Ja meitsi lyö liukuhihnalle parsakaalia, leipää, kananmunia, kidneypapuja ja appelsiineja. Vierestä katselen, kun muut miehet ovat liikkeellä tyttöystäviensä kanssa, kainalot täynnä olutta, sipsejä ja muuta normaalin ihmisen perjantai-iltaan kuuluvaa muonitusta.
Tulen kotiin kaupasta ja mietin, että mitähän sitä tänä iltana. Laitan koneen päälle ja tulen kirjoittamaan tämän. En sitten tiedä muusta, jospa katsoisi jonkun leffan tai lukisi kirjaa. Yippee.
Tulen kotiin kaupasta ja mietin, että mitähän sitä tänä iltana. Laitan koneen päälle ja tulen kirjoittamaan tämän. En sitten tiedä muusta, jospa katsoisi jonkun leffan tai lukisi kirjaa. Yippee.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Eikö ne myyneet sipsejä ätmille?
Olen komea taiteilija.
Eikö ne myyneet sipsejä komealle taitelija-ätmille?
Ei ne myyneet minulle mitään. Katsoin kassatyttöä silmiin ja hän alkoi ensin punastella, sitten änkyttää ja lopulta pyörtyi. Jatkoin siitä kämpille iloisena ilmaisesta ruuasta.
mitäs muutakaan?
Osta itse sipsis ja olues.
Eivät nuo pellille pariskunnille varattuja tuotteita ole. Osta vaan rohkeasti ne sipsut.
No okei okei, oikeasti en halua viettää samanlaista perjantai-iltaa kuin ne muut. Enkä edes haluaisi sellaista tyttöystävää, millaisia noilla olutveijareilla matkassaan oli.
Valitat vaan valittamisen ilosta.
Normaalisti taiteilijoiden tapaan kallistun reippaahkosti vasemmalle. Siitä huolimatta, että ansaitsen enemmän kuin lääkärit.
Kantsis varmaan jakaa nuo ostokset kahteen kassiin niin ei kallistelis.
Sekavasta ja spontaanista luovasta energiastani huolimatta olen erittäin käytännöllinen, eli kannoin ruokani toki repussa kotiin.
Päätyvät sitten panemaan kaljanjuonnin ja sipsiensyönnin jälkeen. Tokkuraista pökkimistä, ehkä naiselle muutama lipaisu pimppaan ja miehelle lyhyt kullin lutkutus. Sitten lyhyt vaginarynkytys, jossa nainen jää ilman ja kuorsaamaan.
Toisin kuin ätmi, joka runkkaa koko illan itkien ja piereskellen verta ja hikeä pimeässä itsekseen kuunnellen naapurista kiihkeitä panoääniä. Ainoina sosiaalisina kontakteinaan toinen ätmikaveri joka soittaa kysyäkseen, että olisiko vipata paria kymppiä viinaan, että saisi kunnon pillerihumalat ja tälle palstalle oman säälittävyytensä vuodattaminen. Sen jälkeen onkin jo aika mennä nukkumaan jaksaakseen seuraavat reilu kolmekymmentä vuotta toistaa samaa ah niin kadehdittavan ihanassa elämässään.
Noinhan sen pystyy yksinkertaistamaan, mutta nämä tapahtumat ovat monien ihmisten elämien hienoimpia hetkiä kun tätä tehdään ensimmäisiä kertoja. Yksinkertaista, mutta hauskaa.
Onnes on tänään yövuoro niin ei tarvi miettiä mitä tekis!
Vaikka on sinkku, niin eihän sitä silti tarvi kotona yksin viettää viikonloppuja.
Itse oon lähdössä parin kaverin kanssa ulos kaupungin yöhön. Kiva käydä välillä tuulettumassa hyvässä seurassa. Ehkä löytyy uusia tuttavuuksia tai sitten ei.
Tjuu no sehän on ihan siistiä jos on kavereita. Kaipa sitä toisaalta voisi mielikuvitusystävinensäkin baariin lähteä. Ainakin olisin jännittävä lonely rider ja saisin ehkäpä naisen matkaani.
Kannattais varmaan hankkia kavereita, ettei tarvi yksin kotona murjottaa.
Miten niitä hankitaan?
No lähtemällä sinne lonely rideriksi eikä vitsailemalla siitä sarkastisesti täällä.
Ai minne?
Kohti auringonlaskua.
Onkos tyypeillä muuten koskaan sellaista tunnetta, että tekee mieli mittauttaa itsensä jossain hedelmävaa'alla, sitten mennä istumaan liukuhihnalle ja olla naama peruslukemilla, kun söpö myyjätytsy yrittää siinä käännellä minua löytääkseen viivakooditarran ja mitatakseen hintani? Lopuksi maksan sitten vielä itseni.
Todennäköisesti myyjätytsy käskis sun nouseen pois liukuhihnalta. Ja jos et nousis, niin pyytäis komean vartijasedän avukseen. Sitten joku komee vartijasetä repii sut pois siitä liukuhihnalta.
Täh. Tällainen realistinen hauskanpidonlyttäys on se, mikä minua suomalaisissa ärsyttää eniten. No mutta, olen niin niljakas luikero, ettei joku paksuniskainen, -kätinen ja -kaluinen vartija saisi minusta mitään otetta, vaikka niin kovasti kauniiden kasvojeni takia haluaisikin.
"Onkos tyypeillä muuten koskaan sellaista tunnetta, että tekee mieli mittauttaa itsensä jossain hedelmävaa'alla, sitten mennä istumaan liukuhihnalle ja olla naama peruslukemilla, kun söpö myyjätytsy yrittää siinä käännellä minua löytääkseen viivakooditarran ja mitatakseen hintani? Lopuksi maksan sitten vielä itseni. "
*reps
kiitos,illan naurut:DD
minkäs sortin taiteilija siellä kirjottelee? ja kuulostaa toi vähän hohdokkaammalta ku mun jumitus himassa. seinät kaatuu päälle ja kaaos valtaa näkökentän.. onneks voi pistää musat kaakkoon ja vaipua ihan toiseen sfääriin.
Viiksekäs taiteilija. Ei tuo sinunkaan mättö huonolta kuulosta. Kokeile joskus niin päin, että seinät kaatuvat allesi ja näkökenttäsi valtaa kaaoksen.
90% suomalaisista ei ole absolutisteja eikä 90% suomalaisista ole kasvissyöjiä. Lisäksi on monta muutakin asiaa, millä ihminen voi päätyä marginaaliin. Ja marginaalissa on vähänlaisesti ihmisiä. Ihmisiä niin kaveriksi kuin kumppaniksikaan.
Jos ihminen omilla valinnoillaan ajaa itsensä marginaaliin, niin pitäisikö tyytyä tai peräti iloita tilanteesta vai lähestyä omilla valinnoillaan main-streamia?
Kysymys siis pohjimmiltaan kuuluu: Jos ihminen on tyytymätön elämäntilanteeseensa, niin pitäisikö pyrkiä muuttamaan itseään vai ympäröivää maailmaa ja muita ihmisiä? Turha kysyäkään, että kumpiko on helpompaa...
Eihän marginaaliin ajautumisessa olekaan mitään vikaa. Marginaalista ne nokkelimmat ja (jälki)viisaimmat huomautukset ja korjaukset usein löytyvät; ei ole sattumaa, että sitä varsinaista ainesta kutsutaan leipätekstiksi - leipänsä eteen leipääntyneenä juoksevat rivit.
Miksi marginaaliin itsensä ajaneet ihmiset sitten valittavat, ettei ole ihmisiä, joiden kanssa jakaa ajatuksensa tai sänkynsä?
Ratikka kommentoi tuttuun ja kohtisuoraan tapaansa.
Jos elämäntilanne tarkoittaa olutpakkia, sipsipussia ja mahdollisesti pillua/munaa kauppakaverilta, tarkoittaako se että 90% ihmisistä on/haluaa olla sellaisia? Vai mitä tarkoitit main-streamilla?
Helppoa maailman muuttaminen ei ole, varsinkaan nykyajan yksilökaudella, mutta mahdollista se toki on kuten historiammekin osoittaa. Worst case skenaariona olisi muuttaa rapian 6 miljardin ihmisen ajatukset ja mielipiteet yksi kerrallaan. Mutta nykyään se onnistuukin suurilta osin ja hyvin pitkälti rahalla. Give us your soul and we shall lend you money. Thank you, and have a nice day (emphasis on the day).
varsinkin ruisleipä.
Mutta ei mitkään ruispalat joista 90% ihmisistä "tykkää".
Paikallisen keittiön vastaleivottu jälkiuuniruisreikäleipä on 190% maukkaampi, inhimillisempi ja ymmärtäväisempi (kyllä, ruoallakin ON sielu) kuin yksikään sellainen ruispala.
Kasvissyönnistä ei voi luopua. Alkoholia voi käyttää vähän.
Jäi lisäämättä että itse en siis lainoja käytä.
Persruvella ansaittuja ovat kaikki rahani.
eli pottuviinaa eli Vodkaa!, Komisaario Palmu.
Ja astiallinen juustomärinöityjä porsaanfileitä bataattipedillä kyytipojaksi.
Huomisen synttäripäiväni johdoksi eletään leveeksi kun kerran saa, voi ja pystyy.
Samalla pieni visa pystyyn: Kuka muu historian merkkipaaluhenkilö on syntynyt huomenna?
Kävin sittenkin hakemassa Hot Rodeja kyläkaupasta. Nyt lähden merelle. Olen aiemmin jo varmistanut, että Hot Rod -pussi kelluu veden päällä.
Elä nyt mihinkään lähde.
Jamuistatsie, "Elä anna toisten kuoalla".
Pyydän anteeksi trallailuani ketjussasi, mutta piristävä aloituksesi ajoi minut tähän janaan.
Miksi met kaikki olemme täällä surkuina emmekä tapaa ketään? Yksin vain kaikki möllöttää omissa oloissaan, irti siitä massasta joilla niitä kavereita ja huoletonta menoa on. Johtuuko se siitä että emme kestä myöntäytyä pyytämään läsnäoloa tai ystävyyttä muilta? Että se pyytäminen jotenkin todentaisi surkeutemme, menettäisimme kasvomme ja joutuisimmme kohtaamaan alasti sen tosiasian, että olemme yksinäisiä?
Kunpa kumppanin löytämiseen riittäisikin se, että myöntäisi olevansa yksinäinen ja kurja. Tuostahan se alamäki vasta alkaisikin, jos myöntäisi sen ääneen muiden läsnäollessa. Itse kyllä sen tiedän liiankin hyvin.
En tiedä millaisessa tilanteessa teidän muiden elämä on, mutta minä olen 31-vuotias pitkäaikaistyötön ja kurjistelen kotona päivät pitkät. Täältä on kohtalaisen vaikea lähteä leuka pystyssä vetämään menestyvän ihmisen showta niissä toiveissa, että jostain se ihana ihminen löytyisi.
Kirjoitin tämän muuten puhelimellani mereltä. Joudun samalla väistelemään harppuunanlaukauksia, mutta mitäpä en teidän vuoksenne tekisi, oi rakkaat yksinäiset ihmiset.
Toinen ihminen on Sasi (vai oliko se susi) ihmiselle ellei toisin todisteta.
40 vuodessa ehtii hyvin kohdata yksinäisyytensä ja myös löytää omat vahvuutensa ennen kuin löytää joku jolle menettää kasvonsa ja olemaan alasti.
Pyytämättä on elämä saatu mutta siihen osallistuminen vaatisi kerjäläisen osaa miehiltä. Se voi olla aika vaikea pala nieltäväksi joillekin ja varsinkin jos ei oikeasti ole edes kerjäläisen tasolla.
Olemme yksinäisiä koska tässä olemme emmekä muuta voi, kuten eräs uskonpuhdistaja kerran lausui. Jos ei usko, hyvään, niin materiaalinen elämähän on helppoa kuin nakki.
Mä söin itseni ähkyyn :( oikeestaan oksettaa.
Epänaisellista.
joo, tiedän... ihan pelottaa tuleva joulu, kun mun maha ei kestä paljon mitään, palanen kinkkua ja muuta ei sitten tarvi syödäkään.
Yksin nettiä selailen, kuten joka viikonloppu. Tässä palstan yksinäisille.
http://www.youtube.com/watch?v=qY4ZYvtBw7s