Seinienne sisäpuolelle en näe.
Mutta kuulen teiltä, naapuristamme, joka päivä lapsen, sen pienen tytön, joka sanoi minulle:"täti", epätoivoista itkua.
Ja kun hän itkee, en voi olla kuulematta kuinka sinä, hänen oma äiti, huudat.
Lapsesi itkee katkerammin, joten sinä huudat kovemmin, aina vaan kovemmin: "turpa kiinni!!!" "viimeinen varoitus!!!!" "Jos et lopeta niin...---perkele!!!"
---niin, mitä sitten? Eristys -ulos, -komeroon, minne tahansa -kunhan lopettaa!!!!
Kannattaako jatkaa??? Oletko ajatellut sekuntiakaan, miltä lapsestasi tuntuu?
En tiedä, lyödäänkö teillä, mutta henkinen rääkki on kestänyt lapsillasi liian kauan.
Lapsi on pieni, ei ymmärrä, että sinä, äiti et kestä hänen itkuaan, hän haluaisi sinulta turvaa, mutta ei saa. Ärsyynnyt lapsen avunpyynnöstä lisää, ja kierre on valmis.
Tyttäresi herää paniikinomaiseen itkuun melkein joka yö (herään siihen, vaikka käyttäisin korvatulppia), ei saa kaipaamaansa turvaa ja tukea, vaan vihaisen TURPA KIINNI!!! NUKU!!!! -huudon, jolloin pienen itku muuttuu ahdistuneeksi, ei helpota, vaan pahenee, tuskin hän saa henkeä... Tuskin kohta kukaan naapureistasi, niin pahaa tekee.
Tyttäreni sanoo: "huono äiti", "pitäis varmaan ilmoittaa jonnekin"...
Samaa olen miettinyt. Mutta mietin naisen, äidin reaktiota. Purkaakohan hän senkin kaunan ("kyttääjä-naapurit") lapsiinsa (toinen lapsi on vähän vanhempi, kouluikäinen).
Mutta kuulen teiltä, naapuristamme, joka päivä lapsen, sen pienen tytön, joka sanoi minulle:"täti", epätoivoista itkua.
Ja kun hän itkee, en voi olla kuulematta kuinka sinä, hänen oma äiti, huudat.
Lapsesi itkee katkerammin, joten sinä huudat kovemmin, aina vaan kovemmin: "turpa kiinni!!!" "viimeinen varoitus!!!!" "Jos et lopeta niin...---perkele!!!"
---niin, mitä sitten? Eristys -ulos, -komeroon, minne tahansa -kunhan lopettaa!!!!
Kannattaako jatkaa??? Oletko ajatellut sekuntiakaan, miltä lapsestasi tuntuu?
En tiedä, lyödäänkö teillä, mutta henkinen rääkki on kestänyt lapsillasi liian kauan.
Lapsi on pieni, ei ymmärrä, että sinä, äiti et kestä hänen itkuaan, hän haluaisi sinulta turvaa, mutta ei saa. Ärsyynnyt lapsen avunpyynnöstä lisää, ja kierre on valmis.
Tyttäresi herää paniikinomaiseen itkuun melkein joka yö (herään siihen, vaikka käyttäisin korvatulppia), ei saa kaipaamaansa turvaa ja tukea, vaan vihaisen TURPA KIINNI!!! NUKU!!!! -huudon, jolloin pienen itku muuttuu ahdistuneeksi, ei helpota, vaan pahenee, tuskin hän saa henkeä... Tuskin kohta kukaan naapureistasi, niin pahaa tekee.
Tyttäreni sanoo: "huono äiti", "pitäis varmaan ilmoittaa jonnekin"...
Samaa olen miettinyt. Mutta mietin naisen, äidin reaktiota. Purkaakohan hän senkin kaunan ("kyttääjä-naapurit") lapsiinsa (toinen lapsi on vähän vanhempi, kouluikäinen).
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä kannattaa ilmoittaa. Olen mä itse kans kuullut kaikenlaista kun olen täs samas asunnos asunut yli 12 vuotta. Soskuun varmaan kannattaa soittaa ekana.
Ihan normaalia, jos koliikkia sairastanut muksu on huutanut koko pienen ikänsä niin äiti komentaa. Pienet lapset kuuluukin opettaa nukkumaan öisin, tietenkin ne parkuvat ja parkuvat saadakseen tahtonsa periksi.
Ilmoita tuosta sosiaalihuoltoon. Tuo pieni lapsipoloinen tarvitsee muiden apua, äidiltään hän sitä ei saa.
Kuka välittää äidin reaktiosta! Hän on se pahantekijä! Hän kenties myoskin tarvitsee apua, mutta lapsi sitä ennen!
Koliikista ei ole varmastikaan kyse, sillä lapsi herää vaan paniikinomaiseen itkuun, ilmeisesti painajaiseen. Mutta se, miten siihen reagoidaan, on kaikkea muuta kuin lasta tukeva ja auttava. Lapsi ei ole enää vauva, vaan n. 2-vuotias. Uskoisin, että tunnistan koliikki-itkun. Joskus lapsi on jätetty yksin kotiin, hän on saattanut itkeä äitiä puoli tuntia, aivan paniikissa, eikä kukaan ole tullut...
Niin, kyllä lapsen etu aina on etusijalla, aikuiset pärjää loppujen lopuksi aina, ja ehkä "herättely" on nyt paikallaan. Tiedän, että nainen on varmasti väsynyt, kun ei ole miestä kuin silloin tällöin käymässä. Joskus, mutta harvoin on alkoholi mukana kuvioissa. Etupäässä kesällä.
Tunne on kuitenkin itsellä voimakas, että suojelua lapsi (lapset) tarvitsee. Ja nainen apua jaksamiseen.
"lapsi etusijalle - äiti aina pärjää jotenkin"?!
Huh! Miten äiti joka kokee olevansa nurkkaan ajettu, loppuun väsynyt ja tuntee olevansa umpikujassa, voi ja kykenee auttaa tai pitää huolen lapsesta?
Ei mitenkään. Joten KAIKKI osapuolet tarvitsee apua, ja HETI!!
Ei voi leimata äitiä huonoksi sen perusteella mitä seinien läpi kuulee, et tiedä etkä tunne asiaa pohjimmiltaan.
Tietenkin lapsen etu on se kaikkein tärkein, mutta lapsen etu ei ole se, että häneltä viedään äiti ja leimataan vielä kelvottomaksi vanhemmaksi! Olen sen itse kokenut, mitä on elää ja kasvaa äidin kanssa, joka ei äidin rooliin kyennyt. Minun tapauksessani psyykkisen sairauden takia, mihin hän ei itse tajunnut hakea, eikä kukaan tarjonnut tai ehdottanut apua.
Siksi, sinä hyvä naapuri, älä enää tyydy kuuntelemaan ja kauhistelemaan ja päivittelemään vaan soita nyt vaikka sinne sossuun ensin. Nimeäsi ei kenellekään kerrota, ja on kai pienin mahd. haitta tulla leimatuksi naapurin akaksi joka työntää nenänsä toisten asioihin, kuin että yksikään lapsi joutuu kärsimään sinun oman maineesi pelastamisen takia!?
Parempi sata turhaa huolestumisilmoitusta, kuin yksikään ilmoittamatta jättäminen!
Olen samaa mieltä, vaikka kirjoituksestasi tulee voimakkaana esiin tunne, koska olet kokenut jotain vastaavaa omassa elämässäsi.
Olen pahoillani siitä, mitä sinäKIN olet kokenut, sitä ei voi unohtaa, ja se varmasti vaikuttaa aina elämässä...
Tarkennan, että tarkoitin, että aikuiset YLEENSÄ pärjää, kokemuksista riippumatta, loppujen lopuksi, en nimenomaan tätä äitiä, josta tänne nyt kirjoitan.
Niin, tiedän kyllä jotain tästä "tapauksesta", mutta se olkoon meidän täällä asuvien asia. Olen hyvissä väleissä, hyvän päivän tuttu, tämän äidin kanssa, jutellaan silloin tällöin. Joten...
En ole "leimaamassa" esim. tätä äitiä, sitä koetan välttää, koska tiedän äideistä, olen äiti itsekin, useamman lapsen äiti. :) Aina se tuntuu pahalta, jos jotenkin arvostellaan äitiyttä... oli se millaista tahansa.
Ja elämässäni tällainen "maineen menettäminen" ei ole mitenkään pelättävää, olen jo aikuinen ihminen, paljon pahaa minäkin kokenut.
Olen kuitenkin ajatellut, miten äiti ottaa vastaan tällaisen ilmoituksen -ko. äidin tietäen. Hän saattaa hermostua entisestään.
Mutta pakko ottaa riski -lasten takia.
Kiitos.
Tee lastensuojeluilmoitus ja ihan heti ennenkuin hullu äiti tekee pahaa lapselleen.
ilmoitettu on...
Jopa ilmoituksen vastaanottaja mietti sitä, olisiko parempi että käyn soittamassa ovikelloa ja kysyn tilannetta, vai tämä virkateitse annettu ilmoitus, mutta
otetaan nyt vastaan sitten reagoinnit naapurista... Kunhan tulevat autetuksi, toivotaan, että apu otetaan vastaan.
Et ole tehnyt mitään väärää jos naapuri tulee sulle valittamaan. Ja soskulla on kai vaitiolovelvollisuus tollasissa asioissa et tuskin viranomaiset kertoo susta mitään naapurilles.
En koe tehneeni väärin, koska koetan auttaa, mutta joskus avun antaminen voi olla vaikeaa ulkopuolisille ihmisille. Oma perhe on eri asia kuin naapuri. Tuntuu, että menee liian lähelle, tai rikkoo reviiriä. Mutta kiitos tuesta :)
Ilmoita asiasta!
Siis minkä ihmeen takia tänne kirjottelet? Et ole itse parempi ihminen kun et tee tälle asialle mitään. Minua itseä kohdeltiin pahasti kun olin lapsi ja toivoin joka päivä että joku siihen puuttuisi mutta ihmiset eivät välitä. Lapsia pitää suojella!! Jos äiti tarvitsee apua ei se tarkota että lapsi aina otetaan pois häneltä vaan saavat tarvittavaa apua tilanteeseen mutta jos hän kohtelee tätä lasta pahoin niin parempihan on lapselle päästä pois sieltä. Älkää hyvät ihmiset ole nynnyjä tälläisissä tilanteissa vaan toimikaa ja niin monta kertaa että se menee läpi!!!!
Mun elämä oli helvettiä kun kasvoin ja aikuiset vaan kattelivat, kiitos vaan
Hei Tee Jotain,
Jos luit aiemmat viestit, niin sieltä vaan pieni sivuhuomautus, että "nynny" teki jotain, kiitos teidän kannustuksen. Joskus vaan tarvitsee tukea omille ajatuksilleen. En tiedä, olen kai nynny ollut aina. Mutta ainakin yritän tehdä asialle jotain, sillä tiedän, mitä kärsimys on. Ja monet muukin tietävät, sinäkin.
Eiköhän me melkolailla samassa veneessä täällä mennä, en ole ylentämässä itseäni, miksi tekisin niin?
Kiitos että olet kantanut kortesi kekoon lapsen hyväksi.
Voisitko ajatella että lähitulevaisuudessa tutustuisit naapuriisi? Kenties tuo äiti on niin huolten painama ja yksinäinen että viha maailmaa vastaan purkautuu ainoaa "turvalliseen" kohteeseen. Kohteeseen josta hän varmasti tietää ettei sieltä tule taas uutta uhkaa.
Saattaisi hyvinkin olla että rupattelutuokio hänen kanssaan alkaisi avata solmuja hänen mielessään ja hän saisi uutta uskoa elämäänsä. Se jopa auttaisi häntä huomaamaan väärän käytoksensä lapsiaan kohtaan.
Hei
Kuten aiemmin mainitsin, ollaan kyllä tuttuja.
Mutta ei syvemmin. Katsotaan nyt askel kerrallaan, pidän oven avoimena.
Katsotaan nyt, millainen vastuu minulle tästä koko asiasta kehkeytyykään...
Ilmoituksen voi tehdä nimettömänä ja sun ei tarvitse ottaa tästä mitään vastuuta. Kunhan ihmiset oppisi tekemään lasten hyväksi jotain eikä aina ajattele että mitä seurauksia siitä tulee ittelle. Sun ei tarvi olla sen kaveri tai käydä auttamassa. On Sossun asia päättää mikä on parasta ja miten tästä eteenpäin. Sinä voit kieltää kaiken osan ottamisen eikä siinä muuta. Ei kenenkään tarvitse tietää kuka sen valituksen on tehnyt. Mutta valitettavasti tämä äiti voi alkaa tehdä tätä hiljaa niin että kukaan ei kuule joten pidä silmät ja korvat auki ja valita niin monta kertaa kun on tarvis. Ei oo lapsen vika jos äidillä on mielivika. Joku ehdotti että menisit puheille ja auttaisit, sory vaan mutta puheet ei auta hän tarvii nyt muuta.
Kiitos. Juu, näin menettelin.
Toistaiseksi on tullut vaan ainoastaan "pahan näköinen" mulkaisu naapurin vieraalta, joten olen "epäilty." Kova paikkahan se on, kun joutuu "syyniin". Kyllä tämä asia minua joka tapauksessa vaivaa, koska ollaan naapureita, ja edelleen tullaan olemaan...
Mutta pääasia tosiaan, että lapsia autettaisi. Kysyi, viranomainen, lasten nimet.
Olen kuullut tuota huutoa nyt yli vuoden, viime aikoina se on ollut niin jokapäiväistä, ettei ole voinut tietyissä huoneissa oleskella, kun on tullut huono olo... mahtaa sillä äidilläkin olla "hieman" elämä hukassa. Sokeutunut ongelmilleen.
Mutta katsotaan, miten "ratas" alkaa pyöriä, en mä ainakaan haluaisi noiden lasten "housuissa" elää... elämä on elämistä varten, ja siitä nauttimista varten, ei tuollaista pelkoa tai parkua.
Sun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa päinvastoin, sinä et ole tehnyt mitään väärää vaan päinvastoin. Tässä maailmassa on aina ihmisiä jotka syyttää muita omista ongelmistaaan eikä heissä ole mitään vikaa.
Jos mulkaisee niin ole kuin et huomais tai sit sanot vaan että mikä on ongelma?
Onko sinun ilmoituksestasi seurannut mitään? Onko heitä käyty kattomassa koska nämä ilmoitukset valitettavasti ei aina tee mitään eikä sossu tee asialle mitään. On kokemusta valitettavasti. Niille pitää tehä selväksi miten asiat on seinän takana.
Jos olisin sinä niin olisin tehnyt samoin. Hyvä kun teit!
Moi,
Juu, en koe tehneeni mitään väärää, asiahan on ilmeinen, mutta tämä suomalainen vieraanvaraisuuskin on tänä päivänä niin erilaista; jokainen käpertyy omaan sohvan nurkkaan ja haluaa pitää rauhansa. Jos sitä joku "sorkkii", niin paheksuttavahan se asia on.
Ihmeen rauhallista on nyt naapurissa ollut, siis suorastaan pelottavan hiljaista! Mutta vaikea sanoa, mitä on jo nyt tehty, vai onko jotain yleensä ryhdytty selvittelemään. En ole käynyt kysymässä, enkä ole tavannut naapureita, olen niin usein vain töissä. Mutta niin, siitä huolimatta, aina kotona ollessa kuulen / olen kuullut naisen huutoa ja lasten itkua. Ei kai keskivertoperheessä aina (joka päivä) itkun aiheita riitä? Kyllä se jostain perustavan laatuisesta väsymyksestä ja ahdingosta kertoo.
Mitäs siinä enää miettimään, ilmoituksen voi tehdä nimettömänäkin.
Pitänee soittaa uudelleen sos.toimeen. Viimekin yönä pikkuinen itki jotain painajaista. Hoki jotain, mistä en saanut sana-sanaa myöten selvää, mutta paha oli mieli. No äiti ryntää sitten (kesken unien herätettynä siten) lapsen luo, mutta mitä vielä -ei lohduttamaan, vaan huutamaan. Ja lapsi itkee: "äiti, eiii, äiti eiii...". Kyllä on rasittavaa olla tuon äidin lapsi!!! Ja naapuri!!!
Jos mä olisin tän kuullu yöllä lapsen suusta niin olisin kutsunu poliisin!!!!
On sun velvollisuus tehän jotain tän lapsen suojelemiseksi. On meidän kaikkien velvollisuus tehän jotain jos näemme ja kuulemme lasten pahoinpitelyä tai edes luulemme että sitä tapahtuu.
Soita pian ennenkuin äiti tekee jotain peruuttamatonta. Molemmat saavat apua, sekä äiti että lapsi.
Kuinka pikku naapurisi voi? Onko tilanteeseen tullut parannusta?
Toivottavasti äiti saa apua tuohon arkeen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että syyllisyys on hirveä, kun kohtelee lasta huonosti. Olin kahden pienen lapsen kanssa yksin, mies oli kuollut ja vanhempi muksuista oli alle vuoden kun toinen syntyi. Syntymän jälkeen masennuin ja väsyin. En kyennyt rakastamaan tätä pientä vauvaa ja olin jatkuvasti kiukkunen. Mutta onneksi oli perhetyöntekijät, oon heille ikuisesti kiitollinen siitä avusta mitä sain. Ja sitten kun vihdoin tajusin, että on koitettava masennuslääkkeitä ja terapiaa, niin yhtäkkiä elämä alkoi tuntua ihanalta.
Mutta vieläkin tulee surullinen olo, kun mietin sitä vauva-aikaa. Millaiset traumat lapsi on ehkä saanut, vaikka ei sitä muistakkaan. Nykyään vaikka arki on väsyttävää ja välillä tuntuu että aika menee kuria pitäessä, muistan halata poikaa ja kertoa että rakastan häntä.
Pojalla on todennäkösesti tunne-elämässä jotain häikkää käytöksen perusteella, ja en voi muuta kuin syyttää itseäni, jos se johtuu vauva-ajasta. Olemme viemässä häntä "tutkimuksiin" ja toivon että saadaan apua siihen.
Mutta toivotaan että tää äiti saa todellista apua myös ja tilanne paranisi.
Meillä kerrostalon alakerrassa pieni vauva itkee lähes aina ja ääni kuuluu selvemmin klo 23.00 jälkeen. Todennäköisesti koliikki itkua ja muuta kasvuun liittyvää. Naapurit usein liioittelevat ja kuvittelevat omiaan varsinkin ne joilla ei ole koskaan ollut omia lapsia itkemässä ja kiukuttelemassa. Kun kuulee lapsen itkua lapsi on "elossa".