Eli täällä kirjoittelee 16-vuotias tyttö.
Olen ihastunut yhteen meidän luokkalaiseen poikaan, vaikkakin olen tunteitteni kanssa kiikunkaakun-kahdenvaiheilla pidänkö niistä kiinni. Selitän nyt koko paskan alusta asti:
Eli heti ensimmäisenä päivänä, kun nähtiin, huomasin sivusilmällä hänen vilkuilevan minua. Vilkuilua toki jatkui tähänkin päivään asti. Musiikin tunnilla hän vaihtoi paikkaansa siten että hänellä oli suora näköyhteys minuun. En nyt sitten tiedä vaihtoiko hän paikkaansa muuten vaan vai minun takia. Tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Niin tosiaan, niitä katseita on vaihdeltu. Tosin joka kerta kun olimme ottamaisillamme katsekontaktia hän käänsi päänsä pikaisesti pois. Lukuunottamatta muutamaa kertaa jolloin hän otti katsekontaktia. Yksi kerroista kesti todella lyhyen ajan, toiset kaksi kertaa katsekontakti kesti kiusallisen kauan. Kerran hän on minulle suoraan hymyillyt.
Nyt hän päälle viikko sitten teki aloitteen, facebookissa, ja minä vajaan viikon päästä vastasin aloitteeseen (en nyt kerro tarkemmin minkä muotoinen tämä "aloite oli") ja sitten hän ikäänkuin perääntyi sen askeleen jonka oli ottanut minua kohti. Jos näin metaforallisia ollaan. Heti sen jälkeen hän on käyttäytynyt jotenkin vaisusti, ehkä hieman masentuneestikin. Vilkuilua tosin jatkuu, vieläkin.
Mutta sitten yksi irrallinen tapahtuma viime viikolta. En huomannut kyseistä poikaa, ja sitten kun istuin aulassa ja huomasin hänen olevan suoraan vastapäätä minua (tosin noin 5-8m päässä) ja hän oli punastunut. Onko tämä taas toiveajattelua sitten?
Olen suhteellisen epävarma hänen tunteistaan. Ensin olin täysin varma että ihastus oli kaksipuolinen, nyt en enää olekkaan varma. Enkä toisaalta uskalla enää puhua hänelle, ellei hän siis puhu minulle. Tuntuu että antaisin itsestäni epätoivoisen stalkkeri -vaikutelman.
Kysymys kuuluu; voiko kyseinen hlö olla ihastunut minuun, miksi hän perääntyi minun vastatessani hänen aloitukseensa ja kannattaako minun elättää toivoa siitä, että hän olisi ihastunut minuun?
Eli miehet ja miksei naisetki, vastauksia?
Olen ihastunut yhteen meidän luokkalaiseen poikaan, vaikkakin olen tunteitteni kanssa kiikunkaakun-kahdenvaiheilla pidänkö niistä kiinni. Selitän nyt koko paskan alusta asti:
Eli heti ensimmäisenä päivänä, kun nähtiin, huomasin sivusilmällä hänen vilkuilevan minua. Vilkuilua toki jatkui tähänkin päivään asti. Musiikin tunnilla hän vaihtoi paikkaansa siten että hänellä oli suora näköyhteys minuun. En nyt sitten tiedä vaihtoiko hän paikkaansa muuten vaan vai minun takia. Tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Niin tosiaan, niitä katseita on vaihdeltu. Tosin joka kerta kun olimme ottamaisillamme katsekontaktia hän käänsi päänsä pikaisesti pois. Lukuunottamatta muutamaa kertaa jolloin hän otti katsekontaktia. Yksi kerroista kesti todella lyhyen ajan, toiset kaksi kertaa katsekontakti kesti kiusallisen kauan. Kerran hän on minulle suoraan hymyillyt.
Nyt hän päälle viikko sitten teki aloitteen, facebookissa, ja minä vajaan viikon päästä vastasin aloitteeseen (en nyt kerro tarkemmin minkä muotoinen tämä "aloite oli") ja sitten hän ikäänkuin perääntyi sen askeleen jonka oli ottanut minua kohti. Jos näin metaforallisia ollaan. Heti sen jälkeen hän on käyttäytynyt jotenkin vaisusti, ehkä hieman masentuneestikin. Vilkuilua tosin jatkuu, vieläkin.
Mutta sitten yksi irrallinen tapahtuma viime viikolta. En huomannut kyseistä poikaa, ja sitten kun istuin aulassa ja huomasin hänen olevan suoraan vastapäätä minua (tosin noin 5-8m päässä) ja hän oli punastunut. Onko tämä taas toiveajattelua sitten?
Olen suhteellisen epävarma hänen tunteistaan. Ensin olin täysin varma että ihastus oli kaksipuolinen, nyt en enää olekkaan varma. Enkä toisaalta uskalla enää puhua hänelle, ellei hän siis puhu minulle. Tuntuu että antaisin itsestäni epätoivoisen stalkkeri -vaikutelman.
Kysymys kuuluu; voiko kyseinen hlö olla ihastunut minuun, miksi hän perääntyi minun vastatessani hänen aloitukseensa ja kannattaako minun elättää toivoa siitä, että hän olisi ihastunut minuun?
Eli miehet ja miksei naisetki, vastauksia?
Vastaukset 23
Vanhimmat
miksi mietit, mene juttelemaan?
Helpommin sanottu ku tehty.
sitten pitää sun pähkäillä asiaa maailman tappiin asti
Kun ei tee aloitetta, ei saa pakkeja.
naisten onnistumisprosenttia ei voi verrata miehiin.
se kun on moninkertainen
Haluaisin suhteen kanssasi
Öhmm, onko tää viesti mulle? (aloittajalle) Koska mää oon ihan nainen. Hetero sellainen. 16-vuotias sellainen.
16 vuotias on tyttö, ei nainen ;)
Noniii, sanotaan että naisen alku.
tissit on??
Sitä miettiessä varmaan kuluu sinultakin mukavasti yö.
Mutta kysymys miehille. Millä tavoin voisi elekielellä ilmaista kiinnostusta. Tai minkälaisesta elekielestä kiinnostuksen voi tulkita helposti. Mutta ei nyt mitään liian ilmiselvää.
En nyt ole missään nimessä suoraan menossa puhumaan, aivan liian iso kynnys.
"Elekielellä?" Oletko kuuro, sokea, mykkä ja halvaantunut?
Sinulta voisi vastaavasti kysyä onko sinulla lukihäiriö? Kuten mainitsin "En nyt ole missään nimessä suoraan menossa puhumaan, aivan liian iso kynnys. " Jos et sattunut huomaamaan.
Toinen selitys olisi toki, että et vain yksinkertaisesti tiedä mitä elekielellä tarkoitan tässä kontekstissa :/ Too bad.
Lisään vielä että siksi en mielelläni menisi puhumaan, koska en ole oppinut vielä ärrää.
Ihastuksesikohteellakin on liian korkea kynnys sanoa sinulle mitään.
edelleen: MIEHET EI YMMÄRRÄ yhtään mitään mistään naisen eleistä!! joten kaikki muu kuin jutteleminen on täysin turhaa!
Olen otettu, että haluat olla minä, mutta jospa kuitenkin hylkäisit ajatuksen nimimerkkini pönäisemisestä?:)
Todennäköisesti jos hän on ihastunut sinuun niin kuin sinä häneen niin hän saattaa ajatella täysin samalla tavalla. Hänkin on vain ihminen, ei ajatustenlukija. Mene juttelemaan.
16v poika phaluaa valloittaa, muttei pettyä ja nolata itseänsä muiden kavereittensa silmissä olemalla yksipuolisesti rakastunut.
Murra pojan ujostelu ja ole rohkea tise--pojat eivät halua menettää jengiänsä
vaikka seuukkaisikin------Et voi voitta yrittämättä--poika voi olla salaa hyvinkin innostunut
Se etta sinulla kesti melkein viikko vastata hanen aloitteeseensa, varmaankin sai hanet luulemaan ettet ole kiinnostunut, ja han siksi peraantyi hieman. Han ei olisi ottanut sinuun yhteytta jos ei olisi ollut kiinnostunut. Sinun pitaisi nyt kayttaytya hieman rohkeammin ja kiinnostuneemmin hanta kohtaan.
No kun kysessä on sinun ikäisesi poika niin meni puihin kun vastasit hänen aloitteeseensa. Ei muusta ole kysymys, kyllä se sinusta on kiinnostunut. Tuo ilmiö häviää kun vanhenette kumpikin tahollanne.
Juttele sille facebookissa:)
Yksinkertainen vinkki..
Kun ajattelet kaikkea tätä, poikahan ei sitä tiedä. Koska ajattelet kaikkea tätä, luulet olevasi stalkkeri, vaikka tosielämässä et ole tehnyt mitään "stalkkerimaista". Erota itsellesi se, mitä ajattelet pääsi sisällä ja mitä siellä on tapahtunut ja se, mitä tapahtuu ulkopuolella, tosielämässä. Ihastuneena helposti käy niin, että "luulee", että toinen tietää ihastuksen. Tottakai se toinen sen voi nähdä aivan kuten itsekin voi nähdä toisesta ihastuksen. Mutta kaikki muu tapahtuu vain oman pään sisällä ;)
Juttelemalla asiat selkeytyy. Älä välitä siitä, mitä toiset ajattelee tai mahdollisesti sanoisi aloitteistasi. Jos poika alkaa siitä huutelemaan, se on idiootti, kun tahtoo sut silleen nolata. Et sä täällä elä kuin itseäsi varten. Jos aina ajattelee, miten muut reagoi, ei tässä maailmassa voi tehdä mitään.