Miten te jaksatte stressaamatta käydä säännöllisesti töissä ja sitten vielä vapaa-aikannekin aikatauluttaa harrastuksilla, matkoilla ja ravintolaillallisilla. Varailette etukäteen kaikenmaailman menot.
Minun ainoa ohjelmani on käydä hierojalla parin viikon päästä ja tuntuu, että siinäkin on jo liikaa. Parempi olisi, jos ei olisi mitään ohjelmaa.
Minun ainoa ohjelmani on käydä hierojalla parin viikon päästä ja tuntuu, että siinäkin on jo liikaa. Parempi olisi, jos ei olisi mitään ohjelmaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mä en nää tos murhetta, mä ite duunaan mun aikataulut. Mikäli joku toine duunais mun aikatauluni, ois eri juttu.
Entä jos sinulla olisi lapsia ongelmissa; jättäisitkö heidät ongelmien keskelle ja painuisit töihin?
Tässä on nyt lyhyen ajan sisällä sattunut niin, että eräs äiti ei tiennyt, missä lapsensa on mutta keskittyi vain omaan nukkumiseensa ja töihin menoonsa.
Toinenkaan äiti ei lähtenyt hakemaan nuortaan vaan ilmoitti, että hänellä on TYÖ!
Häivy pummi!
Sit ku on muksui, mä otan heidät duuniin mukaan. Ku on oma huone, ei haittaa muita.
Miten otat, jos et tiedä, missä he ovat...
Mä en oo yhtä huolimaton, ku esimerkkiäitis on.
Huolimaton... tuskin tässä nyt täsmällisesti ottaen on kysymys huolimattomuudesta.
Työn arvostamisesta yli omista lapsistaan huolehtimisen.
Tossa on kysymys vanhemmalle kuuluvan valvontavelvollisuuden vakavasta laiminlyönnistä. Tuollaisesta pitää ilmoittaa välittömästi poliisille.
Jos ei tiiä, mis muksut. Se o huolimattomuut.
En mä jaksakkaan, siksi mua pidetään inkkarina ja joskus outonakin. Joskus tietysti on pakko aikatauluttaa, koska muiden aikatauluja joutuu noudattamaan.
Välillä täytyy pitää taukoa ja vetää henkeä, muute ei jaksaa puskea eteenpäin.
Näistä arkirutiineista ei tulisi mitään ilman aikatauluja. Omat työasiat on suoraan riippuvaisia toisten aikatauluista, joita pitää noudattaa ja asiat pitää hoitaa eteenpäin ajallaan.
Mulle sopii, että asiat hoidetaan järjestyksessä ja homma on hanskassa sovittuun päivään mennessä. Siinä voi itse suunnitella omaa ajankayttöään vapaammin.
Rutiinit tuovat elämään ryhtiä ja säännönmukaisuutta, mikä ei välttämättä ole lainkaan huono juttu. Kuhan säilyy tunne, että pystyy vaikuttamaan oman elämänsä aikatauluihin edes jossain määrin, eikä kukaan sanele aikatauluja liian kireäksi.
Jos yksi mahdollinen meno parissa viikossa stressaa, on kyseessä todennäköisesti masennut tai joku muu psyykeen häiriö.
Niinkö Ratikalla on?
Mulla on ollut aina epäsäännöllinen työ ja epäsäännölliset työajat. Ennen lapsia elämä oli aika rutiineista vapaata, ja ei-aikataulutettua, toki suhteessa jonkin verran kumppanin aikatauluista riippuvaa. en ole pitänyt koskaan harratuksistakaan, joissa on aikataulut eli ei ole paljonkaan ollut sellaisia, joskus jotain joogaa, ainoastaan.
Nykyään lasten pari harrastusta ja lähinnä heidän kouluun meno ja koulusta tulo on niitä jotka aikatauluttaa, oman vaihtelevan työajan ja -määrän lisäksi. En halua haalia paljonkaan lisää aikatauluja. Toisaalta ne rytmittävät yleensä sopivasti elämää ja tuovat ryhtiä Aamut tulee herättyä aina samaan aikaan, mentyä nukkumaan samaan aikaan viikolla, ja tietyt asiat toimitettua tiettyyn aikaan, jos en ole töissä. Ei niitä tällä hetkellä ole liika paljon. Joskus tosin kyllästyy rutiineihin ja ilahtuu, kun joku työasia tai muu vähän sekoittaa kuvioita. Jos sekoittaa liikaa, niin että tulee liian sekavaksi ja kiireiseksi, sit menee hermo.
Mä tiedän perheen jossa joka päivä on lapsilla ja aikuisilla harrastuksia töiden jälkeen ja muutakin menoa siihen päälle. Heitä ei pahemmin kotona näe arkena, ainakaan koko perhettä yhtä aikaa. Mä en kykenisi sellaiseen elämään kovin pitkään. Minusta ihmisellä pitää olla myös aikatauluttamatonta elämää, mahdollisuus tehdä intuition ja impulssien mukaan, mitä mieleen juolahtaa. Kiire on nykypäivän ihanne. Sen tilalle pitäisi saada enemmän hitauden ja nautiskelun ihannointia.
Kyllä sitä välillä väsyykin, päivät toistaa itseään ja aika ei tahdo riittää.
Nyt olen laatinut ajankäyttöäni, siten että supistan puheluissa ja katson sähköpostit vain kerran päivässä ja en enääm vastaile kaikille.
Jonkun yksittäisenkin sähköpostin kirjoitteluun hukkuu helposti vartti ja kohta se vartti onkin tunti.
Samoin teen puheluille nykyään, en soita enää paljon. Lähetän lyhyen tekstarin ja senkin teen kun istun linjaautossa.
Sitä kun tulee kotiin, seuraava matka onkin kauppa ja hommat jatkuu....