Auttakaa mua. olen seurustellut 3vuotta ja kihloihinkin jo ehtinyt, häitä olisi tarkoitus juhlia ensi kesänä. Mutta nyt kun olen ollut pitkästä aikaa tekemisissä lapsuuden ystäviini ja vanhalla kotipaikkakunnalla kylässä on minua alkanut yht äkkiä ahdistamaan koko naimisiin meno ja siitä puhuminen. Ruvennut miettimään että onko hän kuitenkaan minulle se oikea ja ikävä sinne kotipaikkakunnalle missä minulla on kaikki ystäväni.en tiedä onko tämä ihan normaalia tässä vaiheessa vai olenko sittenkään valmis sitoutumaan tähän mieheen.
ero vai naimisiin?!
apua kaipaava::
17692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kaikenlisäksi tunnen vetoa toiseen.
Sulla on myös vastuu siitä, että olet ns. "kesyttänyt" kumppanisi ja antanut hänen ymmärtää, että rakastat häntä niin tosissasi, että haluat jakaa elämäsi hänen kanssaan, virallisestikin.
On reilua myös asettua toisen sijaan ja mettiä miltä itsestä tuntuisi jos kumppani ilmoittaisi yllättäen jättävänsä koko parisuhdehankkeen sikseen ja muuttavansa takaisin synnyinseudulleen.
Eli jatka mietintöjä ja yritä ymmärtää mikä sulla on kun tuollainen epävarmuus on yhtäkkiä iskenyt. Toisiin ihmisiin voi tuntea vetoa vaikka olisi naimisissakin, mutta sen tunteen ei tarvitse sittenkään lähteä viemään sua toisen syliin.
Sitä tekee helpommin myös virheitä juuri silloin, kun heittäytyy ajelehtimaan pelkkien tunteidensa varaan.
Tiedän olen vain ruvennut miettimään että oliko hieman hätiköity päätös, olen vasta 20v ja naimisiin meno on iso askel. haluanko olla loppuelämäni tuon miehen kanssa.
todellakin on hätiköityä mennä 20 naimisiin!
jos noista 2 MUN pitäis valita niin valitsisin eron
Tuntemuksista en ole mieheni kanssa puhunut, mutta kyllä sen tietää että kun sanon etten tahdo vielä naimisiin, niin ero siinä tulee. tekisi mieli vain kerätä tavarat ja karata pois ja jättää viesti miksi näin . se olisi kyllä hyvin julmasti tehty.
No huh, etkö ajattele yhtään miltä toisesta tuntuisi? Entä jos miehesi tekisi sinulle noin puhumatta asiasta mitään? Todella epäreilua toista kohtaan.
en minä oikeaisti niin voisi tehdä. oli vai ajatus jonka heitin ilmoille. pitää puhua mieheni kanssa jos hän vaikka ymmärtäisi minun kantani asiaan tai sitten ei. on vain niin vaikeaa kun toinen suunnittelee häitä kaikkea ja minä ajattelen jotain tälläistä,mutta pitää jutella mieheni kanssa pika puoliin ettei mene kaikki liian pitkälle.
Avoliitosta on helpompi erota kuin avioliitosta. En tunne sinua, mutta suurin osa 20v ihmisistä ei ole kokemukseni mukaan valmiita naimisiin. Olen 32vuotias ja kaikki tuttavaparit jotka tapasivat toisensa lukion jälkeen tai jo sen aikana ovat eronneet tai ovat eron partaalla. Liekö syynä se että mentiin liian nuorena yhteen.
Toivottavasta Sinulla asiat löytävät oikeat uomansa!
Kompromissi voisi olla, että sanot haluavasi miettiä vielä vuoden verran asioitasi. Sanot suoraan että nyt tuli rimakauhu näin ison asian edessä, eikä sinua saa painostaa.
Jos ei mies ymmärrä, on itsekäs höyryveturi, jyrääjä jonka kanssa olisit ongelmissa.
Sait hyvän vastauksen.
Älä mene naimisiin vielä aikoihin, ennenkuin tiedät itse mitä elämältä haluat.
Ja harva 20 v. sitä tietää.
Mene takaisin kotipaikkaunnallesi ja unohda mies.
Kaikkea hyvää sinulle.
Mut ero ehdottomasti!!!
Ja ero välittömästi.
Onko miehesi myös saman ikäinen? Menette naimisiin tottakai! Mutta jos ukkosi on sinua vanhempi en menisi.
Mieheni on minua kolme vuotta vanhempi ja tilanne on sillain ihan hyvä että sain sanottua ettei mennä vielä naimisiin ja hän otti asian ihmeen hyvin. mutta nyt on alkanut syyttelemään ja aina kun on juovuksissa niin haukkuu minua ja jättää minut aina ja sanoo ettei tahdo lähellenikään ja seuraavana päivänä on kaikki taas hyvin mukamas ja mitään ei tarkoittanut tehnyt tämän jo kolme kertaa sitten sanoo että kun käyn välillä vanhempieni luona etten saisi ja kerran viikossa tai kahdessa on liikaa tai käydä saisin mutta yöksi en saisi jäädä. onko tämä nyt ihan normaalia.
Todellinen karva alkaa äijästä paljastua. Juttele äitisi kanssa aiheesta "onko tämä nyt ihan normaalia". Ja huomaat pikkuhiljaa itsekin jo.
vahvistamista molemmilta osapuolilta kysytään t a h d o t k o.
Jos sinua vähääkään epäilyttää rehellinen vastaus,
niin älä lähde kokeilun vuoksi "tahtomaan".