Olemme olleet poikaystäväni kanssa 3 vuotta yhdessä ja asuneet 1 ja puoli vuotta yhdessä. Meillä on aiemmin ollut kriisejä parisuhteessamme, mutta nyt vasta on tullut sellainen olo että "en jaksa enää katsoa tuon ihmisen pärstää" ja sellainen olo että ei jaksa kuunnella niitä samoja juttuja. Olen ollut joka päivä äkäinen ja seksiä ei tee yhtään mieli. Olemme aina tehneet kaiken yhdessä joten en tiedä pelastuisiko suhde sillä että viettäisin vähän omaa aikaa, mutta tällä hetkellä se on mahdotonta koska olemme hoitamassa äitini koiria joka on 2 viikkoa sairaalassa. Onko teillä koskaan ollut samanlaista "kriisiä"? Miten olette selvinneet?
Parisuhdekriisi
baby0how
6230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miks ihmisten pitää muuttaa noin nopeeta yhteen aina, vaikkei vielä edes tiedetä miten arki toimii suhteessa?
Täh, mistä lähtien 1,5v seurustelun jälkeen yhteen muutto on ollut nopeaa? Ja siis yhessä asumallahan sitä toinen opitaan tuntemaan kunnolla, ja nähdään miten suhde pelaa ->ei kuluteta viittä vuotta elämästä seurustellen ja tajuta sitten yhteenmuuton jälkeen ettei tästä nyt mitään loppuelämän suhdetta tule. Miten edes voi oppia tietämään miten arki toimii suhteessa, kun vain yhteen muuttamalla? En ymmärrä nyt kommenttiasi lainkaan.
Ap, lue parisuhteen vaiheista. Voi olla kyseessä aivan normaalia huuman loppumista ja itsenäistymistä, tai sitten yksinkertaisesti vain sitä että toinen ei olekaan itselle sopiva. Aika näyttää useimmiten. Nyt olisi hyvä yrittää etsiä kumppanista niitä piirteitä mitkä tekevät hänestä hyvän ystävän itselle. Sinuna ainakin ottaisin enemmän omaa aikaa, hankkisin ihan omia juttuja, viettäisin kavereiden kanssa aikaa. Kyllähän kuitenkin kuka tahansa alkaa kyllästyttään jos sen kanssa on kolmen vuoden ajan ollut kuin paita ja peppu.
Oma aika kunniaan! Minua ainakin piristää kummasti, kun käy yksin kavereita katsomassa ja juttelemassa ihan muusta. Äkäisyyskin häipyy samalla!
Parhaiten toimii kun on vähän aikaa poissa kotoa (esim. viikonloppu kavereiden kanssa matkalla), niin tulee ikävä rakasta ja osaa taas arvostaa ihan eri tavalla. Jos tämä ei toimi, niin kannattaa harkita miehen vaihtamista.
Yritä löytää omaa aika edes vähän, niin helpottaa!
PS. Puolentoista vuoden jälkeen yhteenmuuttaminen ei mielestäni ole erityisen nopeaa toimintaa. Kaikilla kavereillani (minut mukaanlukien) meni vain kuukausi tai pari ennen kuin muuttivat yhteen. (Tämä on tietysti helpointa kun on vuokrakämppä.)
itse ajattelen näin, että vuodessa oppii juuri ja juuri tuntemaan toisen ja tämän ekan vuoden jälkeen päättyy ihastumis-kausi, jonka jälkeen alkaa arki. sitten jos tämä arki toimii esim vuoden niin sitten voisi katsella onko haluja yhdessä asumiseen, että mulle se on minimi 2 vuotta ...tai ei välttämättä ollenkaan. ei musta tarvitse yhdessä asua, vaikka seurustelisi.
se nyt tuli vaan ensinnä mieleen, että onko hätiköity tämän päätöksen takia ja oliko se loppujen lopuksi yhteinen....(naiset kun osaavat laittaa miehen vaikeaan rakoon aina aika ajoin ja mies joutuu tekemään itsensä kannalta huonoja päätöksiä - suhteen alamäki voi alkaa)
Suhteessa pitää tehdä kompromissejä ja jos ei tee niin suhde ei toimi
"Onko teillä koskaan ollut samanlaista "kriisiä"? Miten olette selvinneet?"
Kriisi on ehkä merkki siitä, ettette sovi toisillenne. Sen takiahan seurustellaan, että päästään suhteesta selville. Halaatte, kiitätte ja eroatte.