Elinkautistuomiothan Suomessa käytännössä presidentin armahduksien ansiosta on Suomessa noin suurin piirtein 12 vuotta ja risat, jotkut voivat olla muutamia vuosia vankilassa tämän 12 vuoden perioodin jälkeenkin, mutta jos on kysymys esim. 20-50 -vuotiasta henkilöstä on tämä melko lievä pelote, eteenkin silloin, jos on aikaisemminkin ollut linnassa, eikä sitä vankilaa pienen tutustumiskäynninjälkeen ole niin kammottavaksi paikaksi pitänyt. (Minä varmasti pitäisin, mutta en ole, enkä seurustele rikollisten kanssa).
Elinkautisen pelotevaikutuksen suuruus ei ole riittävä Suomessa, kuin niillä henkilöillä jotka eivät ole varsinaisesti sukeltaneet rikollisen maailmaan ja pitävät järjestäytyneitä rikollisia, vaarallisina, halveksittuina sekä epämiellyttävinä otuksina, eteenkin jos asuu sellaisella alueella, että niitä on pesiytynyt kulman taa)
Todisteena nykyisen elinkautisvankeuden pelote vaikutuksesta on hyvin lievä. Monet rikollisten väliset välienselvittelyt on tehty siihen tyyliin, että varmana jäävät kiinni. Ammutaan joku kotiovelle ja sitten korkeintaan vain muodonvuoksi, jos ihme tapahtuu juostaan vähän metiköön tai jotain sentapaista. Vaikka teon tehtyään on selvää, että tekijät tiedetään, asiat voidaan todistaa ja vankilaan mennään istumaan, kuin lunastaakseen palkaksi uhrin hengenmenetys. Eli peloite ei ole riittävän suuri.
Tässä mielessä murhat voidaan jakaa kahteen äärilaitaan:
A) Murhat joissa ei niin kovin paljon edes yritetä salata tekijää ( Toisinaan tosin näyttö voi olla ainakin teoriassa eriasia)
B) Murhat pyritään pitämään salassa, asiasta vaijetaan, enintään joillakin voi olla epäilys tekijästä, mutta epäillä aina voi ristiin rastiin minne mieli johdattaa.
Eräskin vanki teki 2 kpl edellä mainitun A) luokan henkirikosta ja hänellä oli lahjakkaasti jättämättä aikaa suunnitteluun improvisoidusti toteuttaa murhat tuosta vain ja jättäen viellä pienen epäilyksen tahallisesti pelotteeksi muille. Kyseessä oli huumehörhöjen pikaoikeudenkäynnit. Minä kuitenkin lähden ensinäkin siitä, että rikolliset eivät harrastele pikaoikeuksia tai jos siitä jäävät kiinni, voidaan niitata koko jengistä ne pahimmat seinää vasten konekiväärillä (siis pahimmat), kunhan on kuulusteltu ja imuroitu kaikki mahdollinen tieto heistä ennen edellä mainittua rangaistusta.
Tämä saisi yhteiskunnan ja ihmisten turvallisuudenkannalta suotuisaa kehitystä. Silloin ei jengilläiset yllyttäisi toinen toisiaan murhatekosiin ja estelisivät "Älä helvetissä mene tappamaan sitä ja sitä, kun seuraus olisi, että koko jengin "johtoryhmä" tällaisesta murhasta tai murhista joutuisi seinää vasten. Luotaisiin siis laki, joka edesauttaisi rikollisliigojen sisäistä kuria - ei niin että tehtäisiin yhä karmeampia rikoksia, vaan järjestäytyneisiin rikollisiin kollektiivisesti kohdennettu rankaisutoimi. Se kyllä voisi olla tehokas toteutettuna lievempänäkin. Nyt lähdettäisiin kuitenkin rangaistuksiin, jotka lähtisivät siitä, että ne rikolliseen tekoon nähden aivan varmasti ylittäisivät kipukynnyksen ja jos sitä riittävää kipukynnystä ei löydy niin se räätälöidään.
"Häpeä rangaistuksetkin" voisivat yhdessä vankeusrangaistuksen kanssa olla tehokkaampia, kuin kuoleman rangaistus. Ilmoittaa kaikki sellainen julkisissa tiedotusvälineissä - joka "tuottaa häpeää", jos ei tämäkään löydy asiaa voitaisiin jokaisen persoonallisuuden ja tapojen mukaisesti räätälöidä. Niin ei sitä enää kehtaisi missään muualla ollakaan, kuin linnassa. Ei vankilakundeja enää pelättäisi vaan heistä tulisi kuin koulukiusattuja aina kun tulisivat siviiliin, pikkukakarat läpsimässä ympärillä, että " Tuossakin on se kusihousu joka työnsi vesimelonin perseeseensä" hah :)
Tätä ajatusta ei tule lynkata heti alkuunsa sillä perusteella, että oikeusvaltiomme tuhoutuisi tällaisten häpeärangaistuksien ansiosta, vaan kaikki voidaan huolellisesti suunnitella ja yhteensovittaa. Tehoaisi eteenkin ryhmän A) rikoksiin, kuin myös ryhmän B) rikoksiin varsinkin jos he olisivat jo konkareita alallaan.
Elinkautisen pelotevaikutuksen suuruus ei ole riittävä Suomessa, kuin niillä henkilöillä jotka eivät ole varsinaisesti sukeltaneet rikollisen maailmaan ja pitävät järjestäytyneitä rikollisia, vaarallisina, halveksittuina sekä epämiellyttävinä otuksina, eteenkin jos asuu sellaisella alueella, että niitä on pesiytynyt kulman taa)
Todisteena nykyisen elinkautisvankeuden pelote vaikutuksesta on hyvin lievä. Monet rikollisten väliset välienselvittelyt on tehty siihen tyyliin, että varmana jäävät kiinni. Ammutaan joku kotiovelle ja sitten korkeintaan vain muodonvuoksi, jos ihme tapahtuu juostaan vähän metiköön tai jotain sentapaista. Vaikka teon tehtyään on selvää, että tekijät tiedetään, asiat voidaan todistaa ja vankilaan mennään istumaan, kuin lunastaakseen palkaksi uhrin hengenmenetys. Eli peloite ei ole riittävän suuri.
Tässä mielessä murhat voidaan jakaa kahteen äärilaitaan:
A) Murhat joissa ei niin kovin paljon edes yritetä salata tekijää ( Toisinaan tosin näyttö voi olla ainakin teoriassa eriasia)
B) Murhat pyritään pitämään salassa, asiasta vaijetaan, enintään joillakin voi olla epäilys tekijästä, mutta epäillä aina voi ristiin rastiin minne mieli johdattaa.
Eräskin vanki teki 2 kpl edellä mainitun A) luokan henkirikosta ja hänellä oli lahjakkaasti jättämättä aikaa suunnitteluun improvisoidusti toteuttaa murhat tuosta vain ja jättäen viellä pienen epäilyksen tahallisesti pelotteeksi muille. Kyseessä oli huumehörhöjen pikaoikeudenkäynnit. Minä kuitenkin lähden ensinäkin siitä, että rikolliset eivät harrastele pikaoikeuksia tai jos siitä jäävät kiinni, voidaan niitata koko jengistä ne pahimmat seinää vasten konekiväärillä (siis pahimmat), kunhan on kuulusteltu ja imuroitu kaikki mahdollinen tieto heistä ennen edellä mainittua rangaistusta.
Tämä saisi yhteiskunnan ja ihmisten turvallisuudenkannalta suotuisaa kehitystä. Silloin ei jengilläiset yllyttäisi toinen toisiaan murhatekosiin ja estelisivät "Älä helvetissä mene tappamaan sitä ja sitä, kun seuraus olisi, että koko jengin "johtoryhmä" tällaisesta murhasta tai murhista joutuisi seinää vasten. Luotaisiin siis laki, joka edesauttaisi rikollisliigojen sisäistä kuria - ei niin että tehtäisiin yhä karmeampia rikoksia, vaan järjestäytyneisiin rikollisiin kollektiivisesti kohdennettu rankaisutoimi. Se kyllä voisi olla tehokas toteutettuna lievempänäkin. Nyt lähdettäisiin kuitenkin rangaistuksiin, jotka lähtisivät siitä, että ne rikolliseen tekoon nähden aivan varmasti ylittäisivät kipukynnyksen ja jos sitä riittävää kipukynnystä ei löydy niin se räätälöidään.
"Häpeä rangaistuksetkin" voisivat yhdessä vankeusrangaistuksen kanssa olla tehokkaampia, kuin kuoleman rangaistus. Ilmoittaa kaikki sellainen julkisissa tiedotusvälineissä - joka "tuottaa häpeää", jos ei tämäkään löydy asiaa voitaisiin jokaisen persoonallisuuden ja tapojen mukaisesti räätälöidä. Niin ei sitä enää kehtaisi missään muualla ollakaan, kuin linnassa. Ei vankilakundeja enää pelättäisi vaan heistä tulisi kuin koulukiusattuja aina kun tulisivat siviiliin, pikkukakarat läpsimässä ympärillä, että " Tuossakin on se kusihousu joka työnsi vesimelonin perseeseensä" hah :)
Tätä ajatusta ei tule lynkata heti alkuunsa sillä perusteella, että oikeusvaltiomme tuhoutuisi tällaisten häpeärangaistuksien ansiosta, vaan kaikki voidaan huolellisesti suunnitella ja yhteensovittaa. Tehoaisi eteenkin ryhmän A) rikoksiin, kuin myös ryhmän B) rikoksiin varsinkin jos he olisivat jo konkareita alallaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Häpeärangaistus on ihan normaali yhdyssana.