Tuntuu siltä, että tämän palstan ihmisille rakastuminen on kirosana. Jos joku täällä kertoo rakastuneensa toiseen ihmiseen jo ollessaan parisuhteessa, hänet lynkataan. Sana Rakkaus laitetaan lainausmerkkeihin, vähätellään, naureskellaan, haukutaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että sielunkumppani voi tulla vastaan senkin jälkeen, kun elämää on jo pitkään eletty?
En väitä, että pettäminen olisi oikein, mutta onko sekään, että jättää elämänsä elämättä?
En väitä, että pettäminen olisi oikein, mutta onko sekään, että jättää elämänsä elämättä?
Vastaukset 97
Vanhimmat
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Sen olen saanut kokea; sekä rakastumisen, että sen vähättelemisen täällä.
On helppo antaa vierestä neuvoja, kun ei tiedä tilannetta. Täällä ollaan vahvasti sitä mieltä, että se oma suhde pitää vaan sinnikkäästi säilyttää ja elvyttää, mutta ei voida ymmärtää sitä, että yleensä niitä elvytysyrityksiä on takana jopitkään ja joskus se rakkaus pitkäaikaiseen puolisoon vaan kerta kaikkiaan kuolee.
Ja vaikka hän olisi ihana isä lapsille ja hoitaisi osuutensa kotitöistä jne., jos parisuhteessa homma ei vaan kerta kaikkiaan enää natsaa, niin ei sille voi mitään. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja omasta elämässtään. Et saa minkänlaista kunniamerkkiä rintaasi aikanaan kuolinvuoteellasi, vaikka olisitkin kituuttanut itsesi syrjään työntäen viimeiset viisikymmentä vuotta elämästäsi.
Tuo mitä kirjoitat siitä, että se sielunkumppani ja tuleva puolisosi voi todellakin tulla vastaan vielä vaikka olisi ollut vuosikymmeniä naimisissa toisen kanssa. Ihmiset muuttuvat - niin surullista kuin se onkin, puolisotkin toisinaan eri suuntiin. Kuitenkin uskoisin, että ne jotka täällä laittavat rakkauden lainausmerkkeihin ja vähättelevät sen syvyyttä jne. ovat joko sellaisia, jotka eivät ole koskaan rakastuneet, joko ollenkaan tai ainakaan parisuhteessa ollessaan tai parisuhteessa olevaan. Tai sitten heitä, jotka itse luopuivat, tai joutuivat luopumaan omasta rakkaudestaan ja ovat siitä luonnollisesti edelleen rikki.
No, mikä siinä sitten on, ettei voi vanhaa suhdettaan päättää ensin, jos se kerta ei enää miellytä. Eikö sitä uutta sielunkumppania voisi etsiä vasta sitten kun vanha suhde on lopetettu. Tuntuu siltä, että pelko yksinjäämisestä on niin suuri, että mieluimmin jatkaa sitten vaikka huonossakin suhteessa, kuin että uskaltaisi erota ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Eikö se kumppaniksi valittu ihminen ansaitsisi edes sen verran kunnioitusta, että erottaisiin ennen kuin uusi kumppani on valittu. Vaikka ei rakkautta enää olisikaan, niin kai sentään voi kohdella kunnioittavasti. Eikä se uuden kumppanin etsintä varattuna ollessa osoita hirveästi kunnioitusta myöskään sitä mahdollista uutta tulevaa kumppania kohtaan. Elämättä jättäminen on pelkuruutta, mutta niin on pettäminenkin.
Jos tilanne on se, että oikeasti tajuaa oman liiton olevan jo loppu ja rakkaus kuollut, minä ainakin eroaisin ensin.
Mutta monesti kyse onkin siitä, että sitä ei oikeasti tietoisesti tule ajatelleeksi. Elää sitä lapsiperheen arkea ja tuntee olevansa "ihan tyytyväinen". Sitten sitä tapaa jonkun, johon haluaa tutustua paremmin, ja vasta tämä tilanne, siihen toiseen ihmiseen tutustuminen, auttaa tajuamaan, ettet olekaan onnellinen liitossasi, et ehkä ole ollut enää aikoihin. Sitten sitä onkin oikeasti vaikeassa paikassa. Tajuaa, että on todennäköisesti yrittänyt tehdä paljonkin vuosien varrella omassa liitossaan, mutta nyt tilanne on se, ettei se siitä todennäköisesti enää tyydyttäväksi muutu. Ja sitten on se toinen ihminen, johon on ehkä jo ehtinyt rakastua. Hän, jokaon tuonut elämääsi asioita, joita sinun ei ole mahdollista nykyisessä liitossasi saada.
Uskaltaisin väittää, että iso osa niistä, jotka rakastuvat toiseen ollessaan vielä naimisissa toisen kanssa, eivät oikeasti tietoisesti etsi uutta puolisoa.
"Sitten sitä tapaa jonkun, johon haluaa tutustua paremmin, ja vasta tämä tilanne, siihen toiseen ihmiseen tutustuminen, auttaa tajuamaan, ettet olekaan onnellinen liitossasi, et ehkä ole ollut enää aikoihin."
eli ensin on täysin tyytyväinen suhteeseensa, mutta sitten kun alkaa hengailemaan jonkun ihastuksen kanssa niin kaikki menee vituiksi. mitä järkeä on alkaa edes leikkimään tulella? kyllä se arki tulee siinä uudessakin suhteessa sitten jossain välissä, että jos et arkea kestä niin saat hyppiä suhteesta suhteeseen jatkuvasti! minusta ainakin typerää vaan kokoajan etsiä sitä ihastumisen tunnetta, sillä voihan omaankin kumppaniin aina ihastua uudelleen!
Eivät ehkä tosiaan tietoisesti etsi uutta puolisoa, mutta pakenevat ehkä arkea, parisuhdettaan, itseään. Jos tutustuu kiinnostavaan vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen, niin eikö siinä kohdilla mitkään hälärit soi. Mihin siina vaiheessa unohtuu se oma puolisi ja oma liitto. Sovitaan tapaamisia, salataan tapahtumat puolisolta. Eikö siinä vaiheessa pitäisi herätä, että nyt tuo uusi tuttavuus on vähän liian kiinnostava ja saattaa olla uhka nykyiselle parisuhteelle.
Kiinnostuksen kohteita kun aina voi hyvänkin liiton aikana ilmestyä, mutta se onkin jo toinen juttu, että miten sellaiseen suhtautuu ja toimii. Eikö jo tuossa vaiheessa voisi herätä ja miettiä, että jossain jotain vikaa, jos kykenen kiinnostumaan jostain uudesta ihmisestä. Samoin siitä, että tieten tahtoen salaa asioita ja valehtelee puolisolleen. Nimittäin joka tapahtuma ja askel sivusuhteen suuntaan vaatii ihan tietoisen päätöksen, asiat eivät tapahdu vahingossa. Mikä oikeuttaa pettäjän antamaan itselleen luvan pettää, valehdella, salailla ja kohdella puolisoaan huonosti. Täytyy olla aika itsekeskeinen ja samalla pelkurimainen tyyppi.
"Jos tilanne on se, että oikeasti tajuaa oman liiton olevan jo loppu ja rakkaus kuollut, minä ainakin eroaisin ensin."
Näin sanoo ihminen joka on ollut suhteessa varatun kanssa pidempään ennen kuin toinen älysi erota?
Sirkulaarihan on se pätevin neuvoja! (ainakin omasta mielestään) Eikö hänenkin salasuhde ukkomieheen kestänyt useita vuosia?
Saitin vakiovastaajia näemmä...
Naulankantaan..minunkaan ei pitänyt rakastua, mutta sattuipas yksi kaunis ilta että tanssiin haki "nuoruuden" tuttu tai ainakin puolituttu ja niinhän siinä kävi että rakastuin , samoin hän.Kummallakin rankkoja elämänkokemuksia takana ja sairauksia...eli paljon yhteistä.
Ei pidä lähteä tanssiin suhteessa ollessaan. Siksi niitä eroja tulee kun ihmiset altistaa itseään liikaa suhteessa ollessaan tilanteisiin jossa muka rakastutaan ja sitte petetään. Pitää liikkua vaan puolison kanssa ja omaa aikaa hakea vaikka lenkkeilemällä tai muulla sopivammalla tavalla kun notkumalla ilman puolisoa seuranhaku tilanteissa kuten tansseissa. Sanokoon kuka mitä sanoo tanssimisesta mutta siellä 97% porukasta on iskumielellä liikkeellä. Siellä jos missä tulee helposti juuri näitä p.erkeleen "rakastumisia" jotka sitten vaikeuttaa isolla veellä niin monen syyttömän elämää. Ehkä jopa tuhoaa sen.
"tätä mieltä" - samat sanat!
No tämähän on uskottomuus-palsta. Uskottomuuden kokeneet tai sitä vieroksuvat nyt vaan näkevät sen rakkauden kääntöpuolen.
Kyllä täällä mielestäni on ihan riittävästi myös niitä, jotka salasuhteitaan hehkuttaa tai suhtautuvat kevyesti uskottomuuteen. Rakastuneille taitaa olla tällä foorumilla ihan omiakin keskustelupalstoja.
Saman olen huomioinut. Rakkaudesta on muodostunut jo kirosana täällä.
Onko niin, että kirjoittajat eivät ole sitä kokeneet? Todellista rakkautta?
On täällä kyllä hurjasti myös provoilumielessä aloitettuja ketjuja.
Sitten on ainakin yksi vakkariraapustaja, kuulin hänen sukulaiseltaan, joka kirjoittaa täällä omalle exälleen kun ei poliisin pelossa uskalla enää lähestyä :) Siis jokaiseen junaan on menijöitä.
"mokeja kirjoittaa: Saman olen huomioinut. Rakkaudesta on muodostunut jo kirosana täällä.
Onko niin, että kirjoittajat eivät ole sitä kokeneet? Todellista rakkautta?"
Mitä on todellinen rakkaus?
Jos se on sitä, joka saa hylkäämään puolison ja jopa omat lapsensa, en kyllä koskaan sitä halua..kaan kokea. Jos taas puolisoni sellaisen rakkauden vuoksi hylkäisi meidät, oman perheensä, kiroaisin kyllä sellaisen rakkauskäsityksen.
Vai ettekö te, vai me, käsitä mitä todellinen rakkaus on?
vai nainen?
mokeja. Oikea rakkaus ei tuhoa toisen ihmisen elämää. Kakkonen sanoi että jos rakastan niin päästän menemään, mutta itse hän ei pystynyt samaan. Hänen rakkaus ei ollut kyllin suuri antaakseen miehen pelastaa avioliittoaan vaikka mies selvinsanoin toivoi rauhaa siihen. Sivistyneenä ihmisinä ei kumpikaan, mies eikä vaimo, hakeneet apua poliisilta vaan yrittivät saada kakkosen jättämään perheen rauhaan. Mutta kakkoen keksi alkaa uhata työasioilla koska oli miehen kansa samassa työpaikassa. Sitä ei vaimokaan enää sulattanut vaan haki eroa.Hän antoi mennä. Hänen rakkaus oli kuintekin niin suuri että ei halunnut miehelle mitään pahaa vaikka tämä olikin pettänyt hänet.
tiedetään, tiedetään
mokejalle. tiedetään, tiedetään. Kyllä jokainen tietää yhtä sun toista mutta tällaset viestit osottaa juuri sen että te täälää oikein viisasta sakkia kirjoittele. Eiks tuossakin tapauksessa olis olt parempi jättää kirjoittamatta mitään.
Luulen, ettei tosi itsekkäät ihmiset osaa rakastaa.Ajattelevat ainoastaan omaa etuaan ja kuvittelevat sen olevan rakkautta.Onhan se kyllä, itserakkautta!
Sitä ihmettelen, että nämä "umpirakastuneet" ja kaiken sallivat tulevat tänne uskottomuuspalstalle hehkuttamaan rakastumistaan varattuun.
Halutaan petettyä satuttaa ihan tietoisesti, kun tiedetään kuitenkin heidän näitä enimmäkseen lukevan.
Ilkeät ihmiset omassa itseriittoisuudessaan voivat olla todella törkeitä. Onhan se todella mieltä ylentävää itsensä alentaa nollaihmiseksi.
Onnettomia yksilöitä!
Täysin samaa mieltä. On tainnut näiltä umpiorakastuneilta kakkisilta unohtua, että myös petetty puoliso on luultavasti rakastunut/rakastaa puolisoaan, on ainakin tehnyt niin ennen pettämistä. Eikä pidä sitäkään unohtaa, että pettäjä saattaa siltikin rakastaa tai ainakin välittää puolisostaan eikä kotona ole niin kulissiliittoa kuin pettäjä tykkää ehkä kertoa.
Jos rakkaus on sitä että näkee puolisonsa voivan huonosti kanssaan ja rakastavan toista, mutta pitää tästä kynsin ja hampain kiinni, syyllistäen tätä tunteista, uhkaillen ja raivoten, vedoten velvollisuuteen perhettään kohtaan ja vaatimalla vaativan jatkamaan surkeaa suhdetta kanssaan, en minäkään haluaisi rakkautta kokea.
Älkää vetäkö lapsia mukaan näihin rakkausjuttuihin. Jos parisuhteessa rakkaus katoaa ja syttyy johonkuhun toiseen, ei lapsilla ole asian kanssa mitään tekemistä. Lapset eivät varmasti halua isää tai äitiä joka haaveilee toisesta, on hajamielinen, salaa menojaan ja valehtelee niistä, karkailee kakkosen luokse jne. Kun rakkaus loppuu, se pitää hyväksyä ja antaa toisen mennä muualle tullakseen onnelliseksi.
No eipä se rakkautta liene vaan yksin jäämisen pelkoa. Sen verran itsekunnioitusta toivoisin niin ykkösille kuin kakkosille että ei käytettäisi lapsia välikappaleena parisuhdekriisissä.
Ja kuinkahan moni perheensä jättänyt ja uuden rakastumisen perään karannut on oikeasti tullut onnelliseksi? Siis pitkällä tähtäimellä? Itse en tunne yhtäkään. Kuvio menee usein niin, että sitä oman parisuhteen arkea paetaan siihen uuteen suhteeseen ja uudessa suhteessa ollaankin alussa onnellisia ja rakastuneita ja erotiikka kukoistaa. Nimittäin väliaikaisesti. Mutta vuodet vierivät ja arki ongelmineen hiipii pikkuhiljaa siihen uuteenkin suhteeseen ja vuosien päästä moni pettyneenä toteaa, ettei tämä vaihtamalla parantunutkaan. Sama paska mutta uudessa paketissa. Ja moni myös lähtee sitten pettämään uutta kumppania, kun ollaan niin pettyneitä siihen ettei se uusi kumppani ollutkaan mitään niin ihmeellistä uutudenviehätyksen haihduttua. Ja löytyyhän näitä, jotka sitten vaihtavat johonkuhun kolmanteen. Julkkikset harrastavat tätä hyvinkin paljon ja yhä enenemissä määrin myös tavalliset ihmiset. Hypitään parisuhteesta toiseen, kun aina "rakastutaan". Kyllä, käytin lainausmerkkejä ja erittäin hyvästä syystä. Ja jos joku kehtaa vielä väittää, etteivät lapset tällaisesta elämänmenosta kärsi, niin turpiin vaan ja onnea!
Tähän lisäisin vielä, että ei edes yritetä lapsia pakottaa hyväksymään näitä teidän omia valintojanne, miksi lastenne pitäisi uuta suhdettanne millään tasolla hyväksyä, ei niin millään, joten pitäkää lapsenne täysin erillään noista seksikumppaneistanne.
Yksikin mies herjasi vaimoaan ja pihtasi useita vuosia, ilmeisesti olikin muita on ilmennyt, nyt sitten muutti yhteen naisen kanssa, joka on kuin noita-akka koukkunenineen. sitä kai pitää kai nyt nykyttää, kun vain ei koskaan vesi lapsiaan tuon luokse milloinkaan, lapset säästyisivät paljolta pahalta.
Taitaa jo nyt ymmärtää tyypin vanhemmatkin, että poikansa on todellein pelurimies.
Eiköhän se joskus rangistus tule perheen jättämisestä, toivottavasti on sellainen, että ei enää koskaan yhtään naistaa ole ja lopun ikäänsä saa sitten elääkin viinapullon kanssa kaksin.
todellisuus, olen itsekin ihmetellyt miten meidän suhde, alkoi monta vuotta sitten, ei kylläkään pettämisestä mutta ex teki sitä likaisen draaman, kestää ja vahvistuu, uskon kohtaloon ja olen onnellinen siitä, pettämälläkin alkaneet suhteet voivat jatkua ei kannata yleistää tiedän tapauksia
Niinpä... Kaikki tarinat eivät etene tuolla kaavalla kuin "Todellisuus" sen esittää. Kaikki ihmiset eivät lähde voimassa olevan parisuhteen arkea pakoon - vaan ihminen ajattelee elävänsä ihan ok elämää, mutta silti tulee eteen uusi ihminen, joka saa näkemään kaiken eri tavalla.
Niin kävi itselleni ja nykyiselle miehelleni. Aiempi liitto veteli viimeisiään, kun hänet tapasin, hän puolestaan koki elävänsä mukavaa perusarkea vaimonsa ja lastensa kanssa. Yhteisiä vuosia alkaa nyt olla elettynä 10 eikä ole tarvista ollut muualle vilkuilla.
sumujen silta, 6tuhtrh, olen samoilla linjoilla, ei näitä asioita kaavoilla ratkota, joskus vain elämä ylättää, hetkellä jolloin sitä vähiten odotti, onneksi meillä ei ollut pieniä vaan aikuisia lapsia jotka ovat kypsiä ja haluavat että myös vanhemmilla on asiat hyvin ja että vanhemmat ovat onnellisia vaikka ovatkin jo 50, lapsiperheissä asiat ovat aivan toisin ja siihen en ota kantaa
Sumujen silta, 6 tuhtrh ja cc, toivottavasti olette yhtä ymmärtäväisiä ja avarakatseisia, jos jonain päivänä itse tulette petetyksi ja jätetyksi. Ettehän voi koskaan tietää, ettei nykyinen siippanne vielä kerran elämässään rakastu oikein kunnolla ja lähde lätkimään. Toivottavasti silloin ymmärtäväisenä päästätte hänet menemään ilman konflikteja ja muistatte, ettei rakastumiselle vaan mahda mitään. Jos toimitte näin, nostan teille hattua. Mutta kokemukseni mukaan ei yksikään petoksella suhteensa aloittanut hyväksy sitä, jos itse joutuu petoksen kohteeksi. On suorastaan koomista seurata, kuinka raivoissaan he ovat tullessaan itse petetyksi ja jätetyksi. Mitkään rakastumis-selitykset eivät silloin heille kelpaa, kun pilkka sattuu omaan nilkkaan. Näin se vaan ikävä kyllä usein on. Mutta ehkä te olette positiivisia poikkeuksia ja sallitte muille saman kuin itsellenne.
Kyllä, jos kumppanini haluaa alkaa elämään jonkun toisen kanssa, hänellä on siihen täysi oikeus. Tämä parisuhde ei ole vankila.
Olemme mieheni kanssa sopineet, että jos toinen haluaa suhteesta pois, se kerrotaan puolin ja toisin rehellisesti - oli syy sitten mikä hyvänsä. Parisuhde ei tosiaankaan ole vankila eikä yhteinen osoite tai sukunimi postilaatikossa anna omistusoikeutta kumppaniin.
Niin on varmaan moni muukin pari sopinut, mutta siltikin on se toinen osapuoli on suhteillut puolisonsa selän takana. Moni on sopinut uskollisuudesta ja rehellisyydestä, mutta ei ne sitten paljoakaan paina jos vieras alkaa kiinnostamaan. Voi käydä sinullekin, vaikka kuinka olisi sovittu. Joidenkin mielestä kun sopimukset on tehty rikottavaksi.
Voi toki käydä - mutta voi olla käymättäkin.
Ilmeisesti on jollain tavalla perin sopimatonta, että ihmiset, joiden suhde on alkanut pettämisestä, voivat onnistua yhteisessä parisuhteessaan?
Jos otetaan rinnalle parisuhde, joka on alkanut ns puhtaalta pöydältä molempien osapuolien ollessa vapaita, mutta jossa toinen osapuoli on pettänyt aiempia kumppaneitaan mennen tullen, niin mikä parantaa tämän jälkimmäisen suhteen edellytyksiä onnistua enemmän kuin jos suhde olisi alkanut pettämisestä?
Tarkoitan siis sellaista pettämisestä alkanutta parisuhdetta, jossa pettäjä on pettänyt sen hetkistä kumppaniaan vain tämän yhden ihmisen kanssa?
6tuhtrh, etkö jo huomaa? täällä on ihan must haukkua se pettäjä ja tietenkin kakkonen ei ole vaihtoehtoja
Jätä tuo rakkauslässytys. Niin paljon pahaa on jo kaikille aiheutettu, ettei todellakaan hyvää sanaa sanottavana pettureille.
Yritä sinäkin rakastaa lähimpiäsi- juuri niitä joille valehtelet ja selän takana vehtaat.
En ole koskaan pystynyt hyväksymään näitä "uusioliittoja", jotka perustuvat varattuun ihastumiseen. Vaikka tunnen useammankin tälllätavalla suhteensa aloittaneen ja he ovat ihmisenä olleet aika läheisiäkin minulle.
Vielä jotenkin voisin hyväksyä sen, että varattu tapaa ihmisen johon ihastuu ja aloittaa sitten heti rehellisen eroprosessin tai päättää yrittää vanhassa liitossaan.
Mutta rehelliseltä pohjalta ja vilpittömästi tahtoen.
Ihan samaa mieltä.Nuo ihmiset ovat niin itseään täynnä, etteivät kykene ajattelemaan asiaa laajemmalti.
Mitä elämästä tulisi, jos kaikki olisivat noin kieroonkasvaneita?Joka asiassa.Miksi pettäminen poikkeaisi muunlaisesta epärehellisyydestä?
Tuskin ne uudet ihastukset kotiinne tulee, joten kodin karkureitahan te olette jotka olette niitä salarakkaita löytäneet.
Ei tule eteen näitä ihastumisia ja rakastumisia, jos pysytään perheen kanssa.
Ymmärrän hyvin, että kodeissa joissa varsinkin pieniä lapsia, elämä pyörii enemmään ihan arkirutiineissa jo pakon sanelemana. Tätä aikaa kestää vain tovin, paian lapset ovat jo kouluaisia ja oma yhterinen aika lisääntyy, joten älkää juosko karkuun sitä parhainta aikaa elämästänne, jonka saatte perheren kanssa, sitä kadutte vanhana ihan varmasti.
Muuten työpaikat on työntekoa varten eikä perheasioiden viemistä sinne. Itse pidin hyvin tarkasti huolta, että työtoverit olivat työtovereita, ei kavereita tai parhaita ystäviä. toki työtovereiden kanssa puhuttiin, mutta yleisistä asiosita ei syvemmistä tunnoista.
Olen siitä nyt hyvilläni, sillä on ollut todella parempi, että työpaikalla ei voitu koskaan käyttää minkäänlaista asiaa kotoa painostuksena. Yt-aikana on niin helpoa vetää mattoa alta, kun käyttää tietoja toisen perheestäkin hyväkseen. Julmaa pelia, joten ei rkastettuja työpaikoilta.
Minut on petetty ja jätetty. Ykköstynyt kakkonen kuuluttaa kuinka vain hänen onni ja elämä on tärkein muusta viis. Olen haavani nuollut ja nousen nyt uudestaan joten luulenpa ykköstynyt että kannattaa nyt katsoa tarkkaan ketä mollaat. Mies ei ole niin lujassa kuin luulet.
Sä oot siis päättänyt oikein taistella petturimiehestäsi? Ja kostaa kakkoselle, jonka ei pitäisi merkitä sulle yhtään mitään? Joka tuskin väkisin vamppasi miehesi?
Oletko oikein tosissasi?
Et sinä ole haavojasi nuollut, jos kostoretkeä suunnittelet.
Haavansa nuollut ihminen jatkaa elämäänsä eteenpäin ja haluaa tulla onnelliseksi, ei lähde kostoretkelle jahtamaan pettänyttä ja jättänyttä exäänsä.
Et kai vain toimi kuin eräs ystäväni... Hän nuoli haavansa ja alkoi tehdä itseänsä tykö pettäneelle exälleen kostoksi uudelle ykköselle eli miehen petoskumppanille.
3-4 vuotta tuota touhua sivusta katsoneena en voi kuin ihmetellä, että miksi ihminen tuhlaa elämäänsä niinkin typerään asiaan kuin kostamiseen sen sijaan, että olisi siinä ajassa ehkä jo ehtinyt löytämään uuden kumppanin tai ainakin parempaa sisältöä elämäänsä?!
Kostonhimo on inhimillistä. Tottakai on vihafiiliksiä kakkosta kohtaan. Inhimillistä on hakea hyvitystä, kuten 'silmä silmästä" on vanhin laki. En tuomitse. Mutta itseä kohtaan on oikea teko säilyttää oma arvokkuutensa, mennä sänkyyn vain rakkaudesta ja halusta, ei koston vuoksi. 3-4v exässä pyörinyt ystävä ei enää kosta, hän on tunteella kiinni exässään eikä osaa irottautua.
Tunnistin myös tuon kostonjumalattaren, hänellä on varmaan alttari kotona jolla joka ilta rukoilee kostoa kakkoselle ja exälle. Tai vaihtoehtoisesti woodoonukke eheee
Kerro miten sellanen nukke tehdään kun näyt tietävän voin ottaa esimerkkiä.
Pettävä mies on ristiriidassa omien tunteiden kanssa eikä koskaan tiedä mitä todella itse tahtoo. Aivan kuten ennen eroa, eron jälkeenkin hän yhä vaan huopaisi ja soutaisi exän ja kakkosen väliä jatkaen entiseen tapaan. Peli jatkuu, kunnes jompi kumpi nainen laittaa sen poikki.
Avaus.
Ja sinulta hyvin odotetuntasoinen vastaus aloitukseen :)
Voi hyvä tavaton tätä keskustelua. Aiheseen. Rakkaus on rikos. Katsoitteko dokumentin Elisabeth Taylorista. Oli aviossa 8 kertaa yksikään liitto ei kestänyt. Hän jäi kerran leskseki ehkä siinä syy onnettomiin avioliittoihin. Hänestä luotiin kuva että on avionrikkoja.
Eihän rakkaus tietenkään ole rikos se on maailman kaunein ja mahtavin tunne mutta luulen että vilpittömin ja kaunein rakkaus on vain äidin ja lapsen välillä. Se kestää kaiken. Kaikki muu on kuviteltua. Rakastumista tunteeseen, ei ihmiseen.
Täysin kokemattmat ja toisilleen ensimmäiset ihmiset/nuoripari voi tuntea syvää rakkautta. Muilla se on jotain aikasemmin koetun toistoa hakemista että ehkä tämä uusi on aina se oikea joka nostaa ne oikeat joskus koetut onnen tunteet esille. NS. Uudet rakkaudet ovat vain entisen toistoa/etsimistä. Ehkäpä juuri senvuoksi haetaan syytä toisesta että päästään siitä mistä aita on matalin kun ei haluta mennä itseensä ja tutkia että mitä oikein haluaa parisuhteeltaa. Mihin on valmis että suhde onnistuu.
Laastarisuhteet ja pettämisellä alkaneet suhteet ovat kaikkein onnettomimpia koska niissä tanssitaan entisen suhteen raunioilla. Haetaan hyväksyntää ja hyvitystä tekoihinsa. Juostaan pakoon omaa itseään.
Sellaiset suhteet kestää juuri niin kauan kun entisestä elämästä riittää puhumista ja expuolisoiden parjaamista. Kun aihe loppuu niin yleensä loppuu suhdekin koska ei oikeastaan ole mitään syytä jatkaa yhdessä.
Raamatussa tuomitaan pettäjä kuolemaan. En tarkoita että pettäjä pitäis kivittää. Mutta jokaisen petetyn pitäisi ajatella et tuo ihminen kuoli minulle. Hautaan hänet ja jatkan elämääni niin hyvin kuin pystyn. Ei pitäisi kiiruhtaa uuteen suhteeseen. Jos on tarkoitettu että se tulee, niin se tulee mutta sittenkin pitää aloittaa puhtalata pöydältä ei entisen haudalle.
Siihen ei peeturit pysty koska heillä on entinen elämä mukana päivittäin koska sen surutyö jäi tekemättä. Eikä oikeaa rakkautta löydy nytkään. Petetyllä ja jätetyllä on suurempi mahdollisuus löytää oikea ja puhdas rakkaus kuin pettäjällä.
Voi hyvä tavaton sinun kommenttiasi! Kamalaa yleistämistä, ikään kuin olisit kokenut tässä elämässä kaiken ja elänyt jokaisen ihmisen elämän. Jotain rajaa.
Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa.
Rakastuminen ei kestä ja se joko loppuu tai hyvällä onnella muuttuu rakkaudeksi. Toiseen rakastuminen on hyvin itsekäs vaihe, toisessa nähdään vain sitä, mitä itse on vailla. Puhutaahan "ruusunpunaisista" laseista. Toisen virheet, puutteet ja muut inhimilliset puolet jää näkemättä. Kun rakastuminen loppuu, nähdään toinen omana itsenään, kaikkine virheineen ja puutteineen ja silti hyväksytään koko ihminen jos käy hyvin ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Samalla uskalletaan ottaa itse etäisyyttä ja ymmärretään, että toinenkin tarvitsee oman etäisyyden.
Rakastumisesta rakkauteen kuluu pareilla aikaa ja sitä "tappavaa" arkea. Vasta ajan ja arkisen yhdessäolon jälkeen pystyy nääkemään, onko suhteesta rakkaussuhteeksi. Kestääkö pari siis sen, että aivokemia tasoittuu ja pystyykö molemmat hyväksymään toisensa kokonaisina ihmisinä.
Rakastuminen on aivoille iso kemiallinen myllerrys. Kun se myllerrys tasoittuu, niin moni "herää". Tunnetaan pettymystä siitä, että toinen on "muuttunutkin" tylsäksi ja arkiseksi, vaikka todellisuudessa aletaan vain nähdä, millaisen ihmisen kanssa on tullut lyötyä hynttyyt yhteen, tai petettyä puolisoa.
Osa ihmisistä ei vain uskalla luottaa siihen rakkauteen ja etsii kerta toisensa jälkeen sitä rakastumisen tunnetta. Vain se tuntuu oikealta, kun pää ja ajatukset on sekaisin.
Minusta oikea rakkaus on kaunista, kaikkine kipuineen ja huonoine vaiheineen. Eräs vanha pari sanoi yhdessä dokumentissa pitkän ja onnellisen avioliittonsa salaisuudeksi sen, että kumpikaan ei koskaan lakannut rakastamasta samaan aikaan. Että toinen jaksoi rakastaa silloinkin kun toisella meni heikommin. Vuorosoutuna. Minusta se on kaunista. Meihin uskominen silloinkin kun edessä on jyrkkiä mäkiä. Ja niistä yli pääseminen yhdessä.
Eikö tämän perusteella siis ole myös täysin mahdollista, että pettämisellä aloitettu salasuhde ja päätön rakastuminen muuttuu ajan saatossa rakkaudeksi, ihan kuin olisi saattanut muuttua se alkuperäinenkin suhde, jos siihen olisi jaksettu panostaa.
Tsot tsot, tiinustzka! Vaikka asia noin menisikin, niin ei sitä saa ääneen sanoa. Ainakaan täällä...
tiinustzka, sinäpä sen sanot jos suhteeseen panostetaan niin ei tarvi edes lähteä pettämään.
No eikös kakkosta pelota sitoutua ihmiseen, joka ei ole viitsinyt panostaa edelliseenkään suhteeseensa? Mikä takaa, että panostaa seuraavaankaan? Vai ajatteleeko kakkonen taas tyypilliseen tapaansa, että kaikki vika oli petetyssä ja pettäjä on se pulmunen? Näinhän moni ykköistynyt kakkonen tuntuu ajattelevan. Ainakin niin kauan, jos ja kun tulee itse petetyksi.
Ei, vaan monesti "vika" on parisuhteessa, eli ollaan kasvettu erilleen. Se ihminen jonka kanssa olet vuosia elänyt, ei enää olekaan se, jonka kanssa haluaa vanheta.
Niinpä. Jotkut ihmiset vaan vaikuttavat olevan sellaisia, että kasvavat erilleen useammasta ihmisestä. Ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta. Tiedän eräänkin miehen, joka on neljättä kertaa naimisissa ja joka kerta huomannut kasvaneensa erilleen vaimostaan, kun on kohdannut jossain vaimoaan nuoremman ja nätimmän. Tämä uusin vaimo olisi kyllin nuori hänen tyttärekseen. Taakseen tämä mies on jättänyt jo kolme uupunutta yh-äitiä, joista on kasvanut erilleen. Kukaan niistä kolmesta ei ollut sellainen, jonka kanssa hän olisi halunnut vanheta. Tämän nuoren typykän kanssa hän haluaa vanheta, mutta saa nähdä, haluaako tyttö vanheta hänen kanssaan. Ehkä hänkin huomaa kasvaneensa äijästä erilleen, kun vanhuuden vaivat iskevät ukkoon oikein kunnolla.
Kakkonen ilmeisesti uskoo siihen kaiken voittavaan rakkauteen ja itseensä joka parantaa kaiken.
Mielenkiintoinen näkökulma oli eräiden tutkijoiden näkemys siitä, että salasuhteessa miehet ja naiset ovat hieman erilaisia. Nainen monesti ajattelee suhteen olevan läheisyyttä ja rakkautta, kun taas miehet etsivät seksiä ja pidemmän päälle SAATTAA tulla syvempiä tunteita. Miehet myös kuvittelevat että salasuhteella ei ole aviosuhteesaan mitään vaikutusta(!). Liekö näin.
Ehkäpä sen takia että ihastuminen, himo, toisen kaipuu eivät ole rakkautta. Se voiko näistä tunteista kehittyä sellaista, tottakai.
Moni perustelee pettämisensä, huonon olonsa, masentuneisuutensa yms. onnellisuuden kaipuulla. Ja eihän siinä pahaa ole että ihminen haluaa olla onnellinen, se että sitä käytetään syynä tehdä negatiivisia asioita taas on.
Onnellisuuden kaipuu, mitä se oikein on? MIes kävi terapiassa ja kertoi terapeutin sanoneen että hänllä oikeus olla onnellinen. Kun kysyin että mikä hänen mielestä on onni niin vastasi että meidän liitto.
Ystäville kertoi pää kallellaan minua katsoen kunka rakastaakaan minua. Sama toistui monet, monet kerrat.
En koskaan saanut minkäänlaista vihjettä että hän ei olisi onnellinen ja tyytyväinen avioliittoomme ja siksi oli järkytys todella valtava kun kakkonen ilmestyi elämäämme kertoen hällä olevan suhteen mieheni kanssa.
Mies ei siis todellakaan tiedä mikä on oikea onni. Se ei tule toisesta ihmisestä vaan itsestä Pitää olla sinut itsensä ja elämänsä kanssa. Vasta senjälkeen osaa elää suhteessa tasavertaisen kumppanina toisen kanssa arvostaen ja kunnioittaen.
Onni ei tule etsimällä aina uusia ihmisiä elämään vaan pitää pysähtyä ja tutkia itseään. Exäni tarvii vielä paljon terapiaa ymmärtääkseen mitä onni oikeasti on.
Eikö tästäkin huolimatta kuitenkin ole niin, että parisuhde voi toimia toisen ihmisen kanssa paremmin kuin toisen? Jos onni löytyisi vain itsestä, olisiko silloin aivan sama kenen kanssa on? Itsetuntemus on toki tärkeää, ja kehittyy iän myötä, jolloin voi hyvinkin huomata etsivänsä ihmissuhteesta erilaisia asioita.
Eikö tästäkin huolimatta kuitenkin ole niin, että parisuhde voi toimia toisen ihmisen kanssa paremmin kuin toisen?
Voi tietysti joskun näin käydäkin. Mutta puhtaalta pöydältä aloittaminen on aina terveempi pohja parisuhteelle kuin petoksella alkanut suhde. Se on karu tosiasia. Kuten on sekin, että edellistä kumppaniaan pettänyt on keskimääräistä alttiimpi pettämään uuttakin kumppaniaan myöhemmin tulevaisuudessa. Kun ihminen omaksuu tietynlaisen käytösmallin, niin siitä voi olla vaikea päästä eroon. Näiltä tosiasioilta ei kannata sulkea silmiään.
Minusta tuo on liian karkea yleistys. On aivan yhtä todennäköistä, että kerran pettänyt ja siitä suhteesta eronnut, ottaa opikseen, eikä koskaan tule enää tekemään moista; a) koska on vihdoin löytänyt aidon onnen, b) koska tajusi, miten paljon pettäminen loukkaa monia.
Miksiköhän nämä ykköistyneet kakkoset aina jotenkin hermostuvat, kun heitä muistuttaa siitä täysin realistisesta mahdollisuudesta, että heitäkin joskus vielä petetään? Sehän paljastaa, etteivät he missään tapauksessa haluaisi itse tulla petetyksi. Ja kuitenkin ovat olleet itse petoksessa mukana.
Ei kukaan halua tulla petetyksi vai uskotko noiden ykköistyneiden kakkosten olevan jotakin erirotua? Rotunaisia he kyllä ovat ;) mutta tuntevia sellaisia.
Petos ja rakastuminen ja rakkaus ovat muuten "no nyt naurattaa" ihan eri asioita.
Petoksesta voisit ehkä itse hieman lähemmin kertoa meille ja nyt minua naurattaa :))
tiinusctska
Jokaisen onni löytyy itsestä. Parisuhde on onnellinen, kun molempien onni toimii keskenään.
Korjaan, kakkosethan eivät ole mitään rotunaisia, vaan niitä jämiä, jotka eivät ole vapaille kelvanneet.
Kun mä oon petettynä vaimona sanonut tällä palstalla, että haluun yrittää mieheni kanssa vielä rakentaa uuden suhten, koska rakastan miestäni ja hänkin sanoo rakastavansa minua, ajatukseni on lytätty. Minua on haukuttu naiiviksi, typeräksi ja läheisriippuvaiseksi. Aloittaja onkin oikeassa, että tällä palstalla ei saa sanoa syyksi sanaa rakkaus. pitää osata olla fiksumpi. Minä en sitten nähtävästi ole sitä.
Ehkei tämän palstan tyypeistä kukaan rakasta ketään, paitsi ehkä petturi itseään. Petettyä ei rakasteta, tehdäänhän hänelle tietoisesti pahaa. Kakkonen ei sisimmässään lopulta rakasta petturia, koska joutuu elämään kakkosena. Petetty puoliso tuskin aidosti voi enää rakastaa puolisoa, joka on sydänjuuria myöten loukannut. Syyt liittojen ja salasuhteiden jatkumiseen ovat moninaiset..
"sadbuttrue?? Ehkei tämän palstan tyypeistä kukaan rakasta ketään"
Noo ollaanpas sitä kyynisiä. Kyse on ennemmin Rakkauskäsityksestä ja sen käsittämättömyydestä.
Varmaan olisi hyvä jokaisen miettiä mistä on saanut oman rakkauskäsityksensä. Ystäviltään, perheeltään, naistenlehdistä, Hollywood elokuvista, kaunokirjallisuudesta?? Vai mistä? Sillä onhan niin, jos rakkauskäsitykset riitelevät jo omassa päässä, miten ne he voisivat olla yhtä, parisuhteessa ja ulkomaailmassa?
Et ole tyhmä vaan nimenomaan puhut siitä rakkaudesta, joka on se yleimaailmallinen käsitys parisuhteen rakkaudesta. Te rakastatte toisianne ja haluatte yrittää ja olla yhdessä. Et ole naiivi vaan osaat rakastaa ja tunnistat sen kun sinua rakastetaan. Joskut tosin sotkevat panemisen rakastamiseksi mutta parisuhteen rakkaus on paljon, paljon muutakin. Se on sosiaalista sitoutumista ja myös sitä seksiä. Kakkossuhteen "rakkaus" ei ole sitoutumista vaan pääsääntöisesti omien halujen tyydyttämistä, joka on todella kaukana rakkaudesta.
Ilmeisesti fiksuus tarkoittaa täälä pelkästään kylmää nihilismiä.
Eiköhän lähdetä siitä, että kaikki rakastavat, jotka tuntevat rakastavansa. Jokainen voi puhua vain omasta puolestaan. Jokainen tietää omat tunteensa parhaiten, eikö niin?
Et tyhmä vaan luotat elämään ja sen voimaan oikaista asiat.
Toivon teille kaikkea hyvää suhteennee parantamisessa.
Juu, samaa mieltä. Kyynistä on.
Vaimona kummasten sitä ajatusta, että jos pettäjä ja tämän sivusuhde ovatkin rakkauskäsityksissään hieman hutkulla pohjalla, niin miksi niputetaan se vaimo samaan? Vaimojen ongelmanahan on se, kun luottavat, uskovat ja rakastavat niin sinisilmäisesti.
En minä lakannut uskomasta rakkauteen sen vuoksi, että kaksi muuta ihmistä teki mitä teki. Enkä minä lakannut rakastamasta ihmistä, jota olin rakastanut jo 17 vuotta. Varmaan rakastan loppuikäni, vaikka tästä tulisi ero. Sen verran lujasti ollaan toistemme nahkojen alle kasvettu. Vaikka sekin nimetään täällä synniksi ja läheisriippuvaisuudeksi.
Kai kyse on siitä rakkauskäsityksestä, se kun pitäisi jotenkin vakioida, että tiedettäisiin mistä toinen puhuu. Minulle rakkaus on paljon enemmän kuin alkuvaiheen innostus. Se menee ohi. Kyse on siitä, mitä tulee sen jälkeen.
Joka on täydellinen rakkaudessa, vahvistaa toisia kuten toivoisi itse vahvistuvansa ja kehittää toisia kuten toivoisi itse kehittyvänsä. Sen, joka voi ottaa omasta itsestään esimerkin, kuinka kohdella toisia ihmisiä, voi sanoa omistavan oikean rakkauden.
Kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan
"mitä on aito rakkaus" Hohhoh. Tässä maailmassa on kaikenlaista, muttei mitään täydellistä. Rakkautta ei myöskään voi omistaa. Todellisuutta on myös se, että aitoa, "virheellistä" ihmistä rakastetaan, täydellisyyden tavoittelijaa harvemmin. Rakkaudessa armollisuus ja ymmärrys on valttia.
Aina on toivoa.
7vuotis hääpäivänämme tarjosi mies ihanan päivän minulle. Hienon lounaan ravintolassa, kahvit laivalla, kyläilyn isäni luona jota en ollut tavannut vuosiin.
Neljän kuukauden kuluttua sanoi hakevansa eron.
Ei kuuleman mitään erikoista syytä ei ole kolmatta pyörää haluaa vain elää yksin ja rauhassa.
Kuukauden kuluttua palasi itkein luokseni rukoillen anteeksiantoa kun on tehnyt elämänsä suurimman tyhmyyden.
Minun elämäni suurin tyhmyys oli tuolloin ottaa hänet takasin sillä siitä alkoi elämäni järkyttävin aika jota en tahdo edes muistella mutta asiat varjostavat elämääni edelleenkin. Niin pahasti sai kakkosen kanssa minut tuhottua.
Sillä parin kuukauden kuluttua hänen paluustaan, vietimme synttäreitäni,yhdessä niin eteeni ilmestyi nainen joka esittäytyi ja kertoi hällä olevan suhteen mieheni kanssa, Sitä oli kestänyt jo toista vuotta.
Siihen loppui minun ilo, ja usko miehen rehellisyyteen. Yhdessä olivat täysiä paholaisia.
tiina*,
Tuo aito rakkauden määritelmä on kuuluisan kiinalaisen, Kunfutsen 5000 vuotta vajatus. Miljoonat kiinalaiset , monet länsimaissakin. noudattavat hänen elämänoppejaan.
Mutta ei mitään, jos halveksit. Onko sinulla kokemusta elämässäsi ja kykyä ymmärtää Kunfutsea älykkäämmin, mitä aito rakkaus on? Miljoonat kuulisivat ajatuksesi mielellään.
"aina on toivoa" puhuu kuin kypsä, aikuinen ja vastuuntuntoinen ihminen puhuu. Hän tietää mistä puhuu, hänellä on kokemusta.
Nämä hetken huumaa pettämällä hakveat eivät tiedä elämästä yhtään mitään - eivätkä ehkä koskaan saa tietääkään.
Rakkaus on kaunis asia. Eikä se aidoimmillaan loukkaa ketää tai tee pahaa ihmisille, kenellekään.
Aito rakkaus on aivan jotakin muuta kuin salarakkaat ja muu vastaava vouhotus. Kun oikeasti rakastaa ja saa rakkautta tulee ihmisestä parempi ja hän huokuu positiivista energiaa. Kaikenmaailman kakkoshössötys ja sivusuhteet eivät ole rakkautta vaan yleensä intohimoa tai esim. itsetunnon pönkitystä tai muuta narsismiin viittaavaa.
Tällä palstalla tehdää juuri sen "rakkauden" nimissä kaikkea typerää ja oikeutetaan todella lapsellisia tekoja. Kakkossuhteet eivät ole sielunkumppanuuksia, kuka tuollaista viitsii edes väittää. Sielunkumppanuus on kypsyyttä, viisautta ja sitä oikeaa rakkautta, ei todellakaan piilossa panemista....anna meidän kaikki kestää, voi voi!
Niin. Jos nämä salarakkaat näkisivät hetken tilanteen ulkopuolelta, eikö se älytön valehtelu ja salassa naikuttelu tuntuisi aika naurettavalta? Ja minusta tuntuu että usein, ei aina (eipäs yleistetä! ), nainen on se joka uskoo sinisilmäisesti sielunkumppanuuteen ja mies on onneton reppana joka ei tunnista omia tunteitaan, on siis hukassa oman itsensä kanssa. Aika usein taitaa mihen suusta kuulla "se vain tapahtui". Ei kuulosta sielunkumppanuudelta.
Juuri tätä tuo aloittaja tarkoitti, juuri tätä :))))))))))))
On totta, että molemmat osapuolet saavat toimivasta rakkaussuhteesta energiaa. Mutta tällä palstalla on typerä käsitys siitä, että vakisuhde on aina toimiva ja täynnä rakkautta.
"Juuri tätä tuo aloittaja tarkoitti, juuri tätä :))))))))))))"
Joo - ei tosiaankaan tarkoittanut....
Tosi ällöttävää, että pikkuhuorat hyökkaaävät hyödyntämään kriisissä olevaa ihmistä eivätkä edes tajua, kuinka väliaikaista kriisivaihe ihmisen elämässä on.
Tapasin oman puolisoni kun hän oli vielää kiholoissa ja asui yhdessä exänsä kanssa. Tapailimme säännöllisesti kesän ja eräänä syysiltana vain sovimme ettei hän enää palaa kotiinsa kuin pakkaamaan.
Näin se elämä menee.
Ihastumisen ymmärtäisin, rakastuminen vaatii jo toisen tuntemista.
Jos on varattu ja katselee ympärille hakien. Kannattaa heivata vanha pois ennen kuin luikkii uusiin lakanoihin.
Silunkumppanuus kun ei vaadi lakanoiden laulatusta ennen eroa.
Mutta kertoo kyllä henkilön moraalista paljon.
Pettäjä on pettäjä, mutta eihän ihminen perusluonteeleen mitään voi
Uskottomuus on useinmiten tilapäistä ja ohimenevää eikä koskaan kuulu ihmisen luonteeseen. Vakkaripettäjät ovat seksiaddikteja. Riippuvuuskaan ei ole luonteenpiirre, vaan pakonomainen tarve.
Näin on, seksi on aina tilapäistä seuraavaan panoon asti. Tapahtupa se oman puolison tai tilapäistuttavan kanssa.
Uskollisuus kuuluu luonteeseen samoin kun uskottomuus, se joko on tai ei.
Joiltakin puuttuu vain halu tai kyky olla uskollinen. Jos näin on ei sitä koskaan voi edes saavuttaa. Petturi on petturi loppuelämän. Ainut mitä minä toivon että osaisivat valita toisen petturin puolisoksi jos parituvat eivätkä yrittäisi kusettaa uskollisia olemaan parisuhteessa lokalärviin.
Pettäjä keksii aina hyvän syyn miksi laulatti vieraita lakanoita kuten juoppo ryyppyyn.
Mua kans häiritsee syyllistäminen. Mun mielestä pettäminen on aina ollu väärin ja oon tuominnu niitä ihmisiä, mutta nyt mulla itellä kävi niin että rakstan puolisoni lisäksi myös erästä toista. Nyt sen tajuan, ei sille rakastumiselle voi mitään, ja kun kyse on oikeasti syvästä rakastumisesta, ei pikku ihastuksesta. Ei sille mitään mahda. Ei sitä tietenkään omaa puolisoa halua satuttaa mutta en pysty tunteitani kieltämäänkään. Ja sit tää et "jätä toinen"... Ei se ole nii helppoa, jos rakastaa kahta ihmistä niin sitten rakastaa. Pettaminen ei missään nimessä ole oikein, mutta missä menee taas raja, halailussa, pussailussa vai seksissä? :/
Kun puolisoaan rakastaa siten että on tottunut häneen ja välittää hänestä, ei se ole tarpeeksi syvää rakkautta että kannattaisi hylätä oikea rakkaus sen takia. Jokainen meistä on kokenut että välittää entisistään, eikä halua heille pahaa, jotenkin rakastaakin, mutta rohkeat näkevät että kannattaa tavoitella sitä mitä rakastaa voimakkaimmin. Kiintymys kasvaa uuteenkin ihmiseen mutta lisänä on myös oikea rakkaus.
Hei; otetaan tähän asiaan toinen näkökulma. Biologisesti ihminen EI ole yksiavioinen. On ihmisten omaa keksintöä se, että pitäisi olla yhden ainoan kumppanin kanssa loppuelämä. Samalla ihminen on keksinyt avioliiton ja kuvitellut, että sillä tavalla sääntöjä keksien, sitouttaen ja syyllistäen pidetään parisuhde yhdessä. Mutta tämähän on useimmiten luonnoton tilanne.
Tämähän onkin järkeenkäypää lasten teon kannalta. Mutta kaikki ei välttämättä edes tee lapsia. Eikä nykypäivänä ole tarviskaan. Ehkä aikojen alussa oli. Mikä syy silloin on sitoa toista. Ja lapsetkin kasvavat aikuisiksi, tuskin he sen jälkeen kärsivät vanhempien erosta.
Voihan siltikin olla pareja, jotka pysyvät ilman sääntöjäkin yhdessä. Mutta silloin se perustuu omaan tahtoon ja silloin se on kaunista.
Miksei avioliitto voisi olla määräaikainen, kunnes lapset on aikuisia esim.? Niinkuin jotkut työsuhteet. Eipä ainakaan pidettäis toista ihmistä itsestäänselvänä.
"Voihan siltikin olla pareja, jotka pysyvät ilman sääntöjäkin yhdessä"
Kyllä. SUURIN osa on selaisia.
"Miksei avioliitto voisi olla määräaikainen,..."
Miksi pitäisi? Kyllä sellaisen voi solmia, jos tahtoo. Kukaan vaan ei halua. Kaikki haluavat turvallisen, ennustettavan, koko elämän kestävän parisuhteen. Fiksuimmat osaavat jo parisuhteen alussa haaveilla yhteisestä onnellisesta vanhuudesta, joka rakentuu kaiksen sen yhdessä eletyn varaan.
Jos sinä et osaa elää parisuhteessa, et pysty sitoutumaan ja omistautumaan, et osaa antaa etkä uskalla saada, olet levoton, kyltymätön ja ennen kaikkea äärettömän itsekäs, niin älä ylipäätään ryhdy parisyhteeseen.
Pettäminen on jo sanana sellainen aika negatiivinen. Kyllä pettäminen on väärin. Miksi se sitten on väärin? No, "huokaus" että oman puolison selän takana on koko ajan ollut ovi raollaan. Suurin osa näistä rinnakkaista suhteista ykkösen ja kakkoseen kera johtuu siitä, että sekä naiset että miehet ovat niiiiiiiin selkärangattomia ja säälittäviä, että eivät edes itse tiedä, mitä elämältään haluavat. Olisi kannattanut jo aikasemmin miettiä millaisen puolison kanssa alkaa sitä elämää rakentamaan jos ja kun vieraalta saatu huomio saa puntin tutisemaan ja altistaa itsensä sellaiselle. Jokainen joka on pettänyt on ihan varmasti myös tehnyt pettämistä ennen jotain asian eteen, EIKÄ vaan ajautunut tilanteeseen jossa ihastuu, ja kohta jo pan*******. Itselle ainakin vaimo, lapset, perhe ja meidän yhteinen elämä ovat yksi suurimmista syistä (näitä on monia) miksi en houkutuksesta huolimatta ole koskaan pettänyt.
Itse olin aina sitä mieltä, että en hyväksy pettämistä, kunnes kolahti täysin yllättäen ja rakastuin uuteen mieheen. Moni täällä vouhottava ykkönen pauhaa vain omaa tuskaansa pois ajattelematta sen syvällisemmin, että joskus ihmisille vain käy niin, että sattuvat ihastumaan ulkopuoliseen ihmiseen, vaikkeivat mitään suhdetta etsisikään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mitään pitkäaikaista rinnakkaissuhdetta en hyväksy vaan on tehtävä valinta, kumman kanssa haluaa jatkaa.
"...että joskus ihmisille vain käy niin..."
Eikä käy. Kypsille, aikuisille ja vastuuuntuntoisille ihmisille ei käy niin.
Vain elämää!! Haistahan nyt jo pitkä vittu! Ei noin tehä toiselle!!! Ei se mtn normaalielämää ole.. huoran elämää kylläkin. Toivottavasti sun oikea miehesi kostaa sulle ja tappaa uuden"miehesi" ja ampuu sua pilluun ysimillisellä!