Ollaan nyt oltu joitain kuukausia yhdessä ja nyt alkaa paljastua melkein jo sairaanloista mustasukkaisuutta naisen osalta... Naisella on todella huono itsetunto jonka on itsekin myöntänyt ja kaikki tämä johtuu edellisestä miehestä joka rikkoi kaiken aika pahasti... Olivat joku kuusi vuotta yhdessä ja erosta ei ole kuin 5kuukautta, siis voiko siinä ajassa päästä yli entisestä??
HELP!!!
MIes 24
19264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
riippuu ihmisestä, vanha nyrkkisääntö kuitenkin on, ettei nyt ihan helposti kannattaisi "vasta eronnutta" ottaa...ennenkuin ihminen on eronsa kunnolla käsitellyt ja kuopannut
Totta, joku pääsee nopeammin yli, toiselta menee jopa vuosia. Riippuu ihmisestä ja siitä mitä on tapahtunut, huono itsetunto ja motti paskaa silmille voi viedä kauankin aikaa toipua.
Aloittajan kannattaa sisäistää ainakin se että hänen elämänsä tulee olla hyvin avointa luettavaa tälle mustikselle jotta turhanpäiväisiä kohtauksia ei synny, siis mikäli on valmis ja halukas elämään siten. Selitys täytyy ilmeisesti löytyä jokaiselle muualla vietetylle minuutille ettei mustiksen pahat epäilyt herää.
Sellaisen kanssa eläminen on rankkaa joten on syytä punnita mitä itse tuntee kyseistä naista kohtaan ja onko valmis yrittämään, työtä se vaatii paljon että luottamusta saa rakennettua ja rakennetun luottamuksen voi tuhota parissa silmänräpäyksessä, se kannattaa muistaa.
Yksinkertaisesti sanottuna, jos rakastat ja haluat sitoutua ja yrittää, alahan hommiin (puhu). Jos et halua tai voi avata kaikkea ajanviettoasi tuolle naiselle on homma jo kapseloitu kaatopaikalle joten ota ritolat.
Voi olla että muitakin ratkaisumalleja löytyy mutta ei tule minulle mieleen, anna kaikkesi tai häivy, puolimatkaan et voi hänen kanssaan jäädä tai kärsitte molemmat.
hyvää tekstiä kirjoitat miesvm67.
Kiitos vaan ja on tässä muutkin saanu pari mottia silmille hei :D
Itse kun erosin eksästäni olin hajalla vaikka se suhde oli minulle yhtä helvettiä. Mies oli sairaanloisen mustasukkainen ja se meni väkivaltaisuuksiin asti. En uskaltanut lähteä kun pelkään että käy vielä pahemmin jos lähden.
Sitten en vain jaksanut enää ja pakkasin kamani ja häivyin, tämä ihmishirviö oli mustasukkainen minun homoseksuaalisista miespuolisista ystävistäni.
Aloitin siitä sitten vuoden päästä suhteen nykyisen mieheni kanssa ja alku oli aika myrskyisä sillä pelkäsin että hänkin lyö vaikka ei ole koskaan väkivaltaisesti hipaissutkaan minua. Aina kun hän nosti käden ylös niin suojasin itseäni ja olin valmis puolustautumaan raivolla. Mieheni on kuitenkin ymmärtänyt tämän.. ja jaksanut kanssani eteenpäin.
Puhu naisellesi.. kerro ettei ole syytä mustasukkaisuuteen, jos hän menee sairaanloiseksi.. tutkii kännyköitä ja facebooktilejä ja vaatii sinua tilille jokaisesta menostasi niin älä tuhlaa aikaasi..
"Aina kun hän nosti käden ylös niin suojasin itseäni ja olin valmis puolustautumaan raivolla."
Awwwww!1!!
siinä ei kuule ollut mitään hauskaa että pelkää vaikka ei toinen oikeasti ole tekemässä mitään
Kyllä säkin aika raskaita polkuja olet joutunut kulkemaan :( Tsemppiä missylle! Toivottavasti nyt tärppäsi ja löysit miehen jonka kanssa voit parannella haavojasi.
Elämä kun ei aina mene ollenkaan niin kuin sitä suunnittelee, täysin järkevätkin ihmiset voivat ajautua täysin järjettömiin tilanteisiin, sen tässä ainakin on oppinut. Ihmisten sisimmästä vain kumpuaa asioita joita ei aina voi järjellisesti selittää ja järjestellä vaikka miten haluaisi. Kukaan tuskin tietoisesti valitsee paskaa elämää vaan joutuu paskoihin paikkoihin ikään kuin kohtalon ja huonon tuurin saattelemana. Muuttujia on liikaa, ei niitä kaikkia voi hallita. Mutta joskus käy flaksikin, toivotaan että kuulumme siihen ryhmään :)
raskaat polut olen kulkenut, elämä heitellyt puolelta toiselle vaikka ikää on vasta 21, mutta olen myös paljon saanut ja siitä osaa olla kiitollinen silloin kun on paljon menettänyt ja kokenut. Tietty kyynisyys ehkä noussut pintaan, mutta ei liiaksi. Turha sinisilmäisyys on vain karissut pois.
Heitellyt? Missä kaikissa maissa olet ollut kun tuolla toisalla sanot eläneesi ulkomailla. Ennen vai jälkeen tämän uhriutumisesi ja eksäsi?
kierrellyt ulkomailla, älähän nyt kuitenkaan laita sanoja suuhuni :) Mitenköhän tämä liittyy mihinkään mutta, ranskassa, puolassa ja englannissa sitten puolisen vuotta. Opiskellessani ja nuoruudessani eli ennen eksääni ja vähän sen jälkeen. Vieläkö on jotain arvon vainoaja kokoomusrunkkari?
Väitit toisaalla, että huono suomen kielen tuntemuksesi johtuu siitä, että olet puhunut niin paljon englantia. Tarkistin mistä on kyse. Olitko jo unohtanut sen?
Olen itse asunut Saksassa yli 15 vuotta, eikä se haittaa suomen kielen puhumistani pätkääkään. Eikä ymmärrystä.
Kun sinä joudut noin kovin helposti riitaan muiden kanssa, kannattaisi sinun tarkistella tuota omaa asennettasi parempaan suuntaan - runkkariksi haukkuminen ei tuo ihailijoita. Jonkun väittäminen kokoomusrunkkariksi ei mairittele sinua eikä kotiolojasi.
Ehkä olet puolalaisen kommunistirunkkarin sylky ranskalaishuoralle - käytös on ainakin sen veroista.
Ettehän te asu saman katon alla, ettehän?!
Mitä naisesi tarvitsee on omaa tilaa ja rauhaa rakentaa itsensä sisältäpäin ehyeksi.
Sinä voit olla sivussa ja tietyllä etäisyydellä ystävänä auttamassa ja tukemassa, mutta älä tee sitä virhettä että tunkeudut liian lähelle. "mutku se pyysi ja pyysi..." EI ole tarpeeksi hyvä syy tunkeutua hänen yksityiselämänsä sisäpiiriin.
Tuohon sinä ja vain sinä itse voit vaikuttaa. Tuon päätoksen sinä ja vain sinä itse voit tehdä.
Tunkiessasi itsesi liian aikaisin tuon naisen elämään, teet täydellisen tietoisesti ja harkiten hallaa et vain itsellesi mutta myos tuolle naiselle.
Miksiko? Koska nyt, ajan kanssa alat vasta huomaamaan millainen tuo nainen on pohjimmiltaan.
Ystävyydellä etäisyydeltä, sinä olisit tukenut häntä enemmän, joutumatta itse mustasukkaisuuden ja henkisen pahoinpitelyn kohteeksi.
Siis tuo on sinun huolellisesti harkittu valinta.
Kiitos vastanneille!
Ei asuta yhdessä mutta asutaan eri kaupungissa eikä siis nähdä kun viikonloppuisin, nainen kovasti valittaa ikävää ja kaikki puhelut päättyy itkuu joka johtuu ikävästä... Vaikka ikävä onkin niin ei tuo omaa fiilistä nosta kun aina itketään vaikkakin hän on kovin herkkä persoona mut kuitenkin.
Sitäkin olen miettinyt että aikaisemmissa suhteissani alkuhuuma on todellakin kestänyt pidempään mutta nyt muutaman kuukauden jälkeen on jo ongelmia....argggg en mä tiedä mitä tehdä....
Kaipaus ei sitten ole mustasukkaisuutta.. ikävä ei ole mustasukkaisuutta.. toivottavasti et nyt sotkenut käsitteitä?
En sekoita niitä.... Mustasukkaisuuteen lisättäkö että ei esim voida mennä samaan baariin koska hän ei kestäisi sitä jos joku nainen tulisi juttelemaan minulle ja se että joku tulisi juttelemaan on hyvin todennäköistä koska olen palvelu ammatissa ja tunnen hyvin hyvin paljon ihmisiä niin nais kuin mies puoleisia... näin hän on itse sanonut. Sama koskee puhelinta, aina kun tulee viesti tai vast. niin kysymys ''kuka se on'' .
uups.. okei. Kuulostaa kyllä pahalta :( Luottamusta voi tietysti rakentaa olemalla luotettava mutta raskas polku on edessä jos meinaat tuosta jotain rakentaa. Puhuminen on se "must" tuossa tapauksessa jos aiot mennä eteenpäin.
En tiä.. ehkä se ihminen on vaan tosiaan totaalisen rikki, en usko että itse viitteisin tuollaiseen ryhtyä. Se on just se mitä sä tunnet sisälläs mutta joudut korjaamaan sen naisen kanssa mikä ei ole helppoa. Jos oikeasti välität niin siitä vaan mutta jos tunnet epäröintiä sisälläsi jätä koko show, ei sun tehtäväs kuitenkaan ole ketään rikottua korjata vaan elää omaa elämääsi onnellisena.
Voi kuulostaa kylmältä mutta nin se vaan on, ihmisen sopii olla tietyllä tavalla itsekäs, että pitää itsestään huolen ja ajaa sopivasti omaa etuaan. Tuossa nyt käy niin että joudut elämään kahden edestä pian eikä se ole tosiaankaan kivaa eikä välttämättä edes onnistu. Tuhlaat vaan elämäsi ja monta vuotta turhaan, tosin jos olet vahva ihminen se ei haitanne liiaksi.
Ratkaisu löytyy siitä välitätkö hänestä oikeasti niin paljon että päätät jaksaa.. mieti tulevaisuuttasi, millaisena sen näet?
Kuten sanoin, pidä tuo nainen ystävänä etäisyydellä, ystävänä muiden joukossa.
Tee itsellesi (ja hänelle) se valtava palvelus että et sekaannu häneen intiimimielessä vaan annat hänelle tilaisuuden rakentaa itsensä omalla ajallaan ja omalla tavallaan.
Viimeinen asia mitä teistä kumpikaan tarvitsee on sinun antaa hänelle minkäänlaista luuloa että teistä tulisi intiimi pari.Jos teet niin, teet hirveän väärin. Edes pelleillä hänen rikkonaisilla tunteillaan! Vain anna häne parantua rauhassa.
Mä olin naisen kaa joka halus tutkia mun puheliinta aina kun soitin jollekkin tai joku soitti mulle. jos soitin kelaan niin se halus tutkii numeron kelle soitin. Jos olin facebookissa niin se halus kattoo aina kun juttelin jonkun kaa. Oli aika rasittavaa joten mä jätin sen. sanoin suoraan et ei tule yhtään mitään. Nainen oli tosi hyvännäköinen mut tosi mustasukkainen.