20 vuotias tyttäreni seurustelee 32 vuotiaan miehen kanssa. En voi sille mitään, että minua ällöttää. En voi hyväksyä tuollaista suhdetta. Vaikka 20 vuotias on täysi-ikäinen, hän on silti LAPSI. Vai onko muka normaalia, että 32 vuotias kiinnostuu 20 vuotiaasta tytöstä? Minua pelottaa, että mies voi käyttää hyväkseen pienempiäkin lapsia. Miten voisin auttaa tytärtäni?
Onko tyttäreni efebofiilin uhri?
äiti vain
4422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se joka tässä ei ole normaali olet sinä. Harkitseppa kuule hakeutumista jonnekin hoitoon.
Niin muuten, se 32 vuotias mieskin on jonkun lapsi.
Jos sinua huolestuttaa asia, niin mene keskustelemaan jonkun asiantuntijan kanssa, ja keskustele tyttäresi kanssa myös. Keskustele myös poikakaverin kanssa. Ota esille juuri ne asiat, jotka sinua vaivaavat. Keskustele rauhallisesti, kyllä se pohjimmainen asia sieltä avautuu.
Tämä ei ole oikea palsta tälle keskustelulle. Kai olet huomannut mitä reaktioita täältä saat?
Jos minun tyttäreni seurustelisi 12 vuotta vanhemman kanssa 20-vuotiaana, olisin itsekin huolestunut. Mutta mitäpä se auttaa?
Me vanhemmat olemme huolestuneita lapsistamme, mutta meidän on laskettava heidät vapaiksi ja päättämään itse. Tulee ehkä kolhuja (niinkuin meillekin on tullut), mutta se on sitä elämää.
Lapset kulkevat omia reittejään. Niin vain on.
Anna olla..Enemmän se häiritsisi kun olis minua vanhempi tai vois olla vaikka ikänsä puolesta tytön isä! 2tytärtä
Jokainen hakee itselleen ei äidille, isälle tai kavereille.
20 on aikuinen ja asia on hänen päätettävissä ei muiden.
Vanhemman tehtävä on tukea lasta, myös niissä missä itse ei valitaa hyväksy. Jos ja kun kaikki menee vikaan on silloinkin vain autettava kasaamaan se palapeli takaisin kasaan.
Lapsesi on lapsi sinun silmissä vaikka olisi 80 vuotias, älä kritisoi vaan ole tukena. Kun sinä, et hyväksy, ajat vain oman lapsen pois.
Aikoinaan äitini ei hyväksynyt valintaani, se naarmutti meidän välit. Nykyisin tätä suhdetta ei ole, mutta vieläkään en hänelle osaa sitä anteeksi antaa. Kun minulla oli vaikeaa, en kyennyt häntä lähestymään tai edes halunnut sitä tehdä.
Parempi niin, aikoinaan hän vaati valitsemaan ja tein sen. Kestäköön se valinta loppuelämän. Olin aivan rikki hänen asenteesta, minulla ei ollut oikeutta päättä mikä sopisi minulle. Niin vähän minä hänelle merkitsin.