Miksi suurinosa ihmisistä laittaa kaveruuden poikki, jos sattuu saamaan lapsen...? Itselläni kävi niin, että tuli perheenlisäystä ja kaverit heti lopettivat yhteydenpidon ja alkoivat levitellä vaikka minkälaista juttua minusta ja perheestäni, jutut he olivat keksineet omasta päästään... Tiedän ettei aikaa riitä kavereille yhtä paljon kuin ennen lasta, mutta tartteeko sen takia välejä laittaa poikki... Järkevin vain keskittyä lapsen hyvinvointiin eikä ihmisiin, jotka esittäävät kaveria. Pärjää sitä elämässä pelkän perheen voimin, mihin kavereita edes tarvitsee kun kuitenkin joutuu pettymään siihen, että ei ne todellisia ollutkaan...
kavereista
kaveritmenettänyt
5146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuttu tunne
Eivät varmaankaan olleet oikeita kavereita. Tietenkin jos itse alkaa puhumaan vaan lapsista ja nostaa itsensä jalustalle lasten saannin takia, niin se voi karkottaa ystävät. Myös jos hankkii lapsia kovin nuorena niin varmaan ystäviä ei jaksa lapset siinä iässä kiinnostaa ja silloin on parempi etsiä lapsiperheistä ystäviä.
Lähinnä sen takia alkoivat kyllästymään kun en aina päässyt heidän mukaansa esim perjantaita viettämään/elokuviin. Ikää minulla on 20 ... Laitoin heille sairaalasta lapsen syntymän jälkeen viestin, jossa kerroin mitat ym, heti sen jälkeen alkoi jutut levitä ja aina kun soitin taikka tekstasin, he olivat aivan omituisia, ehkä parhaiten kuvaa "mitä sä muhun pidät yhteyttä" asenne, kun yleensä heidän kanssaan oli helppo keskustella ym ja nyt he vastailivat muminalla/jaa/just/ok jne... Kysyinkin yhdeltä kaverilta, mistä tuulee "sun lapsesta, sun on turha yrittää tulla meidän mukaan minnekkään koska et sinä voisi rauhassa olla mukana lapsesi takia, ei rauhallisia kahvikeskusteluja tms, koska sinulla on lapsi"... Sinne hävisi kerralla viisi kaveria, eli kaikki....
Itselle kävi niin erään äidiksi tulleen kanssa, ettei hän juurikaan vastaillut viestihini tai puheluihini. Soitin tai viestittelin hänelle muutaman kuukauden välein ja jossain vaiheessa yhteydenotoissa minä olinkin aktiivisempi osapuoli. Asuttiin eri paikkakunnilla.
Kerran kävi niin, että soitettuani hän tivahti, että "mitä sä vielä mulle soittelet, kun en ole vastannut sun viesteihinkään". Enpä ollut arvannut, että olin ollut häiriöksi. Tuo kommentti sai itsellä kyyneleet silmiin. Sen jälkeen en ole oma-aloitteisesti soitellut enkä viestitellyt,
Meni parin kuukauden verran ja kuinkas ollakaan, tämä ihminen otti yhteyttä, että "ollaan just sillä suunnalla ajelemassa ja voitais tulla käymään kahvilla". Onneksi olin silloin juuri reissussa ja vastasin vain, että "harmi, olen reissussa ja palaan ensi viikolla".
Ihmettelin jälkikäteen, että miksi ihmeessä hän sitten vielä oli yhteyksissä, kun aiemmin oli minut puhelimessa haukkunut. Ja miksi ihmeessä hän kuvitteli, että tuon jälkeen olisin halunnut hänelle vielä kotonani kahvit tarjota...
Eli joskus voi mennä näinkin päin, mutta en usko, että sinun kertomasi ihmiset ovat todellisia ystäviä olleetkaan. Ei tämä minunkaan "kaverini" mikään todellinen kaveri ollut. (Laitoin saman nimimerkin, kun vastasin toiseenkin ketjuun.)
Joo, ei ne ollu oikeita ystäviä, kun jättivät sut lapsen takia. Todella surullista. Kyllähän ystävän asioista kuuluu olla kiinnostunut ja lapsen saaminen on aika suuri juttu, kyllä siinä pitäisi olla mukana iloitsemassa välittämässä. Mulla taas on tilanne sellanen, että tuntuu siltä, kuin äidiksi tullut ystävä lipuisi koko ajan kauemmas. Siis minkäs sille teet, jos toinen ei vastaa viesteihin ja selittää joka ikinen kerta omaa kiirettään. Ymmärrän kyllä, että kun on kaksi leikki-ikäistä lasta, on melko kiinni niissä jne. Mutta sitä en ymmärrä, miksi voi ikinä vastata viesteihin (en vaadi välitöntä vastausta, mutta vaikka joskus 24 h kuluttua??). Toivottavasti löydät oikeita ystäviä, jotka ovat valmiita hyväksymään sinut ihan perheellisenä ihmisenäkin ;). Ehkäpä jostain pihan/puiston hiekkalaatikolta löytyy äitejä, joiden kanssa sinulla on paljon yhteistä (no, esim ne lapset :))