Onko teillä esimerkiksi joku tietty opeteltu rutiini, miten lähestytte kiinnostavaa naista tai miestä? Minusta se tuntuu niin äärettömän vaikealta, kun naama menee punaiseksi, vartalo alkaa täristä, ääni väristä ja aivot nollautuu aivan täysin. Ehkä tuollainen olisi ollut hyväksyttyä vielä 10 vuotta sitten, mutta nyt alan olla jo turhan vanha käyttäytymään kuin joku koulukiusattu, jonka vuoro on pitää esitelmä luokan edessä. Lähestyminen tuntuu olevan täysin mahdotonta.
Nettitreffejä olen ajatellut, mutta siellä naiset ovat niin iloisia, positiivisia, sosiaalisia ym. ettei oikein tunnu minun paikaltani.
Nettitreffejä olen ajatellut, mutta siellä naiset ovat niin iloisia, positiivisia, sosiaalisia ym. ettei oikein tunnu minun paikaltani.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ole rutiineja. Olen jo ollut aikeissa antaa ujouden ja pelkuruuden voittaa, ja kaivautua maakuoppaani loppuelämäksi.
Nettitreffit tuntuu vielä korkeammalta kynnykseltä, kuin se "satunnainen törmääminen" kiinnostavaan irl. Mutta mielenkiinnolla odotan vinkkejä miten ujot nettideittailee ja pääsee sen ekojen treffien kynnyksen yli.
Minulla ei ole mitään ongelmaa uskaltautua treffeille jos sellaiset on nettitreffien kautta sovittu. Se on selkeä juttu ja molemmat tietävät missä mennään. Jos pitäisi vaikka jossain baarissa mennä juttelemaan tuntemattomalle naiselle, niin se on liian pelottavaa minulle. Kai siinä on liikaa epävarmuustekijöitä kun ei tiedä yhtään kuinka käy.
Vielä kun pääsisi ensimmäisen viestin kynnyksen yli.
Olen ujo.
NIIN OLEN!
:D Hassu olet. Mä olin tuollainen lukioikäisenä. Myöhemmin alkoi vähän tulla rohkeutta ja samalla kokemusta, mikä toi lisää rohkeutta. Olen kuitenkin edelleen hyvin ujo. Nettitreffeistä löytää suurimmaksi osaksi panomiehistä kiinnostuvia naisia, jotka esittävät olevansa tositarkoituksella kiinnostuneita.
Ikävä on ollut huomata se, kuinka tarkka saalistajan silmä monilla naisilla on... he voivat ottaa ujon pelkästään satuttaakseen, mutta kaikelta halveksunnaltaan eivät ujon kanssa koskaan voisi esim. sänkyyn hypätä. Jotkut vanhat akat kelpuuttavat kaupungille esiteltäväksi ja rakkaustekstareita lähettelemään... Useinkaan minun ja naisen intressit eivät kohtaa, eikä jutusta tule yhtään mitään.
Kyllä minä naisia osaan iskeä, mutta ei millään huvita ne pelleilyt, mitä siitä seuraa. Sen minä haluaisin vielä tietää, mitä sitten pitää tehdä, kun naisen saa suhteeseen kanssaan siis, jos haluaa muutakin, kuin halveksuntaa ja nöyryytystä.
Kokemuksen kautta tulee sitä rohkeutta. Eli jutusta on tehtävä rutiini. Toistoja, toistoja, toistoja.
Ei ole rutiinia. Olen kokeillut lähestyä ihan normaali jutustelin merkeissä, mutta eipä siitä mitään muuta seuraa kuin haistattelua ja ignooraamista. Joten nykyään en enään edes yritä lähestyä.
Naisille ei pidä jutella normaalisti.
En lähesty. Leikkiköön sauvallaan.