Lapsen silmin....

Asuin koko elämäni perheessä, missä käytettiin väkivaltaa. Se johtui isästäni. Hän aina juodessaan saattoi muuttua hirveän väkivaltaiseksi, ja kosti sen aina äidilleni. Pari-kolme kertaa olen seurannut vierestä itkien ja estäen, kun isäni yritti hirttää äitini. Kerran jopa uhkasin isälleni tappaa itseni, jos hän ei lopettaisi. Sitä on tapahtunut jo niin useasti, että alan olla turtunut sellaiseen. Ja joka ikisen kerran jälkeen isä lupaa parantaa tapansa, mutta jokaikinen kerta pelkään silti, kun hän juo itsensä humalaan, että se tapahtuu taas.
Lapsuuteni ei ollut mikään ihana, ja siksi sanonkin teille vanhemmat, puhukaa toistenne kanssa enemmän, mutta tapelkaa vähemmän. Eniten kahakoistanne kärsii lapsi. Hän on vain pieni, viaton sielu, joka joutuu seuraamaan tilannetta sivusta ja kärsimään teidän kummankin puolesta.