Voisin lahjoittaa sydämmeni jollekiin kuolevalle ihmiselle. En mä sillä mitään tee. Ei kukaan halua olla mun kaveri eikä kukaan halua tutustua minuun. En ikinä löydä ketään joka tykkäis minusta. Ei ole vuosiin kukaan soittanut mulle joten ei kukaan kaipaa eikä halua olla tekemisissä. En siis kelpaa edes kaveriksi.
Mitä mä teen tällä maapallolla. Voisin kuolla itse ja antaa sydämmeni jollekkin parempi osaiselle jolla on jo valmiiksi joku rakas ja surevia omaisia jotka toivovat ihmettä. joku saisi ainakin elää onnellisena. En usko et olen yksinäisenä ikinä onnellinen joten parempi kai kuolla pois. Mikähän sairaala ottais sydämmen lahjoituksena?
Mitä mä teen tällä maapallolla. Voisin kuolla itse ja antaa sydämmeni jollekkin parempi osaiselle jolla on jo valmiiksi joku rakas ja surevia omaisia jotka toivovat ihmettä. joku saisi ainakin elää onnellisena. En usko et olen yksinäisenä ikinä onnellinen joten parempi kai kuolla pois. Mikähän sairaala ottais sydämmen lahjoituksena?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä maailmassa aina kavereita saa, mutta kannattaisi etsiä yksi tosi ystävä..
Jos sinulla on jokin kiinnostuksen kohde tai harrastus ehkä löytyisi samanhenkinen tyyppi kaveriksi?
Ps: avoimin mielin
Kyllä on tutun oloisia ajatuksia. Jotenki ratkaisevan masentava hetki oli kun tuli mainostekstiviesti, eikä tajunnut että mikä ääni se oli, eikä ollut uusi puhelin...
Eikä ne "kyllä se siitä" kommentit näihin olotiloihin auta vähääkään.
Että kohtalotovereita kuitenkin riittää, jos ei kavereita...
teiniangstia?
i.love.you näemmä vaihto nimmaria
Viinan voimalla se elämä menee eteenpäin. Yks kaveri tosin joi viinaa ja veti lääkkeitä ja sit sydän pysähtyi lopullisesti. Ei ole mitäänpahempaa kuin yksinäisyys. Vankilassakin olis seuraa mut täällä muurien ulkopuolella susta ei kukaan välitä.