Erosta jo puoli vuotta, mies lähti ja se tavallinen tarina, ensin sitä ahdisti ja mikään ei ollut hyvin, sitten se vaan ilmoitti, että tämä oli tässä. Yhteiseloa yli 20 vuotta, melkein 30. Suhde oli aina ollut kiihkeä, oli menoja ja matkoja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ei missään nimessä tylsää, lapsiakin 2 talokin rakennettu....eron alkushokista selvisin ja kesällä muutenkin helpompaa, kun oli tekemistä ja ajatuksissa, että pieni hengähdys ehkä tekee hyvääkin. Nyt sitten selvisi, että taustalla olikin se toinen, voi hölmö minä...nyt olen sitten aivan pohjalla ja lyöty. Yritän selvitä ja ajatella aviomme huonoja puolia ja kuinka nyt saa itse päättää mitä haluaa, mutta enpäs ole oikein keksinyt mitä haluan, kun ei huvita. Muutin alkukesästä omaan asuntoon ja lapsemme ovat jo omillaan. Ikääkin on jo, joten uuden suhteen aloittaminen ei todellakaan tunnu ajankohtaiselta ja eipäs näitä tarjokkaitakaan ovelle tule. En jaksa pyöriä ravintoloissa ja treffipalstat kuulostaa omituisilta, sitäpaitsi olin todella sitoutunut aviooni ,tätä voisi varmaan sitten kutsua läheisriippuvuudeksi...siispä, parantaako aika todella haavoja ....
Ei huvita
hohhoijaa
4217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinpä niin. Olet läheisriippuva, elät menneessä. Et tiedä kuka olet ja mitä oikeasti haluat. Siksi ei mikään huvitakaan.
Ikä ei ole mikään este uudelle suhteelle. Ovelle tarjokkaat eivät kuitenkaan tule! Uusi suhde ei ole kuitenkaan pakollinen :). Mitäpä jos tutustuisit itseesi?
Minäkin olen petetty ja jätetty. Tässä asemassa ihmisen tuska ja ahdistus on äärimmäisen suuri. Jos lohduttaa, et ole tunteidesi kanssa yksin, kaikki samassa asemassa olevan tuntevat samoin. Pahoja tunteita ei saa piilottaa, anna niiden tulla, anna aikaa surulle. Mutta älä anna koko aikaasi.
Ota joka päivä itseäsi niskasta kiinni, päätä, tee päivittäin jotain sellaista, joka on itsellesi hyväksi ja vie ajatukset muualle. Jumppa, kauneudenhoito, ystävien tapaaminen tms. Eli anna päättäväisesti joka päivä aivoillesi edes pieni aika ajatella muutakin kuin tuota surua.
Lue erokirjallisuutta, jotta ymmärrät itseäsi ja pahoja, mutta luonnollisia tunteitasi. Kirjaston psykologian hyllyltä tai kirjakaupasta saa hyviä kirjoja, joissa opetetaan toipumaan erosta. Ne ihhan tosi auttavat. Täällä netissä saa huomattavasti huonompaa tukea itselleen, koska kommentoijien joukossa on paljon yksisilmäistä ajattelua ilman todellista tietoa jätetyn ihmisen psyykkisesta tilanteesta ja toipumisprosessista.
Jaksamisia, elä yksi päivä kerrallaan!
Kiitti....tiedän etten ole yksin asiani kanssa. Tämän puolen vuoden aikana olen huomannut, että meitä todella ON.
Itseeni tutustuminen on käynnissä ja koville ottaa..ja tuota itsehoitoa koetan tehdä ja ystäviä tapailen, eli josko puolen vuodenkin päästä jo ajatukset olisi selkeämmät.
Olen itsekin tullut petetyksi ja jätetyksi, ja ex-mieheni on jo kyseisen naisen kanssa aviossa, johon tuolla uudella naisella olikin kova kiire .
Oma ikäni itseänikin huoletti, mutta olen päässyt siitä yli. Olen nähnyt vanhemmalla iällä onnellisesti rakastuneita.
Totta on, että aika parantaa haavoja, en itsekään uskonut tuohon kliseeseen, mutta nyt kolmen yksinäisen vuoden jälkeen, voin itsekin sen todeta.