Tahtoisin kuulla kokemuksia kun kattilat on olleet jo yhteisiä, mut sit on päädytty kuitenkin erilleen asumaan? Onko suhde jatkunut, hyvänä, parempana? Mitkä olivat syyt asumuseroon? Onko paluu yhteiseen osoitteeseen mahd?
itse nyt siinä tilanteessa että erosimme ja muutimme, nyt palasimme yhteen uudestaan, miltei heti, ja ekat viikot tuntui et ihanaa, olen saanut sen takaisin kehen rakastuin, mut nyt on alkanut taas ahistaa... emme ole 24/7 yhdessä vaan sitöä omaa aikaa on enemmän kuin ennen. nyt vaan huomaan viihtyväni todella hyvin yksin kotonani, huomaan kaipaavani niitä tyttöjen baari-iltoja ja sellasita sinkkkuutta, flirttailua jnejne.. ja osa minusta taas todella toivoo et saamme ongelmamme kuosiin ja et se mun unelma siit toimivasta perheestä olis mahdollinen tulevaisuudessa juuri tän miehen kanssa. Molemmilla meillä on lapsia. Pysynkö tässä suhteessa nyt sen vuoksi et jo pelkkä erilleen muutto oli heille iso pala ja ovat silminnähden onnellisia et kuitenkin näkevät vielä ex-avokkiani ja hänen lapsiaan paljon.
kaikista ärsyttävintä tässä on et hakeuduimme pariterapia jonoon heit kun päätimme jatkaa vielä yhdessä, ja ensimmäinen aika sinne olisi nyt käsillä niin musta tuntuu et en halua mennä :/ Ku en tiedä haluanko koko suhteen enää jatkuvan. Ja kuitenkin haluan. Ääääh..
itse nyt siinä tilanteessa että erosimme ja muutimme, nyt palasimme yhteen uudestaan, miltei heti, ja ekat viikot tuntui et ihanaa, olen saanut sen takaisin kehen rakastuin, mut nyt on alkanut taas ahistaa... emme ole 24/7 yhdessä vaan sitöä omaa aikaa on enemmän kuin ennen. nyt vaan huomaan viihtyväni todella hyvin yksin kotonani, huomaan kaipaavani niitä tyttöjen baari-iltoja ja sellasita sinkkkuutta, flirttailua jnejne.. ja osa minusta taas todella toivoo et saamme ongelmamme kuosiin ja et se mun unelma siit toimivasta perheestä olis mahdollinen tulevaisuudessa juuri tän miehen kanssa. Molemmilla meillä on lapsia. Pysynkö tässä suhteessa nyt sen vuoksi et jo pelkkä erilleen muutto oli heille iso pala ja ovat silminnähden onnellisia et kuitenkin näkevät vielä ex-avokkiani ja hänen lapsiaan paljon.
kaikista ärsyttävintä tässä on et hakeuduimme pariterapia jonoon heit kun päätimme jatkaa vielä yhdessä, ja ensimmäinen aika sinne olisi nyt käsillä niin musta tuntuu et en halua mennä :/ Ku en tiedä haluanko koko suhteen enää jatkuvan. Ja kuitenkin haluan. Ääääh..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et näköjään pysty näköjään ajattelemaan aikuisesti. Kun sinulla on lisäksi laåpsia, enää ei ole tuo baari-iltojen ja flirttien aika, vaan nyt on otettava jo vastuu omasta ja lasten elämästä, ukon voit heivata ulos, mutta nyt on tärkeintä että todella menet terapiaan ihan itsesi ja lastesi vuoksi. Muutoin rikot koko lopun elämäsi luulolla että perheellisen ihmisen elämään kuuluu teiniys.
Näytä jo itsellesi, että olet aikuinen ja vastuunsa kantava nainen.
Aloita se jo aikuisen naisen pukeutumisesta, jätä viinipullot ja kaljat pois.
Tiedän miksi et halua terapiaan menneä. pelkäät, nyt pelko pois ja eheyttämään ainakin itsesi. Lopeta lapsellisuus.
Aivan, eli jos olet ätiti, et muuta elämää tarvitsekaan. Että kun lapset ovat isällään joka toisen viikon, minulla täytyy silti olla vain nämä seinät. Tuota miestä en kuitenkaan tarvitse, sen saan heittää pois, mutta uutta miestä ei missään nimessä saa tulla, baarissa ei saisi käydä ja tyttöystävien kanssa viettää aikaa kun sitöä en ole saanut kolmeen vuoteen viettää muutenkaan?
vaan terapiaa ihan itselleni koska olen lapsellinen kun haluaisin elää ne lapsettomat viikotkin... Mieluiten tämän helluni kanssa mutta siltä näyttää et yksin on pian mukavampi kuin yhdes :(
Hmm. Kiitos mutta ei kiitos :) Kävikö sinulle niin, että avokkisi aikoi jatkaa seurustelua erilleen muuton jälkeen, mutta löysikin paremman? :)
Omia mielipiteitä ei kannata laukoa noin suorasukaisesti jos ei tiedä kysyjän elämästä piirun vertaa :)
Kokemuksia siitä että asumuserosta on päästy toimivaan avoliittoon, onko sellaisia? Vai viekö tuo lisääntynyt oma aika, anteeksi nyt hirveästi, erilleen vain enemmän, jopa sinne baareihin ja tutustumaan uusiin ihmisiin?
Voi kamala minua.
Ja vielä pakko kommentoida: Aloita se jo aikuisen naisen pukeutumisesta?? :D Mistä sinä tiedät kuinka minä pukeudun?