Olen 35-vuotias nainen.omasta mielestäni söpö ja persoonallinen.verbaalisesti lahjakas,hauska ja puhelias.taloudellisesti pärjään omillani,työskentelen teknisellä miesvaltaisella alalla.asun maalla omakotitalossa.olen ollut sinkkuna yli viisi vuotta,koko tämän ajan yksin ja ilman läheisyyttä tai seksiä.edellinen suhteeni kesti seitsemän vuotta ja alkoi minun aloitteestani.minä myös päätin sen suhteen,kun rakkaus loppui.se oli oikea ratkaisu enkä ole päivääkään haikaillut exän perään.
harrastan aktiivisesti urheilua ja sosiaalinen elämä on muuten varsin tyydyttävää.
meni vuosia eron jälkeen ettei miehet kiinnostanut.nyt joitakin kuukausia olen kaivannut hellyyttä ja seksiä.en ole etsimässä välttämättä elämänkumppania vaan miestä jonka kanssa tapailla ja viettää aikaa,pitää toinen toistaan hyvänä.havahduin,että onpas helpommin sanottu kuin tehty.tuntuu ettei yksikään mies ole kiinnostunut.tein itse aloitteeen ja sain pakit.baareissa en käy,enkä tämän vuoksi ala käymäänkään.mistä semmoisen miehen voisi löytää?ystäväpiirissä ihmiset vaan löytää ´´jostain`` jonkun,siis kertokaa missä se ``jostain`` on,:)??kohtalotoverit,niin naiset kuin miehet,ottakaa kantaa ja toivottavasti muutama asiallinen kommentti myös,kiitos,;)?!
harrastan aktiivisesti urheilua ja sosiaalinen elämä on muuten varsin tyydyttävää.
meni vuosia eron jälkeen ettei miehet kiinnostanut.nyt joitakin kuukausia olen kaivannut hellyyttä ja seksiä.en ole etsimässä välttämättä elämänkumppania vaan miestä jonka kanssa tapailla ja viettää aikaa,pitää toinen toistaan hyvänä.havahduin,että onpas helpommin sanottu kuin tehty.tuntuu ettei yksikään mies ole kiinnostunut.tein itse aloitteeen ja sain pakit.baareissa en käy,enkä tämän vuoksi ala käymäänkään.mistä semmoisen miehen voisi löytää?ystäväpiirissä ihmiset vaan löytää ´´jostain`` jonkun,siis kertokaa missä se ``jostain`` on,:)??kohtalotoverit,niin naiset kuin miehet,ottakaa kantaa ja toivottavasti muutama asiallinen kommentti myös,kiitos,;)?!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sepä siinä onkin, kun et voi tietää mistä sellaisen sopivan tyypin kohtaa....
Et siis etsi välttämättä mitään vakavempaa suhdetta, laita vaikka nettiin treffi-ilmoitus. Luulisi jonkun miehen ottavan yhteyttä. Siitä vaan sitten tapailemaan.
Tulipa mieleen sellainen, kun sanot ettet ole etsimässä elämänkumppania, niin tällainen asenne vaikuttaa myös tiedostamatta omaan käyttäytymiseesi.
Itse olen ollut pitkään yksin ja nyt ehkäpä vuoden verran ajatuksena on nimenomaan, että etsin sitä parisuhdetta. Ja kas, mitä tapahtuukaan. Ympärillä on yhtäkkiä kuin taikuudesta tullut jos jonkinlaista pientä säätöä ja flirttiä, vaikka aikaisemmin tuntui, että eihän minua kukaan edes huomaa.
Ilmeisesti itse olen muuttunut tidostamatta avoimemmaksi tai muuten helpommin "luettavaksi", jolloin naiset sitten myös kiinnostuvat ja suhtautuvat positiivisesti minuun. Se on se vuorovaikutus.
Sinkkuna tosin edelleen olen (pakkeja saanut useiltakin treffeiltä viime aikoina), mutta jotenkin näen tulevaisuuden tällä parisuhderintamalla hyvänä. Nytkin voisin ajatella lähestyväni kahta tuntemaani naista, joista ainakin toinen lie kiinnostunut minustakin enemmän tai vähemmän.
nainen voi tavata miehiä ihan missä vaan. naisten onnistumisprosentti aloitteiden teossa on huikea miehiin verrattuihin.
miksi et käy baareissa? KAIKENLAISET ihmiset siellä käyvät, joten kannattaisiko tuota vähän laajentaa etsintä-aluettasi?
kiitos vastauksista.jokainen teistä vastanneista on varmasti oikeassa.olen eron jälkeen ollut syystä tai toisesta niin kauan yksin,että tähän on alkanut jo tottua.rima miesten suhteen on huomaamatta noussut aika korkealle.kun sitten kiinnostuin miehestä jonka olen tuntenut kymmenen vuotta ja sain pakit tuntui se yllättävänkin pahalle.katson kuitenkin avoimesti eteenpäin ja uskon siihen,että jokaisella on se oma tie ja matka kuljettavana täällä.yksin tai kaksin.
et sinä mitään brad pittiä tule saamaan, joten kannattaisi vähän realisoida tuo rimakin.... olet tässä asiassa itse itsesi pahin vihollinen
Ja taas yksi valopää neuvomassa. Tuskimpa aloittaja tarkoittaa pelkästään "rimalla" naamataulua.
Itselläni on rima myös. En huoli vierelleni narsistia, juoppoa, renttua, huonosti käyttäytyvää mistä. Tietenkin ulkoisen olemuksen pitää miellyttää, mutta se ei ole kriteereissäni ekana, mutta en tälläkään tarkoita pelkkää naamaa. Ja minulle ei kuka tahansa kiltti mies kelpaa, vaan henkisellä tasolla tarvitsee natsata myös. Monesti minun kohdallani suhde kaatuukin siihen, että miehestä löytyy vikoja käytöksen puolelta tai ajatuksemme ei mene yhteen. En ole koskaan seurustellut komean miehen kanssa vaan kaikki on ihan normaalin näköisiä ollut.
Ja en myöskään ymmärrä, kun monella miehellä on aina vakiolauseena "sulle ei kelpaa kukaan". Miksi tyytyisin johonkin ekaan vastaan tulijaan? Miksi en voi rauhassa etsiä sitä sopivaa kumppania. Olen ennemmin ilman miestä, jos sopivaa ei ilmaannu. Tämä tuntuu olevan monelle niin kamala ihmettelyn aihe ihan kaveripiirissänikin. Saan usein kuulla "miksi noin kaunis nainen ei seurustele, eikö sinulle kelpaa kukaan". Kyllästyttää!
"Monesti minun kohdallani suhde kaatuukin siihen, että miehestä löytyy vikoja käytöksen puolelta"
sinähän itse olet täydellinen, eiks niin? ;)
Varmaan vähän avoimuutta kaipaisit miesten suhteen ja riimaa jokseenkin "alemmas".
Ei se alussa jöröjukalta vaikuttava miehen kuvatus pakosti se huonoin arpa loppupeleissä ole. Ihmisistä paljastuu monenlaisia puolia ajanmittaan. Voisit jopa yllättyä millaisiin ihmisiin voi rakastua/ihastua/tuntea, kun avaa silmänsä oikein.
Olen yksinäinen.
Katso tarkemmin peiliin ja mieti mitä parannettavaa löytyy. Jokainenhan kuvittelee olevansa "tosi hyvä tyyppi" ja "ihan söpö" tai "kauniiksikin kehuttu" ja "oman tiensä kulkija".
Kuulostaa tutulta. Minulla jo enemmänkin kuin viisi vuotta viimeisestä suhteesta. Välillä olin haku päällä ja kokeilin nettiäkin mutta ei se johtanut yhtään mihinkään. Kesälomalla ulkomailla oli lyhyt romanssi ja edelleen olemme yhteyttä pitäneet, kerran tavanneetkin, mutta en ole valmis muuttamaan pois Suomesta.
Yksinkin pärjää ihan hyvin, on kuitenkin paljon ystäviä, mielekäs työ ja harrastuksia.
(Ja gigolo-jutut voitte unohtaa alkuunsa, ihan pohjoismaalaisesta miehestä oli kysymys.)
jos naisesta huokuu se että "pärjää omillaan" niin mihin sä miestä tarvitset? kyllä sen miehenkin pitää tuntea se, että SÄ olet kiinnostunut hänestä, eikä vain niinpäin, että mies on viihdyttämässä sinua!
jos naisesta huokuu, ettei pärjää yksin ja ole yksin tyytyväinen ja onnellinen, niin miten sellainen parisuhteessakaan on muutakuin riippa? Joka toinen neuvoo tekemään elämästä onnellisen ja sellaisen, ettei tarvitse omaan hyvinvointiinsa toisen läsnäoloa, eikä kenenkään elämä saisi olla niin toisen varassa, että onni menisi, mutta sitten on näitä, joiden mielestä yksin ei voi tai saa pärjätä.
Ristiriitaista, elit miten vain, se ei sovi. Jos pärjäät, saat olla ilman, jos et pärjää, olet luuseri, jota nyt ainakaan ei haluu kukaan. Sä lifemocke tykkäät sanella ihmisille, miten niiden pitäisi elää, mut et itsekään pysty elämään omien sääntöjesi mukaan.
joo, ei sekään hyvä ole. kaikista parasta olisi jos olisi vaan rennosti oma itsensä ja jos mies on kiinnostava niin näyttää myös tämän toiselle!
Ääripäät eivät ylipäätään ole kovin kiinnostavia vaihtoehtoja. Elämä ei ole pelkkää mustaa ja valkoista.
Kuka se kenenkin bradpitt on? Toiselle, esim mulle, se on se vähän jörrikkä, rehellinen, kankea pohojalainen vaan jollekki toiselle se on uusmaalainen metroseksuaali...
Kannattaa haluta bradpittiä tai ihan sitä mitä haluaa, ei se ole keltään pois. Eikä ainakaan alkaa tyytymään johonkin, jos ei muuta saa, siinähän loukkaa jo sitä toistakin ihmistä ittensä lisäks....
Samaa mieltä oon siitä, että parisuhdetta ei löydä enneku siihen on valmis, vastakkainen sukupuoli vähän ku kävelee ohi, ei näe, jos aika ei oo oikee.
Totta tuokin. Ongelmana onkin lähinnä se että moni on päättänyt että ilman jotain ominaisuutta sen miehen tai naisen kanssa ei voi olla hyvää suhdetta. Sillä vaatimuksella ei välttämättä ole mitään järkevää perustetta tai se voi olla suhteen kannalta käytännössä ihan yhdentekevää, mutta kun on päätetty että noin sen täytyy olla ja "vähempään" ei voi tyytyä, niin hankala siinä on muiden muuta vakuuttaa.
Eikä se tee niistä muista oikeasti huonoja, vaikka itse julistaisi että hyvään suhteeseen vaadin sen ja tuon ominaisuuden. Se huonous on lähinnä vaatijan omassa päässä.
Kukaan ei ole minusta kiinnostunut. Ei ole edes kavereita. Söpö nainen saa aina seuraa jos haluaa mut kukaan ei halua olla mun kaveri edes.
``vaikeeta on`` kiitos sinulle.niin minäkin ajattelen .en tiputa rimaani sen vuoksi,että kunhan olisi joku.minulla on tietyt elämänarvot ja en ole nykyisessä elämäntilanteessani yksinäinen.minulle perheettömänä ystävät ovat perhe. en pelkää tehdä aloitetta jos kiinnostava tai puoleensa vetävä mies osuisi kohdalle. olen mietiskellyt aloittamaani viestiketjua ja vahvistunut siitä ajatuksesta etten ehkä itsekään tiedä mikä elämäntilanne nyt olisi itselle parhaaksi.vähän se on niin,että kaikki on ihan hyvin,mutta silti toivoo muutosta.elämä on tässä ja nyt,huomisesta ei tiedä.kiitos kaikista viesteistä kirjoittajille,arvostan niitä.
No kyllä ihmettelen jos kukaan ei ole sinusta kiinnostunut. Itsekin olen samassa tilanteessa ja olisin juuri tuollaisesta naisesta ja suhteesta kiinnostunut, mutta sinulle olen itse kyllä liian vanha. Myös minulla kaveripiirissäni ihmiset löytävät jostain syystä aina jonkun mutta itse en. Jaksan kuitenkin uskoa toiveitteni toteutumiseen, toivottavasti sinäkin !
kiitos ´´toinen``! sanovat,että hyvät viedään ensin,mutta kyllä se niin on,että sokeri jää aina pohjalle,;). että sillä tavalla,:).tämä kun muistetaan!
Hyvin sanottu itellekkin kelpaisit vallan mainiosti, mutta taidat olla hitusen liian vanha itse 23v Usko paremmasta huomisesta ainut joka saa jaksamaan eteenpäin. Kun ne kaikki kaverit vaan ``jostain löytää´´ ja perheet alkaa olemaan kaikilla koossa.
Täällä on ollut puhetta rimasta. Jostain syystä näyttäisi että jos mainitsee rimansa olevan korkealla, kelpaa paksulle muijalle vain Brad Pitt.
Olen 30-vuotias ja minullakin on rima korkealla: tulevan mieheni on oltava hauska, hyväntuulinen, mieleltään terve, tupakoimaton ja alkoholiton, väkivaltaisen vastakohta, hyvätapainen, koulutettu ja työssäkäyvä. Nykypäivän moniongelmaisten pullamössömiesten keskellä tuo on todellakin korkealla, tuo rimani.
Ulkonäöstä on tietysti aina kaikenlaisia toiveita, mutta tähän mennessä olen huomannut kuitenkin ihan tavallisten näköisten miesten kanssa parisuhteeseen ryhtyneeni. Heissä jokaisessa on ollut nuo mainitsemani vaatimukset.
"Perhosen neuvo toiselle: ruusulla paistatetaan päivää, mutta puun rungolla vietetään sateinen yö turvassa."
Viimeinen lauseesi tarkoittanee sitä että kaikki kaunis ei ole turvallista, rumakin voi olla hyvä
Kyllä kait sen ihmisen voi löytää mistä vain, olemalla aktiivinen tai sitten säkällä.
Itselleni kävi sillai että tuossa pari vuotta sitten olin espanjassa ja siellä sitten aikaa tappaakseni katselin suomesta naisten profiileita, joillekin heitin muutaman viestin. Ei sillä kertaa tapahtunut mitään sen kummempia.
Puoli vuotta sen jälkeen ollessani takaisin suomessa yksi näistä naisista, suomessa aikaisemmin asunut brasilialainen joka asui sillä hetkellä itävallassa, heitti viestillä. Josta sitten alkoi netitse aktiivinen keskustelu. Siinä vierähti kait kuukausi vai kaksi kun hän tuli takaisin suomeen. Lentokentälle siten menin vastaan ja siitä eteenpäin oltiinkin yhdessä 1.5 vuotta melkeinpä päivästä päivään.
Kaatuihan se loppujen lopuksi mutta on se maailma kuitenkin aika pieni.