keskustelimme kepeästi lapsista. Olemme nuoria vielä, emmekä kovin perinteisiä perhe- ja koti-ihmisiä. Parisuhde toimii ja yhteinen henki on löytnyt. Mietityttää vain, että entä jos olisimmekin tulevaisuudessa ilman lapsia. Haluamme matkustaa yhdessä ja tehdä töitä. Muut voivat sanoa luonnettani oudoksi, mutta koen että lapset kahlitsevat minut ja myös mieskin varmaan ajattelee niin. Alku huumassa mies oli kuitenkin toista mieltä, mutta ymmärsin tämän olevan tätä hullaantuneisuuden tunnetta. Nyt tulimme tulokseen, että lapset saavat odottaa ainakin 7 ellei 10 vuotta vielä. Mutta ehkei silloikaan. Monet perheen mammat taas paasaavat tästä kiukkuisina, että hyvin itsekästä. Mutta miten niin? Jokainen tyylillään. Miksi äidit ja naiset usein ovat lapsettomuutta vastaan? Ehkä ikäni puolesta olen vielä seikkailunjanoinen ja epäkypsä pysähtyä kotiin lapsien keskelle.
Onko ketään muita pareja jotka ovat päättäneet täällä pitää parisuhteen kahdenkeskeisenä loppuun saakka tai ainakin kokea yhdessä vielä kaikkea? Itse olemme sitä mieltä, että lapsettomuus voi olla avain onneen jos ei luonteet anna mahdollisuutta lapsi katraan keskelle kotiin jöllöttää. Ehkä pitää ajan kanssa elää ja kokea ennen kuin hankkii sen elämänsä toisen rakkaan tai useamman niin ei kumpaakaan ainakaan kaduta menetetty nuoruus ja yhteiset seikkailut.
Onko ketään muita pareja jotka ovat päättäneet täällä pitää parisuhteen kahdenkeskeisenä loppuun saakka tai ainakin kokea yhdessä vielä kaikkea? Itse olemme sitä mieltä, että lapsettomuus voi olla avain onneen jos ei luonteet anna mahdollisuutta lapsi katraan keskelle kotiin jöllöttää. Ehkä pitää ajan kanssa elää ja kokea ennen kuin hankkii sen elämänsä toisen rakkaan tai useamman niin ei kumpaakaan ainakaan kaduta menetetty nuoruus ja yhteiset seikkailut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tunnen moniakin miehiä ja naisia ketkä eivät halua lapsia. ihan normaalia
Komppaan yllä olevaa.
Itsekin ajattelin että en koskaan omaaa lasta halua, enkä sitovaa parisuhdetta.
Halusin olla vapaa, tulla ja mennä niinkuin tykkään. Mutta sitten tulin vahingossa raskaaksi, todella VAHINGOSSA. Mulla oli sellaiset ehkäisysauvat jotka operoitiin käsivarteen ihon alle, piti olla 5 vuotta tehoa.
Niinpä kävi, että raskaaksi tulin! Aborttia en halunnut, vaikka se olikin melkomoinen shokki ja vaati paljon itsetutkiskelua. No, raskaus oli aika vaikea, lapsi meinasi syntyä jo viikolla 24. Saatiin onneksi pysymään täysiaikaiseksi asti, mikä oli ihme!
Syntyi kaunis tumma tyttö, josta en luopuisi ikinä enkä koskaan! Hän on minulle kaikki kaikessa
Me miehen kanssa paljon juteltiin tästä asiasta. Itse en ikinä ole niin paljon lasten perään ollut. Tultiin siihen tulokseen, että ei sitä lasta välttämättä tarvitse hankkia jos ei halua. No, tässä sitä nyt ollaan raskaana, LA reilu kuukauden päästä. Niin se pääsee joskus yllättämään, mutta ei tämä yllätys kaduta yhtään.:)
Mun mielestä siinä ei ole mitään itsekästä, jos jättää lapset hankkimatta. Voisi moista väittäviltä kysyä, onko itsekästä kun en ajokorttia hankkinut koska en halunnut? Tai en ottanut koiraa, koska en halunnut? Aika paljon kaikkea vapaaehtoista ihminen jättää tekemättä, jos ei halua tehdä, eikä siltikään ole itsekäs.:)
Koirassa voi olla jopa enemmän hoitamista kuin lapsessa, noin summasummarum. Täytyypä tästä lähteä koiran kanssa ulos iltakierrokselle :P Mutta ei vain, mielelläni minä häntä hoidan, olihan se oma päätökseni ja tiedossa etukäteen.
Kakkavaipat on mulle sentään jo menneisyyttä mutta isänpäiväkortitkin kelpasi mainosti, taaskin :)
Tarkoitan siis että elämä on täynnä valintoja eikä niistä pidä ketään syytellä, oli valinta mikä tahansa.
Jos sanot, että koirassa on enemmän hoitamista kuin lapsessa, niin voin kyllä sanoa sinulle, että sinä hoidat lapsia ihan väärällä tavalla..... tai luultavasti et hoida heitä millään tavalla, muuta kuin että annat heille katon, ruokaa ja rahaa.
Suhteellisesti tietenkin, jäi sanomatta tuo sananen :)
Äläs kuule rupee entiselle yh-isälle, mä olen se joka osaa tässä taloudessa käyttää ompelukonettakin ja myös käytän, on ollut joskus pakko sekin taito opetella. Annan mä myös katon, ruokaa ja rahaakin ettei siitäkään ole kiinni. Rakkautta en tietystikään anna vaan piiskaan lapset päivittäin ihan varmuuden vuoksi etteivät vaan tee mitään pöljää. Enkä varmaan ala hoitamaan jos ovat kipeitä, siitäs saavat, oppivat olemaan.
Tarkoitin tietysti että lapset kasvavat ja oppivat uusia asioita, huolehtimaan myös itsestään paremmin. Koira ei opi, se pysyy ikuisesti vauvana, sen vähän mitä parka elääkään, ehkä 12 vuotta.
Tuohan on ikivanha vertaus, koira on ikuinen lapsi. Turha alkaa tiuskimaan sen takia.
Hei, jos et ymmärrä sarkasmia niin älä vastaa mitään :P
Asiasta on turha tehdä ongelmaa. Jokainen elää täällä omaa elämää ja pääasia on, että on onnellinen! Ollaan oltu mieheni kanssa 7 v. yhdessä, ollaan alle 3-kymppisiä ja ollaan puhuttu, että jätettäisiin lapset hankkimatta, kun ei meistä kumpikaan niitä halua. Kyse ei ole siitä, ettemme haluaisi olla kotona, täällä ollaan paljon muutenkin, mutta lapsiperheen elämä ei vain tunnu omalta. Onhan tämä asia herättänyt lähipiirissa kummastusta, mutta esim. vanhempani olivat ajatelleet jo aikaisemminkin, etten varmaankaa halua lapsia tulevaisuudessa, joten asia ei tullut heille yllätyksenä :)
"Jokainen elää täällä omaa elämää ja pääasia on, että on onnellinen!"
Lapset opettavat tuon virkkeen falskiuden.
Pääasia on, että lapset ovat onnellisia. Ja toisia ihmisiä ei saa kohdella kaltoin.
Jos vielä noiden jälkeen pystyy olemaan onnellinen, niin kaikin mokomin.
Onnea sitten vaan onnettomalle elämällesi, joka johtuu siitä että elät täällä muita ihmisiä varten! Kerran täällä vain ollaan, joten eikö se nyt olisi ihan järkevää yrittää elää se mahdollisimman onnellisesti tietysti muita loukkaamatta? Kuulostat kyllä harvinaisen katkeralta naiselta, joka ei ole osannut nauttia lapsistaan tai elämästään.
Nostan hattua sinulle hyvä "grandvacation"! Juuri sinunlaisia ihmisiä tähän yhteiselle planeetallemme TARVITAAN,
Itseasiassa KAIKKIEN ihmisten täällä pitäisi ottaa sinusta mallia tai ainakin hyväksyä ajatusmallisi.
Tällä planeetalla meitä ihmisiä on nimittäin jo aivan liikaa. Ja vaikka tämä fakta on tiedetty jo vuosikausia, niin lisääntymis- ja tuhovauhdillemme ei vaan näy loppua. Päinvastoin - se vaan kiihtyy joka vuosi.
Syömme maapallon rajalliset resurssit ympäriltämme, kun emme itse saa lisääntymistämme kuriin. Kun tuhoamme ensin planeettamme luonnonvarat, tuhoamme lopulta myös itsemme, koska planeetan elämisemme kannalta tärkeät luonnonvarat ovat ehtyneet takiamme.
Joka h__tin vuosi tehdään uusi hiilidioksidipäästöennätys, viimeisin tulos tästä julkaistiin tänään: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012111316323910_ul.shtml
Vaikka kaikenmaailman ilmastopalavereja yritetään järjestää, konkreettisia muutoksia ei silti saada aikaan edes lähellekään sillä vauhdilla, että voisimme niillä vielä ympäristöämme pelastaa.
Minä sanon vaan, että AINOA TOIMIVA MUUTOS on ihmisten ASENTEISSA:
Kuka idiootti on keksinyt, että se on jotenkin ihannoitavaa tunkea tähän maailmaan mahdollisimman monta lasta jo valmiiksi äärirajansa ylittäneen yhteiskuntamme ja planeettamme taakaksi??
Minä sanon vaan, että HÄVETKÄÄ ja painukaa sinne mistä tulittekin, kaikki te perheenäidit, jotka ihannoitte jatkuvaa ja ylenpalttista lasten tunkemista (= planeettamme tuhoprosessin vauhdittamista) tähän maailmaan. Vain ja ainoastaan sen takia, että teille merkitsevä asia elämässä on ns. "perinteiset/ uskonnolliset perhearvot", ettekä osaa ajatella tulevaisuuttamme OMILLA AIVOILLANNE.
Minä sanon vaan, että OLETTE HEIKKOJA, kun ette osaa toimia yhteisen planeettamme hyväksi, vaan luulette, että lisäkansoituksen (eli lapsen) tekeminen tälle planeetalle on elämän voima ja kaiken hyvän lähde. Siinä te nimittäin olette pahasti VÄÄRÄSSÄ.
Otan todellakin osaa "grandvacation", että olet joutunut kuulemaan noitten idioottiäitien jorinoita. Ja väittävät vielä kiukkuisina sinulle, että se olisi "itsekästä", ettet halua lapsia.
He itse ovat nimenomaan ITSEKKÄITÄ, koska ajatteleevat AINOASTAAN OMAA napaansa ja perhettään, eivätkä sen pidemmälle (= koko yhteiskuntamme tulevaisuutta).
Kiinassa on toteutettu yhden lapsen politiikkaa. JOS ME AIOMME VIELÄ TÄMÄN PLANEETAN PELASTAA, niin yhden lapsen politiikasta pitäisi tulla maailmanlaajuinen.
Korkeintaan YKSI lapsi siis jokaiseen perheeseen. Ja jos yrittää lisää tehdä, niin LÄHTEE HENKI POIS rangaistukseksi sekä ISÄLTÄ että ÄIDILTÄ. Tai vähintäänkin abortti. Ei tässä nimittäin auta enää hyssyttelyt.
Ja se on kertakaikkiaan TÖRKEÄÄ, että esimerkiksi tähän maahan tulevilla maahanmuuttajilla saattaa olla perheessään kymmenenkin lasta.
Ja nuo kaikki elävät loppujenlopuksi meidän verorahoilla. Siinä samalla sitten nuo riesat vauhdittavat tämän maapallon resurssien tuhoamista.
Ja tämä kaikki ainoastaan sen takia, että esimerkiksi Islamin uskossa tai monissa Afrikan ukonnoissa lasten tekeminen ja kasvattaminen nähdään yhtenä elämän tärkeimmistä voimista. Ja eipä tuo Kristinuskokaan juuri tuosta ajatusmaailmasta poikkea!
Kaikki Raamatulla ynnä muilla satukirjoilla ja kulahtaneilla uskomuksilla päätänne hakkaavat voisitte alkaa ajattelemaan omilla aivoillanne ja miettimään vähän sitä, mitä vääristynyt ideologianne on tälle yhteiselle planeetallemme tehnyt.
Mun puolesta voisitte vaikka hävitä tältä planeetalta, niin jäisi vähän toivoa vielä jälkipolvillekin.
AMEN.
'
Olen 40v, mies 47v, yhdessä oltu kohta 9v. Päätettiin ettei hankita lapsia ollenkaan. Syyt:
1. kummallakin huonot geenit ja suvuissa paljon alkoholismia ja psyykkisiä sairauksia.. pakkohan niiden on jollaon tapaa periytyä, kun kummankin suvussa on oikein kasautumat näitä..
2. taloudelliset resurssit ei ole hirmu hyvät ja käytämme vähät rahat mieluummin itseemme. oletan, että luokan köyhin muksu ainakin jonkinverran kärsisi, ettei olis tablettia ja älykännyä
3.ainakaan minä en usko kykyyni olla hyvä vanhempi, kärsivällinen ja vakaa
4.en oikein viihdy lasten seurassa
Eli näin on hyvä. Meiltä ei ainakaan yhteiskunnan hoteisiin päädy lastensuojelulasta. Lapset on ok, tietty kannattaa miettiä juuri noi omat geneettiset, taloudelliset ja psyykkiset resurssit, että jaksaako ja se haluaako sitoutua loppuiäkseen tavallaan. Parhaimmillaan perhe-elämä varmaan on todella antoisaa, mutta mun kokemus lapsena omassa perheessäni oli jotain aivan kamalaa..