Hei!
Tällä hetkellä olen erittäin huolestunut parisuhteeni tilasta ja minua ahdistaa syvästi, toivon että saisin täältä hyviä neuvoja ja apua.
Olen seurustellut nyt noin kolme kuukautta samanikäisen miehen kanssa kuin minä (23 v). Mies on aivan ihana ja olen hyvin onnellinen että tapasin hänet. Tunteet molemmilla ovat hyvin vahvoja, olemme molemmat sen sanoin ja teoin näyttäneet toisillemme. Hän on esitellyt minut kaikille hänen ystävilleen ja hänen äidilleenkin, mitä hän ei kuulemma yleensä helposti tee.Hänellä on hyvin haastava työ joka vie suurimman osan hänen ajastaan mutta silti hän on aina yrittänyt löytää aikaa minulle. Kaikki on sujunut siis loistavasti, mutta viikko sitten hän hermostui käytökseeni oikein kunnolla ja riitelimme ensimmäistä kertaa. Tiedän itsekkin olleeni ärsyttävä, sillä välillä sorrun jauhamaan ja kyselemään jostakin asiasta aivan liian paljon ja tästä mies hermostui, korotti ääntään ja löi luurin korvaan. Olen kyselylläni hermostuttanut monesti muitakin ihmisiä
ja se on asia jota olen työstänyt mutta silti välillä se tulee taas esiiin. Nyt emme
ole puhuneet viikkoon vaikka yleensä olemme olleet yhteydessä päivittäin. Aluksi hän ei edes vastannut puhelimeensa, nyt kyllä vastaa mutta mitä tahansa sanon hän vastaa töykeästi jotain pientä. Olen pyytänyt anteeksi ja hän sanoi ettei ole vihainen menetti vain hermonsa käytökseeni, mutta silti käyttäytyy hyvin kylmästi. Hän ei ole halunnut nähdä, hän vetoaa koko ajan työ kiireisiinsä. Hän sanoi että katsellaan jos ehdin nähdä ensi viikolla. Minua ahdistaa todella paljon sillä haluaisin selvittää tämän jo, en kestä kun hän ei puhu minulle enää. Miten ihminen joka on yleensä niin ihana ja huomaavainen voi yht äkkiä muuttua niin kylmäksi??? Päivä päivältä tilanne on parantunut hieman ehkä, nyt hän sentään vastaa puheluihini. Mutta silti. Olen antanut hänen olla viimiset päivät mutten tiedä kuinka kauan jaksan vain odottaa milloin hänellä sattuu olemaan aikaa nähdä. En pysty keskittymään mihinkään sillä ajatus siitä että hän ei enää halua jatkaa kanssani kalvaa mieltä, en pysty kunnolla keskittymään mihinkään.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Pitäisikö vain odotella että hän itse ottaa yhteyttä? Vai pitäisikö välillä kokeilla kepillä jäätä ja kysyä vain kuulumisia? En halua että hän hermostuu minuun lisää. Onko teillä kyseisenlaisesta " mököttäjästä" kokemusta, meneekö se ohi ja palautuuko kaikki ennalleen?
Tällä hetkellä olen erittäin huolestunut parisuhteeni tilasta ja minua ahdistaa syvästi, toivon että saisin täältä hyviä neuvoja ja apua.
Olen seurustellut nyt noin kolme kuukautta samanikäisen miehen kanssa kuin minä (23 v). Mies on aivan ihana ja olen hyvin onnellinen että tapasin hänet. Tunteet molemmilla ovat hyvin vahvoja, olemme molemmat sen sanoin ja teoin näyttäneet toisillemme. Hän on esitellyt minut kaikille hänen ystävilleen ja hänen äidilleenkin, mitä hän ei kuulemma yleensä helposti tee.Hänellä on hyvin haastava työ joka vie suurimman osan hänen ajastaan mutta silti hän on aina yrittänyt löytää aikaa minulle. Kaikki on sujunut siis loistavasti, mutta viikko sitten hän hermostui käytökseeni oikein kunnolla ja riitelimme ensimmäistä kertaa. Tiedän itsekkin olleeni ärsyttävä, sillä välillä sorrun jauhamaan ja kyselemään jostakin asiasta aivan liian paljon ja tästä mies hermostui, korotti ääntään ja löi luurin korvaan. Olen kyselylläni hermostuttanut monesti muitakin ihmisiä
ja se on asia jota olen työstänyt mutta silti välillä se tulee taas esiiin. Nyt emme
ole puhuneet viikkoon vaikka yleensä olemme olleet yhteydessä päivittäin. Aluksi hän ei edes vastannut puhelimeensa, nyt kyllä vastaa mutta mitä tahansa sanon hän vastaa töykeästi jotain pientä. Olen pyytänyt anteeksi ja hän sanoi ettei ole vihainen menetti vain hermonsa käytökseeni, mutta silti käyttäytyy hyvin kylmästi. Hän ei ole halunnut nähdä, hän vetoaa koko ajan työ kiireisiinsä. Hän sanoi että katsellaan jos ehdin nähdä ensi viikolla. Minua ahdistaa todella paljon sillä haluaisin selvittää tämän jo, en kestä kun hän ei puhu minulle enää. Miten ihminen joka on yleensä niin ihana ja huomaavainen voi yht äkkiä muuttua niin kylmäksi??? Päivä päivältä tilanne on parantunut hieman ehkä, nyt hän sentään vastaa puheluihini. Mutta silti. Olen antanut hänen olla viimiset päivät mutten tiedä kuinka kauan jaksan vain odottaa milloin hänellä sattuu olemaan aikaa nähdä. En pysty keskittymään mihinkään sillä ajatus siitä että hän ei enää halua jatkaa kanssani kalvaa mieltä, en pysty kunnolla keskittymään mihinkään.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Pitäisikö vain odotella että hän itse ottaa yhteyttä? Vai pitäisikö välillä kokeilla kepillä jäätä ja kysyä vain kuulumisia? En halua että hän hermostuu minuun lisää. Onko teillä kyseisenlaisesta " mököttäjästä" kokemusta, meneekö se ohi ja palautuuko kaikki ennalleen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Etkö tiedä että ihmisissä on monta puolta? On myös se negatiivinen puoli, joka tässä tapauksessa on kylmä ja välttelevä ihminen.
Parisuhteeseen astuessa saa koko paketin, niin hyvine kuin huonoine puolineen. Alkuhuumassa kaikki on vaan niin ihquu, mutta kun suhde alkaa arkistua niin ne ei-niin-ihanat puolet tulevat esille enemmän.
Olet nyt tietoinen tästä asiasta ja sinun tehtäväsi on nyt päättää mitä teet ihmisen kanssa joka ei ole kokoajan happy happy joy joy. Sinuna ei rasittaisi enempää ukkoa, jos sulla on taipumusta rasittavuuteen. Hän ottaa yhteyttä kyllä, kun ikävä tulee.
Kuulostaa tutunoloiselta. ITse olen seurustellut mieheni kanssa nyt reilun vuoden ja meillä oli alkuun hyvin samanoloista kuin teillä tuo ensimmäiset kolme kuukautta. Aivan ihana, sydämellinen ihminen, jossa en nähnyt mitään huonoja puolia. Mutta juuri tuossa kolmen kuukauden kohdalla tuli se ensimmäinen riita, jolloin sain nähdä, millainen mieheni on suuttuessaan - siis TODELLA jäätävä, sanoo asioita joita ei tarkoita, mököttää. Ja tätä saattaa kestää kaksi-kolme päivää. Ei sentään kuitenkaan noin kauan kuin teillä.
Itse en ollut koskaan tottunut vastaavaan käytökseen ja olinkin aivan pihalla, että mitä nyt tapahtuu. Että miten miehen mieli minua kohtaan voi muuttua hetkessä niin, kun hän laukoi ties millaisia asioita, ettei meistä vaan voi tulla mitään yms. Hän pyysi minua lähtemään luotaan, koska halusi olla yksin. Annoin hänen sitten olla rauhassa pari päivää, vaikka aika olikin minulle todella ahdistavaa, kun pelkäsin jo pahinta. Sitten mies otti yhteyttä, pyysi anteeksi ja sanoi, ettei ollut tarkoittanut mitään mitä oli sanonut, mutta että suuttuessaan hän vaan on niin ilkeä. Ja että hän on sitten mieluummin hiljaa, ettei lauo suustaan mitä tahansa asioita.
Tämän jälkeen vastaavia riitoja on ollut muutamia, yhden käden sormilla laskettavissa. Nyt vaan olen pikkuhiljaa itsekin oppinut suhtautumaan asiaan ja tajuan olla hiljaa silloin kun mies suuttuu. Jos alan jankata asioiden selvittämisestä, tilanne vaan pahenee. Mies kyllä puhuu asiat selviksi sitten, kun suuttumus on laantunut ja se on sentään hyvä. Ja osaa pyytää myös anteeksi omaa lapsellista käytöstään, jos siihen on syytä.
Nyt meillä mieskin on ehkä hieman pehmennyt ja mykkäkoulut eivät kestä enää kuin ehkä seuraavaan aamuun. Ja varmasti osansa on myös sillä, miten olen itse oppinut kyseisissä tilanteissa käyttäytymään. Mutta tiedän ahdistuksesi, olin silloin alkuun itsekin aivan hädissäni, että mitä nyt tapahtuu. Toivotaan, että teilläkin kävisi samoin. Viikon mykkäkoulu on kyllä jo todella pitkä aika, en tiedä, miten itse sellaisesta olisin selvinnyt. Sinun ei auta muu kuin antaa miehen olla rauhassa sen aikaa, kun tämä sitä haluaa. Jos pystyt, niin ole ottamatta yhteyttä ja anna miehen ilmoittaa itsestään sitten, kun hän on siihen valmis.
Pitkävihaiset ihmiset ovat kyllä lyhytvihaiselle kumppanille ärsyttäviä ja mieltä raastavia. Lyhytvihainen haluaisi yleensä selvittää riidan heti, mutta pitkävihainen tarvitsee enemmän aikaa mielen laantumiseen ja rauhottumiseen. Itse olen se lyhytvihainen nainen ja mieheni on pitkävihainen mies. Itse suutun helposti, mutta lepynkin melkein yhtä helposti. En ole perusjutuissa koskaan pitkävihainen, mutta jos joku suututtaa ja loukkaa äärettömästi, olen ikivihainen. Sellainen tyyppi on sen jälkeen lopun elämää kuin ilmaa tai hänet kohdatessa pilkan kohteena. Silloin kyseinen tapaus on loukannut siis todella verisesti ja kovaa ja poistettu koko elämästä. Kumminkin asiasta aiheeseen. Pitkävihainen mieheni on selittänyt käytöksensä siten, että hän ei halua ja kykene vihaisena selvittämään riitaa, koska sitten saattaa sanoa jotain pahasti ja väärää. Riidan selvittely ei olisi oikealla tavalla rakentavaa jos vielä asia ärsyttää omassa mielessä liikaa. Hän haluaa antaa asian laantua sen päivän-pari. Sitten, kun hän on saanut rauhoittua aikansa, hän suostuu puhumaan asiasta. Itselleni tämä pitkävihaisuus on ollut todella vaikeaa. Haluaisin selvittää riidat heti. Mielestäni sopiva aika vihoittelulle on maksimissaan puoli tuntia-tunti. Kun toinen rupeaa mököttämään tai puolimököttämään riidan jälkeen, eli ei saa enää pussaa, ei paljoo puhuta, vaikka jokin puheyhteys. Tarkoitan, että puolimökötyksessä ei olla ihan normaalisti. Puhe on tyyliin: moi, otatko säkin kahvii, ok otan, mennäänkö nukkuu. Paljoo muuta ei puhuta. Pussata ei siinä vaiheessa paljoo kannata, koska pitkävihainen ei vastaa pusuun tai ärähtää, jos lyhytvihainen koittaa, et oltaisko jo normaalisti ja sovussa. Lyhytvihaiselle tuo aika on rankkaa, koska tuntuu, että sydän revittäis rinnasta irti ja ahdistaa lujaa. Haluis olla jo sovussa ja elää normaalisti. Sitten, kun yrittää tasaisin väliajoin tehdä sopuu, et josko toinen jo nyt ois valmis sopii, ja toinen vain torjuu, se nostaa kiukun ja sitten lyhytvihainenkin sanoo pahasti ja soppa jatkuu. Nyt olen oppinut, et se tuo tulosta, jos vaan tyydyn siihen smal talkkiin siinä vaiheessa kun toista vielä kiukuttaa. Ei vaan kannata väkisin saada toista sopimaan heti. Kipeää tuo odottelu tekee, mutta olen saanut pitkävihaisesta miehestä sovun jälkeen irti sen, että hän ei vain yksinkertaisesti pysty heittelehtiä yhtä nopeasti, kuin minä riidasta täyteen sopuun ja laantumiseen. Hän ei tee sitä mökötystä kuulemma käyttääkseen valtaa, vaan se on vain hänen luonteensa toimia riitatilanteissa. Itse olen sanonut miehelle, kuinka se raastaa, että toinen mököttää/puolimököttää päivän-pari. Kysyin, että kuinka hänen pitkävihaisuuden voisi estää. Asian voi kuulemma estää siten, että jos hän ilmaisee, et nyt mitta täyttyy kohta, kannattaa siirtää asia sivuun. Saa nähdä, miten homma rupeaa toimimaan, mutta hyvin hankala asia. Tässäkin työstän juuri erästä pikkuriitaa, joka mielestäni olisi voinut loppua tosiaan puolessa tunnissa, mutta mies meni mökötysasteelle päiväksi-pariksi. Ensin koitin jo pakottaa miestä sopuun melkeen väkipakolla, mutta sitten tyydyin tuohon smal talkkiin ja odotukseen ja sopu syntyi. Tällä kertaa itseänikin vaan ärsytti sen verran kovaa, että normaalista poiketen torjuin ensin sopuisasti puhuvan miehen. Ärsytti, että pitkävihanen saisi tuosta vain tehdä sovun, kun hänelle mukamas sopii. Tämä on nyt sitä toisen ihmisen oppimista. Toivon, että opimme tulevaisuudessa toimimaan toisiamme kohtaan vähemmän ärsyttävästi riitatilanteissa molemmin puolin. Ei tässä varmasti auta muu, kuin kummankin oppia elämään toisen luonteenpiirteen kanssa mahdollisimman hyvin. Pitkävihaisen oppia ymmärtämään lyhytvihaista ja lyhytvihaisen oppia ymmärtämään pitkävihaista. Ehkä joku muukin sai tästä vinkkiä :)
Huoh.
Tosi hieno "parisuhde" teillä =) ! Kannattaa miettiä mahdollisimman pian kihlautumista ja häitä ja lasten tekoa!
Otat homman omiin käsiin. Lopeta oottaminen ja ala elää. Mies ei ansaitse sua jos koittaa sua hallita. Hän menetti hermot, hän pyytää anteksi. Ole rohkeasti mitä olet.
samaa meillä, mies pitkävihainen ja itse lepyn hetkessä, mies saattaa mököttää viisikin päivää vastaamatta viesteihin saati puhelimeen. minulle tämä aika on raastavaa ja mietinkin jo että kannattaako tälläistä helvettiä enää jatkaakaan, ei ole kiva olla riidoissa ja toisen vallassa. mieheltä erittäin itsekästä käytöstä! joten taidankin päätyä kohta jäähyväisviestiin vaikka se kuinka sattuisi. nyt mökötystä jatkunut 3 päivää... :(
Täällä yksi kohtalotoveri eli lyhytvihainen nainen mököttävän miehen kanssa. Ylläoleva pitkä analyysi, joka kehotti ymmärtämään toinen toistensa ominaisuuksia oli tosi hyvä! Komppaan täysin ja ihan samaan tulokseen olen tullut.
Älä jätä sitä miestä. Eikös ne sovinnot ole kuitenkin aika ihania? ;) Tee jotain omia juttuja noina mököpäivinä ja usko, että kyllä se siitä. Mun mies on ollut hiljaa pahimmillaan 2,5 viikkoa et oon kyllä saanut harjoitusta...
Tsemppiä kaikille tästä kärsiville naisille! Selkä suoraksi, lenkille ja mies tulkoon lähelle kun haluaa. :)
Pitääpä pistää naismököttäjän lusikka tähän soppaan! :)
Kaikkihan olemme yksilöitä, eikä varmaankaan samat taustat ja syyt ole kaikilla muilla pitkävihaisilla. Tässä kuitenkin minun versioni:
Lapsena ja teininä taisin harrastaakin sitä turhanpäiväistä mökötystä, mutta sen olen työstänyt pois. Nykyisin on kuitenkin tarve edelleen "jäähdyttely"-ajalle. Pahimmillaan saattaa kolmisen päivää mennä... perusviestit "otatko kahvia" ym. ovat silloin toiminnassa, mutta eipä juuri mikään muu.
Tuona aikana yritän käydä mielessäni läpi tapahtumia ja sitä, mitä kukainekin sanoi ja miksi. Niin kauan kuin mieleni tekee värittää toisen sanomia ilkeämmiksi kuin olivatkaan tai mieleni tekee kostaa jotain pienestikin "vyön alle", ei mielestäni kannata keskusteluun alkaa.
Mieheni tosiaan kärsii tästä, kärsi varsinkin alussa. Hän on se, joka tappelun keskellä sanoo varomattomasti asioita, mutta olisi myöskin valmiimpi sopimaan riidat aikaisemmin.
On jopa kiittänyt joitakin kertoja siitä, miten sitten lopulta olen analysoinyt asioita niin, että olen ymmärtänyt paljon siitä mikä hänenkin kantansa ja tarpeensa alunperin oli. Asiaa käsitellessä olen myös löytänyt jonkinlaisen käsityksen siitä, mistä perimmäisesti saattoi kummankin puolella olla riidassa kyse. Tällöin voimme yhdessä keskustellen selvittää asian suhteellisen perusteellisesti ja kehittää ajatuksia yhteistuumin eteenpäin, rauhassa ja (useimmiten) uudelleen provosoitumatta.
Suo siellä, vetelä täällä :)
Meilläkin möksähdetään, mut molemmat! Mie en jaksa tosin kauaa, mut mies se kehtaa olla etäinen viikonkin päivät... Ja juuri nyt on näin, aina kun on joku "minun puolen meno" tulossa (kaveri-sukulaistapaaminen). Nyt asiaa hankaloittaa sekin, että möksyvaiheessa mies etääntyy, ja koko talouden- ja lastenhoito jää miun harteille. Vähä rankkaa mut elämä on!