elät mielikuvissasi ja missä määrin kuvaamasi on todellisuutta?
Ihmiselle on tavallista puhua auki unelmiaan ja verhota ne tavalliseen puheeseen, aivan kuin ne olisivat jo tosia. Kuulija ei voi aina tietää, mikä pitää paikkansa, ja tarvitseekokaan. Onko itsensä pettämistä puhella "pehmoisia"? Onko se lempeää itsesuggestiota kohti jotain, mitä on vielä elämässä vailla?
Onko palstalaisissa pelkän totuuden puhujia tai onko välimaastossa jutustelevia kuitenkin valtaosa. Esimerkkejä?
Ihmiselle on tavallista puhua auki unelmiaan ja verhota ne tavalliseen puheeseen, aivan kuin ne olisivat jo tosia. Kuulija ei voi aina tietää, mikä pitää paikkansa, ja tarvitseekokaan. Onko itsensä pettämistä puhella "pehmoisia"? Onko se lempeää itsesuggestiota kohti jotain, mitä on vielä elämässä vailla?
Onko palstalaisissa pelkän totuuden puhujia tai onko välimaastossa jutustelevia kuitenkin valtaosa. Esimerkkejä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä muista sanoa, kun itsestäni että puhun asiat niin kuin ne on ja elän. Se onko käsitykseni aina ajantasalla muun maailman käsitysten kanssa onkin sitten asia erikseen, jota saa purnata kukin kaikessa rauhassa. :)
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/6040
Ei tarvitse olla skitso esim hilluakseen täällä ja huutelis että "Talvivaaran onnettomuus ei ole totta, se on nettihuijaus."
Raha ja pelko siinä haisee. Se haju on niin voimakas ja itseaiheutettu, että lukijoidenki silmiä kirvelee.
Ne on varmaan niitä samoja kokoomusnuoria (tai tupee Pekkarisen lapsia), jotka ovat ostaneet Talwivaaran osakkeita. Mut ei se phaska puhumalla peity. Isäsä opetti valehtelemaan. Ja kaikki ongelmat kielletään ja lakaistaan matonalle. Silmät kiinni.
Minun maailmani on mielikuvia. Mielikuvat ovat aivoissa. Aivot synnyttävät mielikuvat keräämästään informaatiosta. Puheesta, hajuista, mauista, muista ärsykkeistä, aikaisemmista muistikuvista. Informaation sisältö riippuu lähettäjästä, kaikkea ei välttämättä kerrota tai se esitetään itselle suotuisalla tavalla, ja myös siitä osaako sen tulkita, ja millainen vaikutelma jäi peilattuna siihen, mitä jo asiaa koskien oli mielessä. Ja myös se, että ihmisten tuottama informaatio on sekavaa, objektiivista informaatiota on nykyään melko vähän verrattuna ei-objektiiviseen informaatioon, jos vertaa aikaan, jolloin ei ollut mainontaa tai vaikka internettiä. Haluan kuitenkin toitottaa itselleni, lähinnä tehdäkseni oloni paremmaksi, että pyrin puhumaan aina mahdollisimman totta ja levittää sellaista informaatiota, jonka tiedän todeksi.
Näistä lähtökohdista katsottuna minun on tunnustettava, että ainakin välillä on vaikeaa sanoa mikä on todellista ja mikä ei.
Josta johtuen, jos ja kun epäilen saamani informaation totuutta, minun on hyvä asettaa myös oma informaation jakeluni kyseenalaiseksi.
Johtopäätös: Loogisesti ajateltuna puhun aina paskaa siitäkin huolimatta, että tarkoitukseni on kuitenkin aina puhua totta.
todellisuus on aina subjektiivinen kokemus ns. objktiivista todellisuutta ei voi olla
edellisen on pakko heijastua myös kirjoitteluun - jos tämän hyväksyy omaksi todellisuuskäsitykseksi on helpompi kirjoitella