En ole mikään tyttönen enää, ikää jo melkein 50 ja silti ero koskettaa ja on niin paha olo. En voi syödä enkä nukkua. Päässä vain pyörii muistot ja se, että tämä on niin lopullista. Mistä ammennan voimaa eteenpäin? Ystäväni sanoi, että aika parantaa mutta ei tässä vaiheessa lohduta. Vinkkejä, miten pää pysyy kasassa tämän alkuvaiheen. Kiitos!
Miten tästä pääsee yli?!
manuela2
1164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Liikunta niin että hiki roiskuu ja kovat löylyt siihen päätteeksi. Itse aloitin kuntosallilla käynnin, siinä on myös se sosiaalinen puoli. Siellä on kaikenlaisia vedettyjä "jumppia" tai mitä lienee kaikenlaista. Mutta pointti on se että kun kroppa joutuu fyysisesti koville niin helpottaa psyykkisesti. Ja urheilustahan niitä onnellisuus hormone erittyy elimistöön. Tietty pitää säännöllisesti parin pvän välein jotain tehdä jotta kantaa eteenpäin.