Sijaisena sain niskaani huutamista, mitätöintiä sekä sivuuttamista. Pidemmälle kouluttautuneena ajattelin, että kyse on vain vanhojen naisten kateudesta ja annoin asioiden olla. Nyt olen työtön. Olivat käyneet puhumassa pomolle seläntakana ja sijaisuutta ei siksi jatkettu. Pyysin työsuojeluvaltuutetun sekä luottamusmiehen kokoukseen pomon kanssa, jossa vaadin pahanpuhumisien oikaisua koska ne eivät olleet totta. Pomo kiitti vain työstä ja piti näiden 10 vuotta talossa olleiden puolia, luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu seurasivat sivusta pomoa myötäillen. Uskomatonta moraalia työelämässä. Työpaikka tuntui olevan enempi sellainen vanhojen, työhön leipääntyneiden naisten juoruamispaikka, tee siinä sitten töitä. Pomokin oli näiden naisten kaveri vapaa-ajalla. Huh, huh. Osa naureskeli kun kohteliaasti kiitin yhteisestä työajasta ja toimin asiallisesti lähtiessänikin. Nyt ajattelen, että kaikilla ei vain ole kykyä toimia rehellisesti ja toista kunnioittaen työpaikalla; vanhat, miehiinsä tympääntyneet naiset ovat minusta pahimpia kiusaajia työpaikoilla.
Vakituiset simputtavat sijaisia
emma...
2151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi ei kun kuullostaa tutulta itse teen parhaillaan sijaisuutta ja alkuun ajattelin että kaikki huutaminen, mitätöinti, vähättely ja jonkin sortin simputtaminen oli vain alkuajan kankeutta ja asia paranisisi kun pääsen työyhteisöön sisälle. Mikään ei ole muuttunut ja päivät ovat hyvinkin pitkänlaisia, kun joutuu hammastapurren tekemään työn. Olen itse ajatellut että sivuutan täysin kaiken kahvijuoruamisen sun muut perus jauhannat mitä on aina, mutta se on suoranaista vihjailua työntekemisestä sun muusta miten huonosti tekee jotakin tai sitten heidän mielestä ei tee mitään(siis jos satun olemaan samanpöydän ääressä)tuijotetaan ja hymyillään sitten työkavereiden kesken. Se tuntuu erittäin kurjalta ja asioiden ilmaisu on yleensä seläntakana taikka sitten suoraan huutamalla välimallia ei ole. Olen kuitenkin aika kylmäpäinen ja itsepintainen kun jaksan päivästä toiseen. Vieläpä hymyilen ja koitan ammentaa itselleni jostai fiilistä jaksaa sielä. Pelottaa vain että mitäs jos katkeaa ja oikeasti uupuu? Itse olen enemmän suoraanpuhuja en jaksa taikka välitä seläntakana puhumisesta ja olenkin suoraan näille henkilöille ja työyhteisölle sanonut että jotakin vikaa on ja mistä en pidä. Ainahan se suoraan puhuminen ei kannata. Odotan sijaisuuden päättymistä. En usko että sitä jatketaankaan ja pääsen pois mutta hiukan kuitenkin pelottaa jos se jostain syystä jatkuisikin niin en tiedä mitä sitten tapahtuu jos kieltäydyn? Saankohan liitolta rahaa.
Tuttua on teksti, itse en koskaan välittänyt näistä huuhkajista jotka puhuivat pahaa minusta, tein vain työt ja lähdin kotiin, tällaiset "vanhat työntekijät" jotka tekevät näitä juttuja, niin heillä on pelko perseessä että jos he vaikka joutuisivatkin kenties opiskelemaan jotain uutta työssään, siksi he painavat uutta työntekijää alas, näissä työyhteisöissä kuljetaan samaa polkua ja vieroksutaan kaikkea uutta, työntekijöillä on myös oma elämä uraantunut ja siksi toisesta aletaan kaivelemaan kaikkea pahaa koska sillä nimenomaan viihdytetään itseä siellä tylsässä työpaikassa ja kun ei siellä kotonakaan kaikki ole hyvin niin ei saa olla toisellakaan.
Naispuolisilla aloilla tätä esiintyy paljon ja olen ristinyt käteni että en ole enää siellä töissä.