Mutta en voi sitä ottaa...mieheni jäisi täysin yksin. Muutama vuosi sitten miehelleni tuli konkurssi ja siinä meni sitten mökit ym..se oli miehelleni kova paikka, sillä mökki oli hänen kotipaikallaan...ja siellä oli hänen kaikki sosiaalinen elämänsäkin...enää ei ole siis sitäkään. Hän ei pidä mitään yhteyttä sukulaisiin ja varmasti on jonkin asteinen masennus. Kaikki tuttavat jotka hänellä on nyt, on minun kauttani tulleita, joten eron myötä ne ystävyydet jäisi. Mieheni jäisi täysin tyhjän päälle...joten minun on vaan pysyttävä hänen kanssaan naimisissa. Tästä on taas seurannut se, että minua ahdistaa kotona oleminen, ja olenkin alkanut viihtymään ravintoloissa ystävieni kanssa ja siitähän ei ole seurannut mitään hyvää. Tiedän ettei tätä parisuhdetta enää pysty mikään pelastamaan, koska itse en edes tahdo..mutta kuinka voisin ottaa puheeksi mieheni kanssa ns..avointa liittoa..naimisissa olemme kohta olleet jo 20.v mutta edelleenkään emme osaa puhua keskenämme.
haluaisin eron
kaipuu vapaudesta
5243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä joko tuhoat oman elämäsi tai lähdet omaan vapauteesi.
Asia on ihan simppeli. Raakaa tekstiä, mutta näin se vaan on.
Et ole vastuussa miehesi tilasta.
Valitse itse.
jos sanon sen synniksi, en tuomitse vaan varoitan.
Kuulostat tosi uhrautuvaiselta. Olet ajatellut avointa liittoa, jotta voisit jatkaa liittoa ja toisaalta saada vapautta elää myös täydemmin omaa elämääsi. Onkohan tuo nyt hyvä ajatus. Avoin liitto toisi sinulle liikkumavaraa, mutta sitten olisit useamman suhteen loukussa eli et oikeasti missään. Vaikea uskoa, että ratkaisu olisi sinulle onnellinen.
Nyt miehesi tukeutuu sinuun. Olisi hänelle hyväksi, että hän loisi omia ihmissuhteita, elvyttäisi sukulaissuhteita yms. Mahdollinen masennus pitäisi myös hoitaa. Mielestäni aikuisen ihmisen ei pitäisi joutua vanhemman asemaan liitossaan.
Sinun pitäisi myös voida olla onnellinen. Sinun pitäisi ratkaista, miten se olisi mahdollista.
Mä olen sitä mieltä, että jos sinä tunnet haluavasi eron, niin sitten sinun on noudatettava ääntäsi. Tunnekylmästä avioliitosta ei ole miehellesikään mitään hyötyä, Päinvastoin, se pitää hänet jumissa omassa tilanteessaan.
Miehelläsi on ollut nyt useampi vuosi aikaa surra menetyksiään ja yrittää nousta jaloilleen. Hän ei ole onnistunut siinä. Ulkopuolisen silmin katsottuna, hän tarvitsee omassa hädässään ammattilaisen apua. Ihminen saa toki masentua, romahtaa, surra, mutta elämään taytyisi saada vuoden parin sisällä jonkinlainen suunta, tai tila alkaa kroonistua. Omia tunteita on opittava kohtaamaan ja hyväksyttävä menetykset ja epäonnistumiset. Osa tarvitsee siihen apua, osa selviää itsekseen.
Isompi elämänmuutos voi haastaa miehesikin kohtaamaan oman elämänsä. Eikä ero tarkoita, että sinun on ihmisenä hylättävä puolisosi. Voit aivan hyvin olla hänen tukenaan ja ystävänään ja auttaa alkumatkassa eteenpäin. Onhan hän ollut sinulle joskus rakas ihminen, eikä häntä tarvitse hylätä erossa. Tuttavapiirissäni on pariskunta, jotka erosivat, mutta entinen vaimo tukee miehensä elämää ja raitistumispyrkimyksiä, eikä siis hylännyt miestä "katuojaan" kuten hän pelkäsi miehelleen käyvän erossa. Siksi hänkin venytti eropäätöstä vuosikausia. Ja vasta eron jälkeen mies on alkanut tosissaan kasata elämäänsä. Siihen asti ystäväni hoiti kaikki asiat, todellista tarvetta muutokseen mies ei kokenut.Tilanne siis kroonistui ja paheni vuosi vuodelta.
Samaa mieltä siitä, että puolisoiden ei tulisi joutua toisillensa vanhemmiksi. parisuhteen pitäisi olla kahden tasavertaisen ihmisen liitto, jossa välillä tuetaan toista huonoina hetkinä. Paino kuitenkin sanalla välillä, ei pysyvänä olotilana. Sellainen suhde kuolee aivan varmasti, jossa ei voi olla toiselle nainen tai mies, vaan joutuu johonkin harmaan alueen vanhemmuuteen.
Eri mieltä kaikkien aiempien kanssa:
Puolisosi sairastaa. Silloin kuka tahansa lähimmäisenrakkautta tunteva tekisi velvollisuutensa. Sairas ihminen tulee ohjata hoitoon. Masennus on sairaus, josta voi selvitä. Puolisona sinulla on vielä suurempi velvollisuus auttaa vastamäessä. Aloita heti hoitomahdollisuuksien kartoitus. Yleislääkärikin osaa neuvoa eteenpäin. Aloita heti kun tiedät hoitopaikan ja hoitojen tärkeimmät sisällöt keskustelu miehesi kanssa ja tee kaikkesi, jotta saat hänet vapaaehtoisesti aloittamaan hoidon.
Sen sijaan että auttaisit näinkin yksinkertaisella tavalla omaa puolisoasi kuljet ravintoloissa? (ehkä petät?).Suunnittelet sairaan puolisosi jättämistä heitteille oman onnesi vuoksi? mahdollisesti olet omilla teoillasi lisännyt puolisosi masennustilaa, aiheuttanut hänelle lisää sairautta, kenties pidentänyt sitä. Viestisi antaa ymmärtää, että et olisi neljän vuoden aikana mitenkään ottanut selvää, mikä sairaus masennus todella on.
Vasta kun sairas puoliso on saatu hoitoon ja hän on riittävän vahva on parisuhdeongelmien vuoro, kenties pariterapiaa ennen hätiköityä eroa. Nyt tärkein asiasi on puolison saaminen hoitoon.
Miksi mennään naimisiin? Oman onnen vuoksi? Alttarilla luvataan myös tukea toista vastamäessä.