Hyväksyminen ns. kotona asumista kohtaan eroaa miehillä ja naisilla kuin yö ja päivä. Suvustani löytyy molempia; setäni on maatilan poika ja hänen isänsä kuoli sedän ollessa 19 v. Niinpä hän on parikymppisestä asti vastannut kaikista tilan töistä ja tienannut niistä hyvin. Muualle muuttaminen olisi vienyt häneltä elämisen mahdollisuudet eli käytännössä katsoen siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Tansseissa hän kävi mutta naiset ei koskaan lähteneet sieltä mukaan, toisaalta hänen äitinsä tuskin olisi naisten tuomista hyväksynytkään. Vaikka äidillä itsellään oli vielä seitsemänkymppisenäkin uusi miesystävä samalla maatilalla. Vasta äitinsä kuoltua setä löysi netistä ikäisensä naisen joka muutti lastensa kanssa maatilalle ja he menivät naimisiin. Ovat tänä päivänäkin onnellinen perhe.
Tällä hetkellä sairaanhoitajaksi opiskellut serkkutyttö, 27 v, asuu edelleen kotitilallaan. Hänellä on vajaan 30 km matka kaupunkiin jonne opiskelemaan ja töihin on aina kulkenut kätevästi omalla autollaan. Kaverit on monesti kyselleet miksei hän muuta kaupunkiin. Hän ei ole edes ajatellut asiaa, sillä kotona on hevoset joiden päivittäinen hoitaminen on hänelle tärkeää. Kotona on tilaa puuhastella ja harrastaa mitä itse haluaa, eikä asuminen isoissa maatilan rakennuksissa rasita yhtään enempää häntä kuin vanhempiakaan. Erona ensin mainittuun setääni on se, että serkkutytöllä on riittänyt poikaystäviä jonoksi asti. Eilen isänpäivälounaalla juteltiin aiheesta ja hän itsekin ihmetteli, miten positiivisesti nuoret miehet suhtautuu hänen maalla ja kotona asumiseensa. Tuorein poikaystäväkokelas oli ensimmäisenä todennut "eksoottisen hieno mimmi" ja tullut mielellään viettämään maatilalle pitkää viikonloppua tämän tytön, hänen vanhempiensa ja hevosten seurassa.
Miten on mahdollista että lapsuudenkodissa asuva nainen kiinnostaa ja mies yököttää? Onko kysymys lopulta mistään muusta kuin asenteiden kovuudesta?
Tällä hetkellä sairaanhoitajaksi opiskellut serkkutyttö, 27 v, asuu edelleen kotitilallaan. Hänellä on vajaan 30 km matka kaupunkiin jonne opiskelemaan ja töihin on aina kulkenut kätevästi omalla autollaan. Kaverit on monesti kyselleet miksei hän muuta kaupunkiin. Hän ei ole edes ajatellut asiaa, sillä kotona on hevoset joiden päivittäinen hoitaminen on hänelle tärkeää. Kotona on tilaa puuhastella ja harrastaa mitä itse haluaa, eikä asuminen isoissa maatilan rakennuksissa rasita yhtään enempää häntä kuin vanhempiakaan. Erona ensin mainittuun setääni on se, että serkkutytöllä on riittänyt poikaystäviä jonoksi asti. Eilen isänpäivälounaalla juteltiin aiheesta ja hän itsekin ihmetteli, miten positiivisesti nuoret miehet suhtautuu hänen maalla ja kotona asumiseensa. Tuorein poikaystäväkokelas oli ensimmäisenä todennut "eksoottisen hieno mimmi" ja tullut mielellään viettämään maatilalle pitkää viikonloppua tämän tytön, hänen vanhempiensa ja hevosten seurassa.
Miten on mahdollista että lapsuudenkodissa asuva nainen kiinnostaa ja mies yököttää? Onko kysymys lopulta mistään muusta kuin asenteiden kovuudesta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse ainakin koen, että asia on juurikin näin. Olen 25-vuotias mies ja jatkamassa kotitilani pitoa vanhempien jäädessä eläkkeelle. Asun tällä hetkellä siis kotona vanhempieni kanssa, mutta käyn tilan ulkopuolella töissä. Osallistun tietysti tilan töihin aina kun muilta töiltäni ehdin. Lähimpään keskustaan on 20 km.
Asetelma on siis juuri sellainen, johon koen, että naiset suhtautuvat melko nuivasti. Ainakin naiset, joihin olen yrittänyt tutustua, ovat muuttaneet heti käytöstään, kun on selvinnyt, että asun vanhempieni kanssa.
Ilmeisesti ajattelevat, että olen joku nynny, joka ei pärjäisi omillaan.
Lisäyksenä vielä, etten ole siis asunut koko ajan kotona, vaan olen asunut yli 3 vuotta toisella paikkakunnalla opiskelujen vuoksi ja sen jälkeen palannut takaisin kotiin.
En todellakaan ole vaatimassa, että naisen pitäisi muuttaa asumaan samaan taloon vanhempieni kanssa, enkä sitä itsekään halua. Kyllä se pitää olla oma rauha. Samassa pihapiirissä on isovanhempien tyhjillään oleva talo, joka kuitenkin vaatii korjausta ennen sinne muuttamista. Ehkäpä ensi kesän aikana sen saisi sellaiselle mallille, että muutto olisi mahdollinen.
Itse naisena ainakin suhtautuisin todella epäileväisesti siihen, että muuttaisin saman katon alle tulevan anopin ja apen kanssa. Onko siinä mahdollisuutta lainkaan olla esim. omassa rauhassa pihalla? En jaksaisi edes omia vanhempiani, jos pitäisi asua heidän kanssa 24/7, vaikka rakastankin heitä syvästi.
Ennen oli pakko asua saman katon alla usean sukupolven kesken. Voisin asua maatilalla vain, jos esim. anopilla ja apella on oma asuntonsa ja sitten tilaa hoitavalla lapsella oma talonsa, vaikka pihapiiri olisi sama. Tai sitten niin, että esim. asunnon yläkerta on ikiomaa tilaa ja "vanha isäntäpari" on sitten alakerrassa kotonaan.
Ehkä moni nainen kokee tilanteen hankalaksi, koska mies ei välttämättä tajua, miten vaikeaa voi olla tulla toisen kotiin, jota ei tunne omaksi kodikseen. Kotia ei välttämättä nainen saa laittaa oman näköisekseen, vaan pitää vaalia suvun perintöhuonekaluja jne. Vaikkei heti seurustellessa tietenkään olla yhteen muuttamassa, mutta ei kai sitä kukaan ehdoin tahdoin halua aloittaa vakavaa suhdetta, jos tietää, että jatkossa on odotettavissa isoja ongelmia. Toki jos on etäisyyttä kaupunkiin, niin sekin saattaa olla ongelma naisen työllistymisen kannalta. On eri asia ajaa kaupunkiin 20 km kuin esim. 100 km päivittäin.
Periaatteessa tämä on yksilöstä kiinni eikä sitä voi suoraan sanoa, että suhtautuminen olisi sukupuolesta kiinni. En minä ainakaan suoralta kädeltä tyrmäisi miestä, joka sanoisi asuvansa vanhempiensa kanssa, jos mies muuten on mukavan oloinen. Jos kuitenkin mies osoittaa olevansa peräkammarinpoika-aineista ja täysin vanhempiensa ohjailtavissa, niin siinä tapauksessa vetäytyisin hommasta.
No johan tuo tuli selväksi alussa: setäsi oli niin lapatossu, ettei kehdannut viedä naisia vanhan äitinsä näytille. Oli varmasti lapatossu myös naisia tavatessaan muutenkin, joten eihän sellaisesta kukaan syty, hyvä jos puhua on uskaltanut.
Serkkutyttösi taas lienee normaali nuori nainen, kyllä sellaiselle aina seuraa löytyy.
Ei siis ole kyse mistään maaseudun lapsuudenkodissa asumisesta, vaan henkilökohtaisista eroista. Lapatossu peräkamarinpoika "yököttää", tervehenkinen ja reipas nuori kiinnostaa, olkoon sitten mies tai nainen.
Jaa - kummasti vaan niitä maajussipoikia varten ihan erillinen seuranhakuohjelmakin maikkarilla pyörii, kun ei muuten naiset kiinnostu - ja ihan normaaleista nuoristamiehistä siinäkin on kysymys.
Kyllä minun mielestä ratkaiseva ero on tässä: Naiset kiinnittää pilkuntarkkaa huomioa miehen niin sanottuun itsenäisyyteen, eli siihen kenen kanssa juttelee ja kenen laittamaa ruokaa syö. Miehet taas ei välitä siitä pätkääkään - jos nainen asuu isänsä kanssa tai syö äitinsä laittamaa ruokaa - so fucking what.
Ehkä se on se oikeutettukin mielikuva, että monet kotona asuvat ja asumattomatkin pojat antavat äitinsä hääräillä ja määräillä miten päin vain ja morsion täytyy vain alistua, kun hyväähän se vain tarkoittaa. Äidille myös soitellaan ja hänen kanssaan liittoudutaan, kun suhteessa menee huonosti tai morsian ei passaa niin kuin sulhanen haluaisi. Hyh, ehkä se on sitten niin että pidetään äiti varalla jos tyttöystävä jättää, onpa edes joku huolehtimassa.
"kun ei muuten" - just joo, viihteellinen telkkariohjelmahan kertoo koko totuuden maajussien tilanteesta.
Ei tässä olennaisinta ollut itsenäisyyden kannalta se missä mies asui tai söi, vaan se, että lapatossukka ei aikamiehenä pystynyt eläkeläisäitiään sitä vertaa uhmaamaan, että olisi naisia tuonut näytille. Silloin on kyse jo aidosta peräkamarinpojasta, eikä vain normaalista miehestä, joka vaan asuu lapsuudenkodissaan.
No se nyt vaan on tylsää että se (vanha) äiti passaa sitä aikuista poikaa joka ei sitten opi mitään kotitöitä tekemään