Huorat ja pukit - noinko on?

1) Valehteleminen kenelle tahansa toiselle ihmiselle on väärin.
2) Oman lupauksensa rikkominen on väärin (avioliittoa solmittaessa uskollisuusvala)
3) Kenen tahansa ihmisen tunteiden loukkaaminen on väärä teko.
4) Piittaamattomuus, mitä oma, salattukin teko voi aiheuttavaa läheiselle, puolisolle, on erittäin väärin
-> uskottomuus on yksiselitteisesti aina väärä teko.

No, onko se oikein vai väärin? Jos oikein, missä tapauksessa? Jos väärin, miksi se on väärin?

Ehdottomasti VÄÄRIN
Jos suhteen alussa on luvattu olla uskollinen, niin kyllä siitä sanasta pitää pitää kiinni. Kyse ei ole ainoastaa toisen ihmisen luottamuksen pettämisestä, kyse on myös vastuusta toisen ihmisen terveydestä, kyllä hän jokainen tietää mitä tuliaisia housuitta hosuminen kylillä saattaa tuoda mukana. Uskottomuudessa monta kertaa on monta muutakin osapuolta kuin vain nämä kaksi toisiaan paukuttavaa ihmistä (lue lapset)

Oletko ollut uskoton?
Olen ollut aina uskollinen, ikääkin alkaa jo olemaan ja mitä vanhemmaksi tulen, sen tiukemmin pidän periaatteistani kiinni, ja sitä vähemmän ymmärrän uskottomuutta.

Miksi olet ollut, jos olet?
Siihen on montakin syytä, syitä voisin luetella vaikka kuinka paljon, mutta tässä on tärkimmät.. Ensinäkin, olen sen luvannut, ja myöhemmin papin edessä vannonut, ja jos jotain lupaan, niin pidän siitä aina kiinni, oli asia mikä hyvänsä. toisekseen, olen ihminen joka tuntee pienimmästäkin asiasta järjetöntä omatunnon tuskaa.. Eli tiedän etten pystyisi elämään itseni kanssa jos tekisin jotain tyhmää, enkä myöskään kestäisi edes ajatusta että tieten tahtoen satuttaisin ketään, saati sitten sitä lähintä ihmistä. Elämä osaa muutenkin olla välillä niin pirun vaikeaa, niin miksi sitä tieten tahtoen vielä hankaloittaa? Myös on hyvä tehdä suhteen alussa itselleen selväksi että elämä nyt pääsääntösesti on sitä harmaata arkea eli ei se pitkä suhde montaakaan kertaa ole mitenkään jännittävää tai uutta, myös se että aina ei voi mennä hyvin, välillä menee suhteessa asiat persiilleen, mutta sillon jos koska on kaivettava sieltä naftaliinista ne tärkeät asiat mitkä elämässä merkkaavat, ja tehtävä töitä sitten sen eteen, myös muistettava silloin katsoa sinne peiliin ja todella arvioitava että onko ne "isot" riidan aiheet OIKEASTI niin isoja...



Onko sinua petetty?
Nuoruuden avioliitossa kyllä, ja kun toivuin pahimmasta shokista, "annoin palaa" täysillä takaisin... niin että heilahti. Annoin tavallaan maistaa omaa lääkettä... lavastelin asioita niin, että hän sai käsityksen että minä menin ja petin takaisin, ja pientä suhteen poikasta virittelin... vieläkin on ex siinä uskossa, mutta meni kyllä perille pointti kun metrinen halko.. Kun mies tosiaan pettämisen jälkeen hän ei oikein ymmärtänyt kuinka paljon se satutti (vähätteli salasuhdetta), suivaannuin niin paljon että annoin ymmärtää tehneeni samalla tavalla, ja siinä tilanteessa hän todella ymmärsi kuinka paljon moinen selän takana touhuaminen satuttaa.. Eikä siitä parkumisesta meinannut tulla loppua... Sen jälkeen laitoin ukon kiertoon. Eikä muuten kaduta yhtään että pikkasen "koulutin".

Miksi sinua on petetty, jos on?
Jaa-a, sitä en osaa sanoa miksi omassa nuoruuden avioliitossa mies teki mitä teki (hän ei tosin enää ollut minuun verrattuna mikään nuori sälli, hän oli 12 vuotta vanhempi..) Syytä ei osannut sanoa, ihmetteli itsekkin aikanaan sitä että miksi hän sivusuhteeseen ryhtyi, vaikka tuolloin asiat meillä oli hyvin, ja vasta naimisiin menty.. Mutta kyllä siinä paljastui monen monta muutakin uskomatonta valhetta.. aikamoista patologista valehtelua oli koko suhde siitä suunnalta, mutta kun oli niin nuori, sinisilmäinen ja umpio rakastunut... suoraan sanoen nenästä vedettävä hölmö.

Nykyisen miehen kanssa ollaan oltu naimisissa kymmenisen vuotta, ja ainakin vielä olen siinä uskossa että minua ei ole petetty, toivottavasti asian on näin nyt ja tulevaisuudessakin. Sillehän ei sitten mitään mahda jos petetyksi joutuu, mutta ainakin itse voi omalta osalta pitää kiinni siitä mitä on mennyt lupaamaan, ja toivoa että toinen pitää saman lupauksen.