset repivät itsensä pahiten rikki.
Oma näkemykseni on se, että seurustelun aloittaminen ei tulisi johtaa automaattisesti seksiin. Ensin tulisi tutustua ja ystävystyä, ennen kuin edes suhdetta aloitetaan. Mikäli kumppani tuntuu hyvältä, voi aloittaa seurustelun, jossa ei ole seksiä. Seksi aloitetaan vasta sitten, kun ollaan valmiita sitoutumaan tosissaan ja kovin nuorten kohdalla ei seksiä kannattaisi harrastaa lainkaan, koska varsinkaan pojat, eivät ole silloin vielä valmiita sitoutumaan.
Nämä ajatukset ovat kuitenkin kuin toiselta planeetalta Suomalaiseen tapaan elää ja ajatella. Suomi on maailman promiskuiteettisin maa ja meidän seksuaalinen käyttäytymisemme on simpanssien tasolla. Itse en kuitenkaan halunnut simpanssia puolisokseni ja siksi etsin konservatiivisesti ajattelevan vaimon, joka oli aiemmassa suhteessaan pitänyt housut jalassa.
Komppaan A miestä täysin, mahtavaa että nykyään löytyy vielä moraalin omaavia miehiä, joiden päitä porno ja yleinen vääristynyt kuva seurustelusta eivät ole pehmentäneet! Toivon vain todella ettei kukaan sanojasi lainaten simpanssi sotke valheillaan ja moraalittomuuksillaan kenenkään aidon ja tosissaan olevan ihmisen elämää. Pankoon puput vain keskenään jos haluavat ja rikkokoon vain toisensa.
miten 2½-4 vuoden suhteet ovat "lyhyitä suhteita"??
seurusteluun tarvitaan 2 ihmistä ja halua ja välittämistä saada elämät toimimaan yhdessä. aina kuitenkaan ei pelkkä välittäminenkään riitä...
Puheistasi saa kuvan, että naisesi ovat lähteneet, koska ovat halunneet kokea seksuaalisesti muita miehiä? Kuulostaa siltä, että kokemus jota arvostat, perustuu täysin seksiin? Mihin jää muu elämänkokemus ja ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa hankitut kokemukset? Kuten jo tuossa aikasemmin todettiin, seksikokemuksen/taidon hankkii yhdenkin partnerin kanssa hyvin lyhyessä ajassa, sitä ei tarvitse kalastella pieninä palasina sieltä sun täältä. Eikö tärkeämpää ja arvokkaampaa olisi henkilön arvomaailman samansuuntisuus yms jos ajatellaan, että tavoitteena olisi kestävä parisuhde?
Yleensä suhteet ovat lyhyempiä kuin 4v. Toisekseen suhde perustuu usein seksiin, joka on aivan kuin liima suhteessa. On tutkittu, että nainen pysyy huonossakin suhteessa, koska suhde on aloitettu seksillä. Seksi voi sujua, mutta moni muu asia ei välttämättä suju. Silti suhteessa pysytään, koska seksin kautta siihen muodostuu ns. henkinen side. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi suhteet repivät ja rikkovat ihmisiä.
Jotain hyvin oleellista, on ymmärretty väärin, kun arvot ovat täysin kateissa. Olemme moraalittomuudessa maailman kärkimaa ja nämä ongelmat realisoituvat mm. avioeroina, jossa myös olemme maailmassa ihan kärkiluokassa. Moraali on yhteiskunnan perusta ja sen rapautuminen johtaa aina laajempiin haittavaikutuksiin.
jaa, kyllä me exän kanssa puoli vuotta seurusteltiin ennenkuin seksiä harrastettiin
nuoret naiset eivät YLEENSÄ ole valmiita suhteeseen. kyllä sen näkee muussakin kuin missään seksissä.
niinkuin eräs kaverini asian ilmaisee: "nainen on vasta sitten valmis kestävään suhteeseen, kun on ollut ensin pitkässä suhteessa ja hänen sydämensä on rikottu kerran"
koska suhteissa sä kuitenkin opit seurustelusta ja itsestäsi. ja ennenkuin sä saat tämän "level upin" niin sun täytyy erota. vasta sitten sä oikeasti mietit, mitkä asiat menivät mönkään ja miksi. ja vasta kun sä olet nämä tajunnut niin voit koittaa välttää niitä seuraavassa suhteessasi!
tuo sydän asia taas liittyy siihen, että kun sut on kerran rikottu, niin tiedät miten uskomattoman paskalta se toisesta tuntuu - etkä sä halua kenellekkään muulle sitä samaa tunnetta!
lisäksi nuorten naisten elämä on vielä aika usein vaiheessa - koulun ja töitten perässä saatetaan lähteä ties minne - ja ihan oikeasti - kaukosuhteet eivät toimi. kyllä siinä samassa kaupungissa täytyy olla jos jotain haluaa rakentaa!
lisäksi nuoret naiset kasvavat vielä. tottakai jokaiselle tulee elämänkokemusta, mutta kyllä ihminen on 19-20 vielä aika "pentu", joten hänen kanssaan kun seurustelet usean vuoden niin toinen vielä aikuistuu ja muokkautuu... etkä voi tietää kasvaako hän hyvään vai huonoon suuntaan! ...joten kyllä se kaikista turvallisinta olisi ottaa se aikuinen partneri, jolla on hieman elämänkokemustakin!
En puhu nyt sinun suhteistasi, vaan yleisestä / vallitsevasta käytännöstä. Mikäli kumppanisi oli koskematon, on tuo puoli vuotta ihan normaalia, mutta veikkaanpa, että seuraava suhde exälläsi ei enää mene samalla tavalla. Kynnys on madaltunut.
Miten voit yleistää noin rankasti rajallisen kokemuksesi perusteella? On muuten kovasti edelleenkin yksilöstä kiinni tarvitseeko kokea kaikki kantapään kautta ja missä ikävaiheessa kypsyy. Empatiakykyä, toisen asemaan asettumiskykyä sekä ajattelukykyä kun voi olla jo muutoinkin, ei sitä tarvitse hakea rankimman kautta. Ja jos sanot että nuorten naisten elämä on vaiheessa, no, samaa voitaisiin väittää periaatteessa miehistä. Monesti sanotaan ettei mies ole kykenevä sitoutumaan nuorena. Vasta kun 30 alkaa kolkutella niin silloin voi ehkä harkita. Mutta jos nyt ajatellaan järjellä, ihminen sattuu ikävä kyllä olemaan elinikäinen oppija ja muuttuja. Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Valmista ei ole. Mietippä sitä.
Haet siis rikottua ihmistä rinnallesi, ihan vapaasti. Mutta veikkaampa yhteiselon juuri silloin olevan hankalaa, kun toinen ei luota ja on saanut muitakin traumoja edellisessä suhteessa. Muutenkin ajatuksesi kuulostaa sairaalta.
miten pystyt yhdistämään kokemuksen tuoman opin rikki olemiseen? tuohan se vasta sairas ajattelumalli onkin!
suhteet ovat kaikki erilaisia ja ne tarvitsevat aina erilailla aikaa. en ole itsekkään heti sänkyyn hyppäämässä vaikka seksiä onkin tullut harrastettua ennenkin!
Itsehän sitä väitit: pitää rikkoa toinen ennenkuin hänellä on kokemusta.
Monet tutkimukset, joissa on tutkittu aiempien suhteiden merkitystä avioliittoon, ovat päätyneet siihen, että ne ovat vahingollisia. Suhteista ei ole hyötyä, vaan monen laista haittaa. Suurin haitta on se, että ne liitot päättyvät eroon, joissa on useita suhteita takana. Mikäli liitto kestää, siinä on lukuisia ongelmia, jotka kaikki tavalla, tai toisella, heijastuvat aiemmista suhteista.
missä kohdassa? lueppa uudelleen ;)
riippuu tietenkin siitä, miten ero on käsitelty ja onko virheistä otettu oppia ja vältetty niitä seuraavissa suhteissa. asioita voi myös korjata! ;)
Sinä se (lifemocker) kyllä jaksat ja vieläpä joka palstalla. Suurin puute sinun kohdallasi on, että väitteistäsi uupuu perustelut ja sorrut joka kohdassa eipäs juupas väittelyyn vailla sen parempaa tietämystä asioista. Toivon todella, ettei tiellesi osu enään yhtään naista, jonka rikot narsistisuudellasi. Toivottavasti kaikki sinusta kiinnostuneet sattuvat lukemaan näitä s24 mielipiteitäsi ja tajuavat sinun olevan kaukana hyvästä kumppanista. Hyvää loppuelämää sinullekin. Toivottavasti saat apua traumoihisi.
"yhyy joku on intterneetissä eri mieltä kuin minä"
kyllä sä osaat niin hienosti keskustella ETTÄ!
jos et osaa lukea tai ymmärrä lukemaasi, niin se ei ole suinkaan KENENKÄÄN muun ihmisen syy ;)
Virheistä voi oppia siinä yhdessä ainoassakin suhteessa ja siinä voi tehdä tarvittavia korjausliikkeitä. Mikäli suhteen tarkoitus on se, että ollaan yhdessä niin kauan, kun tuntuu riittävän hyvältä ja niin kauan, kun ei tule virheitä, ei koskaan opita yhtään mitään. En mitenkään jaksa uskoa, että tilanne myöhemmin korjaantuisi ja uudet suhteet olisivat jotenkin parempia.
Ennemmin päinvastoin ja tästäkin on saatu varsin erikoisia tutkimustuloksia. On todettu mm., että mitä enemmän suhteita miehillä on takanaan, sitä aggressiivisemmin he käyttäytyvät / suhtautuvat ongelmiin tulevissa suhteissa. Entiset suhteet ovat siis haitaksi, eikä niistä tuleva kokemus ole välttämättä omiaan lujittamaan tulevia suhteita.
ainut vaan, ettei sillä välittämisellä aina pelkästään saa suhdetta toimimaan, eikä kaikkia asioita saa korjattua välttämättä, vaikka kuinka yrittäisi.
entiset suhteet eivät todellakaan ole haitaksi. oletko koskaan seurustellut jos näin väität? nimittäin itse opin ensimmäisestä suhteesta, että asioista kannattaa puhua mahdollisimman paljon - ja kappas: seuraava suhde kestikin tuplasti pidempään!
Kaiken tarpeellisen voi oppia yhdessäkin suhteessa ja uusilla suhteilla ei ole yhtään parempia edellytyksiä onnistua. Sanot, että entiset suhteet eivät ole haitaksi. Kaikki asian tiimoilta tehdyt tutkimukset, osoittavat, että ne ovat haitaksi.
"tutkimukset" ja oikea elämä ovatkin 2 ERI asiaa ;)
Auts... Tutkimukset perustuvat aina oikeaan elämään.
ei pidä paikkaansa, vaan ne ovat yleensä vain teorioita.
sitäpaitsi, eivät kaikki elä samallalailla! ;)
Sinä et tiedä tutkimuksista yhtään mitään. Ne ovat yleensä aina yliopistojen laatimia, perustuvat jonkun tekemään väitöskirjaan, tai maisterin tutkintoa varten pääaineessa laadittavaan syventävien opintojen tutkielmaan, jolla opiskelija osoittaa, että hän kykenee ilmaisemaan itseään selkeästi ja tieteellisesti sekä tuomaan esiin oman alansa tuntemusta.
Tutkimuksia tehdään myös lisensiaatti työnä, jolloin ne sijoittuvat väitöskirjan ja pro gradun väliin. Meillä on käytössämme myös valtava määrä tilastollista tietoa, joka käy ihan sellaisenaan todisteeksi eri aiheita tarkastellessa. Tutkimukset perustuvat aina faktoihin ja monesti niissä viitataan töihin, joissa on käytetty satoja, tai peräti tuhansia ihmisiä, joiden elämää on tietyiltä osin tarkasteltu ns. livenä.
Suurin osa miehistä osoittaa niin paljon kiinnostusta seksikkäisiin silikoniblondeihin että naiset luulee sen takia miehen sitä haluavankin. Nuoret varsinkin. Monet eläväiset luonnonlapset ovat juurikin niitä tunteella eläviä mutta myös usein helposti masentuneita kun se raivo on raivottu. Se vie hirveästi energiaa. Nämä luonnonlapsinaiset myös ihastuvat ja rakastuvat helposti. Kyllästyvätkin jos elämässä ei ole sitä elämisen meininkiä. Draamaa olla pitää! Saattaa olla että joku mies on kyllä käyttänyt naista? Särkenyt sen sydämenkin. Olisi kurjaa kun siitä sitten rankaistaisiin sillä että ei enään kelpaisikaan just sen takia? Jos on niin pyhdas on niin naivi ja niin eheä että sitä tunne-elämää ei edes voinut syntyä. Sitä tunnetta mitä kaipaat.
Jos on puhdas, ei tunnetta voi syntyä? Tuo viimeinen lause oli sellainen, jota en ymmärrä. Asia on juuri päin vastoin. Silloin, kun ihmistä ei ole rikottu, on hänen tunnemaailmansakin ehjä tuntemaan ja ilmaisemaan kaikki tunteet parhaiten. Elämän kolhut ja rikotut sydämet, saavat aikaan vain sen, että ihminen vetäytyy kuoreensa, eikä uskalla tulla esiin tunteineen.
"Elämän kolhut ja rikotut sydämet, saavat aikaan vain sen, että ihminen vetäytyy kuoreensa, eikä uskalla tulla esiin tunteineen. "
väärin. vaan silloin on entistä parempi ihminen kun ymmärtää ja on selvinnyt elämän kolhuista. oppiminen kasvattaa.
jos et ole koskaan kokenut mitään vastoinkäymisiä niin olet vain todella naivi ja sinulla on vääristynyt ajatusmaailma elämästä.
tuleekin mieleen, ettet taida sinäkään paljon elämää olla nähnyt?
Sinulla on teorioita, jotka ovat vain ajatusrakennelmia, vailla pohjaa. Mitä tarkoittaa, kun sanot, että "ihminen on entistä parempi, kun ymmärtää ja on selvinnyt elämän kolhuista". Lauserakenne on outo, mutta jos tarkoitat, että elämän kolhut tekevät ihmisen paremmaksi, olisi ehkä syytä perustella väitettä jotenkin.
Itse väitän, että elämän kolhujen välttäminen, on meillä kaikilla päämääränä ja on aina parempi olla kaukaa viisas, kun tyhmä, joka saa vahingon aikaan. Ajatuksesi on sama, kun sanoisi, että kolarikorjaamolta tullut auto on parempi. Se onkin kyllä parempi, kun ennen korjaamista, mutta paljon huonompi, kun lähtökohtaisesti. Tämän varmaan jokainen ymmärtää.
Sanot myös, että oppiminen kasvattaa. Hauskasti sanottu, mutta tuo ajatus ei pidä sisällään oikeastaan yhtään mitään. Tarkoititko, että vahingosta viisastuu? Se on kyllä totta, mutta se on aina sitä jälkiviisautta, eli on tullut tehtyä jotain, jota katuu. Onko se oppimisen tarkoitus ja kasvattaako se, kun töpeksii niin, että katuu suunnilleen loppuelämänsä, kun jotain on mennyt rikki?
Jokainen tekee virheitä, mutta liiallinen huolimattomuus on aina tyhmyyttä ja kenenkään ei tarvitse oppia tällä tavalla asioita kantapään kautta. Sama kun sanoisi, että on hyvä, jos on saanut joskus sakot, koska se kasvattaa. Vielä parempi on, jos on saanut vankeutta, koska siitä vasta oppii. Elämää voi oppia muutenkin kun kantapään kautta ja rikottu ihminen, on aina huonompi vaihtoehto, kun ehjä.
Onko sulla mitää elämää, ku sun nimimerkki näkyy jokasessa keskustelussa mitä vastaan tulee?
Tulee semmonen fiilis, ettet tee muuta ku pyörit s24-sivuilla kirjottelees.
Oon lifemockerin kanssa samaa mieltä. Harva tietää vielä nuorena, mitä suhde on ja mitä siltä haluaa. Itsellä on toinen suhde menossa, toivottavasti pysyvä. Ensimmäisen suhteen aikana löysin itsestäni piirteitä, joita en ikinä tiennyt itselläni olevan. Ja ne eivät olleet kaikki mitenkään hyviä piirteitä. Vasta erottuani ja toisen suhteen alottaessani tajusin, kuinka typerästi käyttäydyin ensimmäisessä suhteessa. Kasvoin kovasti uuden suhteen alussa, olen lähes kaikki pahat tavat saanut kitkettyä pois ja luotan kumppaniini täysin. Nyt myöskin otin itselleni oikeanlaisen kumppanin, tiesin mitä halusin. Minulla ei montaa seksipartneria ole, pari yhden illan juttua. Vaikka ne eivät olleet kummoisia kokemuksia, tiedän ainakin, ettei ne oo mun juttu. Mutta olen iloinen, että olen nekin kokenut. Vaikeista hetkistä ja virheistä oppii, en ole erosta huolimatta mitenkään tunnevammainen, olen vain muuttunut avoimemmaksi ja rohkeammaksi.
kolhuista selviää paremmin, kun niitä on jo kokenut ja tietää miten ne voitetaan
oppiminen: kumppanisi pettää sinua 1. suhteessa - 2. suhteessa osaat joko valita kumppanisi paremmin TAI osaat rakentaa suhdetta taitavammin ja ottaa toista paremmin huomioon, ettei pettäminen tule toiselle edes vaihtoehdoksi
En halua kritisoida suhteitasi, mutta sanoit, että nyt otit oikeanlaisen kumppanin. Suomalaiset seurustelevat siten, että ensin aloitetaan suhde, jossa on hyvin pian seksiä, jonka jälkeen tulee seurustelu vaihe… jossa huomataan, ettei kumppani ole oikea. Tämä tyyli on niin tyhmä, että sitä voisi kuvata perse edellä puuhun menemisellä.
Sitten vielä kehuskellaan, että miten tässä on paljon opittu. Todennäköisesti sama kuvio toistuu ja pian ollaan taas samassa jamassa. Mitään ei opittu. Uuden suhteen ongelmat eivät ole välttämättä samoja, mutta ongelmia tulee silti. Sitten onkin hyvä erota ja kertoa taas, miten paljon on jälleen kerran opittu. Sydän on ihan säpäleinä, itsetunto nolla, mieli maassa, suru puserossa jne.
Lopulta tämä rikkinäisyys alkaa heijastua uusiin suhteisiin ja vaikka jokin suhde olisi toimivakin, niin ihmiset omalla rikkinäisyydellään saavat ne ongelmallisiksi. Tästä on tehty lukuisia tutkimuksia, joten turha siitä on edes kiistellä, kuka on oikeassa.
Kolhuista selviää paremmin. Mikä logiikka tässä taas on? Sinulla on jokin kolhuteoria, jonka ympärillä pyörit. Minä olen pyrkinyt kertomaan, että kolhut tulisi välttää. Täysin niitä ei vältetä, mutta sinulla niitä tuntuu riittävän. Kolhuista opitaan ja niistä selviää entistä paremmin, kun niitä tulee joka tapauksessa lisää. Suhteiden tarkoitus on sinulle näköjään se, että oppii voittamaan kolhut. Taitaa olla aika ryntäilyä tuo sinun elämäsi.
Ehdotan, että seuraavaksi tutustut kumppaniisi tarkemmin ennen suhteen aloittamista. Mietit etukäteen, että mitä suhteelta toivot ja aloitat seurustelun vasta kun huomaat, että nämä kriteerit täyttyvät. Vielä jos kumppanisi olisi yhtä älykäs, niin suhde saattaisi johtaa jopa vihille saakka. Sinä tietenkin toimit, niin kuin parhaaksi katsot ja veikkaan, että kolhuja tulee lisää, mutta sehän siinä oli tarkoituskin. Niistähän oppii : )… Terve menoa kohti uusia epäonnistumisia.
itsehhän noista kolhuista paasaat, enkä minä. kolhuja kun on mahdotonta välttää, vaikka yrittäisikin. suhteiden tarkoitus on olla ihmisen kanssa josta sinä välität. aina ei kuitenkaan mene tiet samaan suuntaan ja tulee niitä kolhuja se on elämää ja tätä sinä et näytä ymmärtävän.
sun on aika turha alkaa ketään neuvomaan tuolla tietotaidollasi :D
itse en halua koskaan naimisiin. se ei ole se tavoite. ja aika surkeaa jos se jollekulle edes on! ei toinen ihminen ole mikään "palkinto" jota sä esittelet vaan sen takia sitä ollaan yhdessä koska se on kivaa, ei sen takia että pääset johonkin "statukseen"!
elämä on sarja epäonnistumisia. se on jokaisen hyvä sisäistää. kaikki ei mene niinkuin sinä haluat, mutta omilla toimillasi voit niitä minimoida. jos sinulla ei ole mitään kokemuspohjaa aiheesta niin tällöin niitä epäonnistumisia tulee enemmän. kuten sanoin: elämänkokemus auttaa.
"Suomalaiset seurustelevat siten, että ensin aloitetaan suhde, jossa on hyvin pian seksiä"
paskapuhetta. itse en noin ainakaan toimi.
jos seksi tulee nopeasti mukaan kuvioon, niin et sinä tällöin mitään suhdetta saa aikaan. ensin pitää tutustua rauhassa ja selvittää onko toinen kelvollinen ihan sinne sänkyyn asti. sitten jos homma toimii sängyssä ja tuntuu muuten kanssa kivalta niin siitä syntyy seurustelusuhde.
tuo sinun tapasi on sitä puuhun hilautumista takapuoli edellä: tehdään asioita, joista ei tiedetä yhtään mitään - mitä siitä voi tulla? aivan, vituksihan se menee, kun ei tiedetä paremmin. siksi kokemus edelleenkin auttaa!
ei ihminen ole loppuelämäänsä rikki. suhteen jälkeen menee vain se tietty aika jolloin ero käsitellään ja sisäistetään missä meni väärin. kun tämä käsittely on tehty on itsenäistymisaika. jolloin keskitytään vaan siihen omaan elämään. tämän jälkeen ei voi puhua enää mistään rikkiolemisesta. vaan jatkat normaalia elämääsi ja alat katsella uusia ihmissuhteita.
ihminen toipuu kyllä, sinä puhut ettei näin olisi. tästä taas huomaa miten vähän sinulla on mistään kokemusta.
Toivotonta jankkaamista ja sekavaa selittelyä. Ehkä tuolla ylempänä kirjoittamasi viesti, on vastaus siihen, miksi tämä keskustelu ei etene. Kirjoitit…” itse en halua koskaan naimisiin. se ei ole se tavoite. ja aika surkeaa jos se jollekulle edes on! ”
Uskomaton aivopieru, mutta en yllättynyt.
Ethän sinä edes yritä onnistua parisuhteessa, eikä sinulla ole siinä suhteessa mitään tavoitteita. Tyydyt siihen, että sinulla on paljon lyhyitä suhteita, jotka eivät koskaan johda vakavampaan sitoutumiseen. Tällä tasolla tätä keskustelua on turha jatkaa, koska puhumme eri asioista. Kiitos mielenkiinnosta.
Samaa mieltä. Olen seurannut vierestä tyttökavereideni seurusteluelämää, ja yleensä se menee näin:
Ensin on "teinisuhde". Se on joskus yläasteikäisenä. Sellainen, josta voidaan jutella kavereiden kanssa ja jolla kehuskellaan. Tekstaillaan paljon ja nähdään silloin tällöin. Kestää yleensä muutamasta viikosta vuoteen.
Sitten kasvetaan, ollaan lukiossa/amiksessa. Tulee pidempi, vakavampi suhde. Kestää ehkä vuodesta neljään vuoteen. Mutta kun aloitetaan työt tai korkeakoulut/yliopistot, ollaankin yllättäen aivan eri elämäntilanteissa. Jos muutetaan ensimmäiseen yhteiseen asuntoon, niin pian se kumppanin naama rupeaa ärsyttämään. Erotaan.
Sitten kun huomataan, että kaverit alkavat mennä naimisiin ja tekemään lapsia, niin aloitetaan se seurustelu aikuisten oikeasti. Jos siis kumppania vielä löytää kaikkien pariutuneiden ihmisten joukosta. Nyt on kuitenkin helpompi vakiintua koska lopullinen työpaikkan ja kotikaupunki on valmiina.
Itse skippasin nuo kaksi ekaa. Vaikka vientiä olisi ollut yläasteella ja lukiossa, niin odotin sellaista henkilöä joka on tasapainoinen ja luotettava. Joku jonka kanssa voi vanheta yhdessä. Nyt minulla on sellainen.
Ehkä nyrkkisääntönä pitäisin sitä että suhde on luultavasti väärän ihmisen kanssa, jos ette voi puhua IHAN kaikesta, ja ette suunnittele yhteistä tulevaisuutta kovinkaan pitkälle: "Sitten kun päästään eläkkeelle.." tai "kun meillä on lapsia..". Tai jos ette pysty näyttämään tunteita, kuten kyyneliä toiselle avoimesti.
Mutta tämä vain minun mielipiteeni. En halua yleistää. Kyllähän teinisuhdekin voi kestää läpi elämän.
"Toivotonta jankkaamista ja sekavaa selittelyä." niinpä, AIVAN samaa mieltä! kannattaisiko sinunkin ensin vähän miettiä asioita ennenkuin niitä tänne kirjoitat!
"eikä sinulla ole siinä suhteessa mitään tavoitteita."
tavoite on elää elämäänsä kivan ihmisen kanssa. paras tavoite mitä voi olla!
naimisiinmeno ei todellakaan ole mikään "vakava sitoutuminen", edes yhdessä asuminen ei takaa hyvää suhdetta. hyvä suhde on sitä, että molemmat nauttivat elämästään toisen kanssa JA SIIHEN ei tarvita mitään yhdessä asumista/sormuksia/lapsia taikka naimisiinmenoja!
surullisen suppea elämänkatsomus sinulla, joten todellakin keskustelu on suhteeellisen turhaa.
Mukava kuulla, että tuollaisiakin miehiä on. Minusta itsestäni usein tuntuu, että olen liian herkkä ja vanhanaikainen tähän nykyiseen menoon ihmissuhteissa. Olen reilu parikymppinen nainen, en ole koskaan seurustellut ja neitsyys on vielä tallella. Ei ole löytynyt miestä jonka kanssa ajatusmaailma kohtaisi ja joka osaisi arvostaa mitä se seurustelu minulle merkitsee. Viimeisin tapailu päättyi niin, että mies "haukkui" kokemattomuuteni ja etten tiedä mitään parisuhteista, koska en ole koskaan seurustellut. Mutta en minä tarvitse suhteista kokemusta. Minulle riittää, että löydän sen yhden jonka kanssa jaan elämäni. Luin tätä ketjua jonkin matkaa, en muista kuka teistä sanoi sen, että vasta kun on valmis sitoutumaan siihen toiseen niin silloin seksi tulisi osaksi suhdetta. Ei sitä neitsyyttään halua kenelle tahansa menettää tai varsinkaan sellaiselle, joka ei osaa arvostaa sitä minussa eikä samalla ajatusmaailmaani. Eli haluan tutustua kunnolla mieheen ennen kuin seksi tulee kuvioihin.
En ole menettänyt toivoani, mutta tuntuu, että suhteita luodaan nykyisin niin löyhin perustein. Ei ihme, jos suurin osa niistä ei kestä.
"Eli haluan tutustua kunnolla mieheen ennen kuin seksi tulee kuvioihin. "
kuin myös minä naiseen
Tämän keskustelun aloittajan tapaisia miehiä pitäisi olla kyllä enemmänkin! :) Mutta tosiaan itse aikalailla samoilla periaatteilla kuljen kuin eloveena.
olethan sinäkin ap sitten;
- luonnollinen
- "puhdas"(olet siis neitsyt eikä naisesi tarvitse pelätä että sinulla on ollut muita)
- avoin
- persoonallinen
koska usein kun miehet haluavat että nainen olisi ns."pyhä kuin graalin malja" ja "koskematon", niin miehet itse ovat järkyttäviä panopukkeja jotka ovat naineet herraties kuinka monen kanssa(aika kaksinaamaista sanoisin...)
ja mitä tulee tuohon että "entisistä suhteista ei opi mitään" ja "nainen on huo-ra jos hänellä on entisiä suhteita"-keskusteluun, voisin sanoa että ihminen oppii aina kaikesta edes jotakin, ellei ihan idiootti ole. en paheksu edellisiä suhteita..yhden yön jutut ovat astetta huonompi juttu kuin varsinaiset suhteet, itsekään kun en sellaisia ole harrastanut, seksiä on minulla ollut vain pidempiaikaisissa suhteissa(kyllä SUHTEISSA jotka ovat kestäneet muutaman vuoden).
Ja miehet eivät ymmärrä että naiset eivät laittaudu miehiä varten.
Itse en värjää hiuksiani sillä ne ovat upeat luonnolliselta väriltään mutta :
-meikkaan ( hyvin luonnollisesti tosin)
-piirrän kulmat
-lakkaan kynnet
-laitan rakenteet silloin tällöin
-pidennän ripset
-laitan hiukset
-käytän ihonhoitoon aikaa ja rahaa
Tämä ei ole miehiä varten, ketään en yritä iskeä.. minulla on oma mies jo kotona ja hänelle kelpaa myös ne meikittömät verkkaripäivät. Kaikki tuo on ihan vain sen takia että pitäisin itse itsestäni enemmän.
niin ja ennen nykyistä miestäni minulla on ollut yksi seksikumppani.