isänpäivä

kenen isä?

Anoppi soitti ja kysyi, mitä olimme aikoneet antaa miehelleni lahjaksi isänpäivänä. Sanoi, että osallistuu lahjaan esim. aluskerrastoon. Sanoin hänelle, että mielestäni hänen ei tarvitse mihinkään lahjaan osallistua, koska eihän mieheni ole hänen isänsä. (Eikä lahja ole aluskerrasto...)

Anoppi kysyi, mitä olimme isänpäiväksi suunnitelleet. Mieheni on halunnut, että menemme jonnekin ulos kahville, ei edes syömään, sunnuntaina. Anoppi halusi jollakin tavalla osallitua viikonlopun kekkereihin ja päätyi siihen, että ostaa kakun tarjottavaksi ja että tulisi meille lauantaina kahville. OK, mikäs siinä.

Koen tilanteen kuitenkin nyt aika omituiseksi. Mieheni on hänen poikansa, ei isänsä eikä puolisonsa. Anoppi kyllä jaksaa vitsailla siitä, kuinka naapuritkin aina sanovat mieheni mennessä anopille, että "sieltä se sinun miehesi taas tulee". Mieheni isä on kuollut mieheni ollessa lapsi ja hän on ollut peräkammarin poikana äitinsä kanssa tosi pitkään.

Olen itse mukana isänpäiväsopassa siten, että hankin lahjan lasteni puolesta ja lastemme äitinä koen, että voin hänen isyyttään juhlistaa. Mutta ensisijaisestihan isänpäivän pitäisi olla isien ja lasten juhla? Tottakai äitikin saa poikansa isyydestä olla onnellinen ja onnitella, mutta lahjan antaminen (= siihen osallistuminen) on mielestäni jo liikaa. Kahville toki voi myös tulla, mutta kahvitilaisuuden järjestelyt (tarjottavien hankkiminen) ei nyt sekään ihan ole hänen asiansa.

Tilanne olisi tarjoilujen kohdalla eri, jos mieheni isä eläisi ja kävisimme isää/isoisää onnittelemassa ja anoppi hänen vaimonaan tarjoaisi kahvia ja pullaa. Mutta nyt siis tätä isää ei ole.

Anoppini vuoksi minulla on aika monta pientä kiveä kengässäni jo ennestään, mutta nyt tämä isänpäivä -asia on alkanut häiritsemään. Olenko niuhottaja vai onko rajojen vetäminen normaali ja oikeutettu reaktio?

4

328

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hullua....

      Noh.. Jos naapuritkin kuittailevat tuohon malliin.. Eiköhän ole selvää että anoppisi suhde poikaansa on melkoisen riippuvainen. Että ei tuo nyt ihan tervepäiseltä enää kuulosta. Sama kuin sun isäsi järjestäisi itsellesi äitienpäivälahjat ja teidän naapurinne huutelisi että sieltä se sun vaimos tulee???

      • isänpäivä

        Niinpä, hyvä vertaus. Tulin juuri kotiin töistä ja pöydälle oli ilmestynyt amaryllis. Kysyin mieheltä, että mikäs kukkanen se tuossa on. Kuulema isänpäiväkukka. Lipsautin, että niitä lapsia taitaa sitten olla muuallakin.

        Anopiltahan se, ja kakut ja piparit odottelee kaapissa. Yritän niellä tätä koko ajan kasvavaa ärtymystäni, etten pilaisi mieheltäni hänen oikeaa isänpäivää. Päiväkodissa ollut isänpäiväkahvit ja kortti sieltä pienimmältä.

        Odotettavissa on huomenna anopin itsekehuja hyvin kasvatetusta pojasta ja näitä "mieheksi luulevat" -juttuja. Arrgh!


      • 145/93
        isänpäivä kirjoitti:

        Niinpä, hyvä vertaus. Tulin juuri kotiin töistä ja pöydälle oli ilmestynyt amaryllis. Kysyin mieheltä, että mikäs kukkanen se tuossa on. Kuulema isänpäiväkukka. Lipsautin, että niitä lapsia taitaa sitten olla muuallakin.

        Anopiltahan se, ja kakut ja piparit odottelee kaapissa. Yritän niellä tätä koko ajan kasvavaa ärtymystäni, etten pilaisi mieheltäni hänen oikeaa isänpäivää. Päiväkodissa ollut isänpäiväkahvit ja kortti sieltä pienimmältä.

        Odotettavissa on huomenna anopin itsekehuja hyvin kasvatetusta pojasta ja näitä "mieheksi luulevat" -juttuja. Arrgh!

        Meillä on samankaltainen tilanne. Ihan taas verenpaine nousi kun luin sinun kirjoitusta. Olen nimittäin päättänyt, että jos anoppi huomenna paukauttaa ovesta sisälle kakkujen ja lahjojen kera, niin en niele enään mitään, vaan annan palaa kerrankin oikein kunnolla.

        Viime isänpäivänä anoppi toi oman kakun ja lasten koristelemaa kakkua vaan naureskeli. Oli myös ostanut miehelleni isä- sukat ja mukin jossa oli joku maailman paras isä -teksti. Itku tuli, kun ei yhtään toinen ajattele isänpäivän kuuluvan isälle ja lapsille.


      • isänpäivä
        145/93 kirjoitti:

        Meillä on samankaltainen tilanne. Ihan taas verenpaine nousi kun luin sinun kirjoitusta. Olen nimittäin päättänyt, että jos anoppi huomenna paukauttaa ovesta sisälle kakkujen ja lahjojen kera, niin en niele enään mitään, vaan annan palaa kerrankin oikein kunnolla.

        Viime isänpäivänä anoppi toi oman kakun ja lasten koristelemaa kakkua vaan naureskeli. Oli myös ostanut miehelleni isä- sukat ja mukin jossa oli joku maailman paras isä -teksti. Itku tuli, kun ei yhtään toinen ajattele isänpäivän kuuluvan isälle ja lapsille.

        145/93: sinun anoppisi toiminta vetää kyllä pohjat! Onko muuten miehesi anoppisi ainoa poika tai jopa ainoa lapsi? Miehelläni ei ole sisaruksia ja on asunut äitinsä kanssa vielä aikuisenakin. Mieheni ei onneksi ole äidistään riippuvainen, muuten tästä ei tulisi mitään.

        Meillä oli kahvittelu tänään lauantaina, mikä onneksi vie vähän kärkeä "juhlatunnelmalta". En lähtenyt mukaan anopin isänpäivähehkutteluihin, vaan kohteliaasti keittelin kahvia ja puhuin aivan muista asioista.
        Kun kukaan ei fanfaarein osallistunut hänen juhlatunnelmaansa, niin alkoi haukkumaan hankkimansa valmiskakun, kaupan josta oli kakun ostanut, kakkua esitelleen myyjän, kakkufirman ja kehumaan taas entisajan hyvät kakut. Eli kun häntä ei oteta keskipisteeksi, hän alkaa haukkumaan kaikkea mahdollista.

        Esittelimme nuorimmaisen tarhassa tekemän kortin, mihin anopilla ei ollut mitään positiivista kommentoitavaa.

        No, onneksi pakollinen vierailu on ohi ja huomenna keskitymme itse asiaan. Aloin kuitenkin ajattelemaan loppuvuotta, mikä on täynnä kaikenlaisia juhlapyhiä, jotka anoppi on aina viettänyt ainakin osin meillä. Tajusin, että koskaan meillä ei ole ollut mitään juhlaa, mikä olisi vietetty vain oman perheen kesken. Tämä velvollisuus- sääli- kohteliaisuus- syyllisyys-mylly alkaa pitemmän päälle nakertamaan psyykeä ja parisuhdetta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Israel aloitti 3. maailmansodan

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.
      Maailman menoa
      396
      2082
    2. Kaksi vuotta

      Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek
      Ikävä
      12
      1929
    3. Nainen, meidän talossa on säännöt

      1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E
      Ikävä
      249
      1404
    4. Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?

      En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.
      Ikävä
      81
      1041
    5. Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?

      Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel
      Tv-sarjat
      56
      965
    6. Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden

      "Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia
      Hindulaisuus
      402
      938
    7. Rakennetaanko yhdessä?

      Haluaisin rakentaa sun kanssa yhteistä tulevaisuutta❤️ Onko meistä siihen? Huomaan että sulta puuttuu se joku tärkeä elä
      Ikävä
      39
      808
    8. Onko hän elämäsi rakkaus?

      Itse olen sitä mieltä että kyllä se näin taitaa nyt olla
      Ikävä
      56
      779
    9. Mies haluaisin sinun kanssa

      Rakkauslapsen. Hänestä tulisi tosi söpö ja fiksu.
      Ikävä
      75
      750
    10. Hyvää yötä mies

      Nuku hyvin. Viikonloppuna on tulossa hellettä, se on mukavaa. Juhannuskin kohta. Mun tekis mieli huolehtia susta. Semmo
      Tunteet
      70
      724
    Aihe