En siis tosiaan ymmärrä missä mennään ja mitä kukin haluaa. Olimme eksäni kanssa yhdessä 1,5 v, joista asuimme yhdessä vuoden. Tunteet olivat molemmin puolin vahvoja ja suunnittelimme tulevaisuutta yhdessä. Kuitenkin riitelimme paljon, mielestäni johtuen siitä että olin itse burnoutin partaalla ja masentunut, kun taas eksäni työtön. Tuli sanottua asioita mitä ei ikimaailmassa tarkotettaisi. Ero tuli, kun eksäni halusi. Sanoi ettei tunne enää mitään. Meni 5kk jonka aikana löysin uuden, mutta se ei toiminut. Koko sinä aikana näimme eksäni kanssa silloin tällöin, koska tavaroitani oli vielä hänen luonaan. Suhteeni loputtua välimme lämpenevät taas ja parin kk ajan olimme melkein kuin yhdessä. Eksäni sanoi ettei halua mitään vakavaa, mutta kuitenkin olimme niin kuin ennen ja käyttäytyminen oli aivan päinvastaista kuin sanat. Kerran sanoin että rakastan. Hän vastasi että mäkin sua. Siitä viikko ja kysyin mitä ollaan. Sama ääni kellossa ja nyt yritetään olla vain kavereita.
En käsitä! Sanat ja teot eivät vastaa toisiaan. Tunteet ja teot eivät vastaa toisiaan. Eikö hän yksinkertaisesti enää pysty kaiken aikaisemman takia vai mikä on syy tähän pelleilyyn? Hän sanoo, että kaikista pahin asia olisi jos emme näkisi ollenkaan. En tiedä mihin pystyn enää, koska ajattelen että hän on elämäni mies. Hän on minulle niin rakas ja tärkeä, joten kuitenkin haluaisin pitää hänet elämässäni. Mitä tässä pitäisi tehdä..
En käsitä! Sanat ja teot eivät vastaa toisiaan. Tunteet ja teot eivät vastaa toisiaan. Eikö hän yksinkertaisesti enää pysty kaiken aikaisemman takia vai mikä on syy tähän pelleilyyn? Hän sanoo, että kaikista pahin asia olisi jos emme näkisi ollenkaan. En tiedä mihin pystyn enää, koska ajattelen että hän on elämäni mies. Hän on minulle niin rakas ja tärkeä, joten kuitenkin haluaisin pitää hänet elämässäni. Mitä tässä pitäisi tehdä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
aina ei riitä suhteeseen se, että välittää toisesta jos muuten ei saada elämiä sopimaan yhteen!