Vajaa vuosi sitten mieheni petti minua vaikka aikaa tuosta jo on, erottu ollaan mutta haavat tuoreet. En ole uskaltanut lähestyä ketään miestä sillä tavalla, en usko, että kukaan voisi minua rakastaa vain minua ilman, että taas petettäisiin. Itseluottamus on aivan nollassa. En ole edes jaksanut panostaa ihmissuhteisiin koska uskon todellakin, että minua ei voi rakastaa. Olen keskittynut täysin työntekoon mutta iltaisin tunnen itseni aivan yksinäiseksi vaikka yritän olla vahva ja tappaa kaikki tunteeni. Uskottelen itselle, että minua ei voi rakastaa. En enään koskaan halua kokea tuota tunnetta kun petetään, se laittaa elämän aivan uuteen uskoon. Kadotin itseni tuolloin aivan totaalisesti ja kuinka hiljalleen, pienin askelin löysin taas itseni. Entinen mieheni joka aikoinaan petti minua on tappanut kaikki seksi halunikin. Mieheni aikoinaan solvasi minua salarakkaalleen kuinka huono ja kokematon olen sängyssä, että ei kukaan mies halua sellaista oppilasta kuin minä olen, että vaikka kuinka halukas minä olen niin en kelpaa ja kuinka hyvä mies menee hukkaan. Muistan vieläkin sanasta sanaan miehen sanomat. En todellakaan aijo enään yhdenkään miehen edessä olla alasti enkä ole tuon jälkeen ollutkaan vaikka aikaa tuosta jo on. Turhauttaa kuinka ystäväni ihmettelevät tuota, että kuinka pystyn olemaan ilman miestä. En vain tunne mitään seksuaalista tunnetta. Pelkään välillä itsekkin sitä. En osaa edes kuvitella sellaista tilannetta kun kerta olen niin vastenmielinen. En ala tietentahtoen nöyryyttämään itseäni.
Pettämisen jälkeinen elämä?
Iso muutos
8190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos annat jonkun toisen ihmisen typerien tekojen vaikuttaa itseesi noin paljon, niin sehän on vain oma päätöksesi.
Mutta voin sanoa, että 5-10v kuluttua olet pettynyt ja vihainen itsellesi, kun et mennyt hakemaan apua ja pääsemään noista ajatuksistasi yli.
Anteeksi kun en nyt inspiroidu tukemaan vain sun surkeuttasi.
Tuo on nyt sen kiireen hinta kun pitää tunnekuohussa päättää suhde ja sitten nuolla haavansa yksin ilman toisen ihmisen tukea. Siihen tiimityöhön ehti jo tottua, joten ilman sitä ongelmien läpikäyminen on totta kai rankempaa.
Siihen itsenäisyyteen on kyettävä ensin, vasta sitten tietää mihin todellakin kykenee, eli voi erota vastakin tunnekuohussa ja nuolla haavansa yksin.
Ellei mennyttä käsittele pois päiväjärjestyksestä, se seuraa totta kai koko ajan mukana ja alkaa pahimmillaan sulkea mahdollisuuksia ja kutistaa vapauden tunnetta. Sinussa se on jo pitkällä, jos tosissasi jo luettelet asioita jotka itse hyväksyt rajoittamaan omaa elämääsi.
Rankaksi tuollaisen asian käsittelemisen tekee juuri se, että siinä pitää käydä läpi myös omat heikkouden ja huonommuuden tunteensa. Tänne kirjoittaminen oli sulle yksi askel juuri siinä hommassa, joten eheytymisen tiellä olet.
Kuten tuolla edellä jo sanottiin, niin eikö ole aika älytöntä antaa entisen miehesi edelleen ohjata elämääsi? Sitä suuremmalla syyllä se on mieletöntä, jos hän tosiaan oli sellainen solvaaja ja kuspää.
Heitä se exukkosi pois myös ajatuksistasi, lopullisesti ja tee niinkuin itse olet aina halunnut tehdä.
Olethan toki elänyt ennen tuota exukkoasi, joten muistele myös mitä silloin halusit tehdä, ja mitä nyt haluat.
Kylläpä kurjan miehen olit saanut. Hänen pahin petoksensa ei liittynyt seksiin. Hän löi sinua kirjaimellisesti vyön alle tuomiollaan, joka jotenkin ihmeessä vielä kantautui sinun korviisi.
Miksi otat täyden kus*pään mielipiteitä lainkaan huomioon? Sitä ihmistä, jota rakastit, ei koskaan ollut olemassa. Ex-miehesi ei osaa rakastaa kuin itseään. Olen pahoillani.
On totta, että jokainen parisuhde on hyppy tuntemattomaan. Monet satuttavat itsensä pahasti. Jos et tunne kestäväsi sitä enää uudelleen, sinun ei ole mikään pakko riskeerata mielenterveyttäsi uudella suhteella.
Älä kuitenkaan luule, että kaikki parisuhteet menevät yhtä pahasti kiville kuin tuo sinun suhteesi. Parempia miehiä on oikeasti olemassa, ja ehkä joku heistä odottaa sinua jossain tuolla. Ongelmatonta suhdetta et kuitenkaan tule löytämään. Jos aloitat suhteen, sinun täytyy olla itsenäinen ja voimakas, ettet murene vaikeuksien edessä.
miksi näitäkin pitää tehdä monta???
"Uskottelen itselle, että minua ei voi rakastaa."
- miksi? siksikö ettei sun tarvitsisi tehdä asian hyväksi yhtään mitään?
"En enään koskaan halua kokea tuota tunnetta kun petetään, se laittaa elämän aivan uuteen uskoon."
- toivottavasti muistat tämän tunteen - se tuntuu miehilläkin ihan yhtä pahalta, kun nainen pettää!
" En todellakaan aijo enään yhdenkään miehen edessä olla alasti enkä ole tuon jälkeen ollutkaan vaikka aikaa tuosta jo on."
- loistava asenne! hyvää loppuelämää sitten vaan...
"En vain tunne mitään seksuaalista tunnetta."
- tämä nyt on ihan normaalia. en minäkään sinkkuna paljoa tunne mitään tuollaista, kun ei ole ketään kehen kohdistaa noita tunteita. eli kun en ole kehenkään ihastunut
Harva mies rakastaa yhtäkään naista. Miehet himoitsee monia naisia. Jos ne saa joltain naiselta pakit, ne kuvittelee rakastavansa "juuri tätä" jota eivät saaneet. Monet on jääneet apinan tasolle. Koskee myös naisia. Moni nainen kilpailee toisten naisten kanssa ja on suorastaan iloisia, jos saavat "kaverin tai siskon" miehen omaan petiinsä kuvitellen syyn piilevän "kauneudessa." Aika sairasta touhua!!!!
Kokea olen "saanut" nämä kaikki v.ttumaisimmat tilanteet elämässä. Aluksi se pistää mielen todella matalaksi ja sitä miettii, että voiko näin ala-arvoisia ihmisiä ollakaan...... MUTTA siitä pääsee nopeasti ylös kun hokaa sen älykkyyseron, joka selittää kaiken. Siinä ei voi muuta kuin naurahtaa ja jätää ne ihmiset omaan arvoonsa, jolloin ei enää sureta, vaan jatkossa heidän toilaluunsa voi suhtautua huumorilla. Parasta on vaan laittaa välit poikki ja jatkaa omaa elämää.
On ollut tilanteita joissa miehet on kiinnittäneet minuun huomiota mutta kyseenalaistan aina tilanteet. Olen jopa joskus katsellut ympärilleni, että hetkonen katsooko tuo mies todellakin minua siis minua sillä tavalla vai onko takanani joku toinen nainen tai olenko vain tulkinnut väärin. Olen aina tullut loppujen lopuksi siihen tulokseen, että olen tulkinnut vain väärin tilanteet, että eihän tuo minuun kiinnittänyt sillä tavalla huomiota. Unohtanut ja jatkanut elämääni. On miehet jopa minua ihan suoraankin lähestyneet mutta aina jostain kumman syystä jäädyn tilanteissa ja annan olla.
En ole mitenkään erityisen ruma. Olen normaali painoinen ehkä jopa hiukan alipainoinen, ikä mahtuu 23-29 väliin on minua joskus jopa pyydetty kasvomalliksi, olen työssä käyvä nainen, tienaan ja elän itsekseni mutta itseluottamus on sitäkin alhaisempi. Olo tuntuu välillä likaiselta, että minua on petetty. Miksi juuri minua? Mitä pahaa olen elämässä tehnyt, että ansaitsen tulla petetyksi vielä koulukiusaamisen rinnalla sekä menneisyydessä tapahtuneen pahoinpitelyn rinnalla? Olo on täysin arvoton. Ei minua todellakaan voi kukaan rakastaa.
Välillä ei aina vaan aika ajoittain mielessäni käy myös sellainen ajatus, että mitähän entinen mieheni ja hänen kaverinsa ajattelevat tilanteista, olenko epäonnistuja? Aikoinaan muutin miehen luokse eri paikkakunnalta mutta olen tekemässä paluuta sinne mistä olen lähtöisin, aika ajoittain mietin, että mitä entinen mieheni ja hänen kaverinsa ajattelevat kun muutan takaisin? Olenko epäonnistuja vai ovatko he tyytyväisiä kun muutan? Minä erosin miehestäni. Eron jälkeen meidän yhteiset kaverit muuttuivat oudoiksi ja aivan kuin he olisivat asettuneet mieheni puolelle. Epäilen, että mieheni on kaunistellut asioita aikoinaan heille eikä ole kertonut koko totuutta mitä teki minulle. Omat kaverini on taas täysin minun puolellani mutta niin kai se aina menee, että miehen kaverit ovat taas hänen puolellaan jotka ovat hänen omia ja minun kaverini minun puolella? Onko hän tyytyväinen kun lähden, että hän voi jatkaa täysillä elämäänsä tavallaan hän pääsee yli lopullisesti? Miksi ajattelen sitä mitä toiset minusta ajattelevat? Eihän asia heille edes kuulu missä asun enkä sitä tule itse sanomaan, eipä se heille enään kuulu. Täytyisi osata sulkea vain toisten mielipiteet ulos. En vain haluaisi antaa miehelleni enään mitään nautintoa mitkä liittyvät minuun tai meihin. Hän ei saa vaikuttaa enään minun elämääni vaan minä itse teen ratkaisuni. Minä päätäm mihin elämäni vie ja sen olen sanonut hänelle, teen ratkaisut itse jotka tuntuvat hyvältä.