t.i.ruskeepaa 9.6.2006 08:54 -2
Rapussani on yksi talous, joiden asukkaat asuvat täällä parin kuukauden ajan, kunnes heidän omakotitalonsa on valmistunut. Siellä asuu kolme 13-vuotiasta poikaa ja heidän vanhempansa. Vanhempia ei yleensä näy ja pojat ilmeisesti huoltavat itseään rikkaiden vanhempien rahan turvin.
He eivät koskaan ilmaise tunteitaan, naura, leiki tai käyttäydy spontaanisti. He käyttäytyvät tietoisesti aina hillitysti, päämäärähakuisesti ja laskelmoiden. He käyttäytyvät aina omalta kannaltaan hyödyllisen roolin mukaan, jolla he mahdollisesti yrittävät suojautua syytöksiltä ja arvostelulta.
He ajavat polkupyörällä talon pihalta pois ja takaisin asioille, eivätkä koskaan vietä aikaa yhdessä paikassa. He syövät isoja määriä karkkia pihan grillipaikan pöydällä, eivätkä anna mitään huomiota ohikulkeville ihmisille, joista moni muukin ihmettelee heidän sisäänpäinkääntynyttä ja järkähtämättömän itsekeskeistä tyyliään.
He kuitenkin aina vievät hissin toisten nenän edestä teeskennellen, etteivät he huomaa hissiä päin juoksevaa ihmistä ja tiputtavat karkkia ja karkkipaperia postiluukustani arvosteluni johdosta.
Nämä kolme pikkupoikaa muodostavat jonkinlaisen kasvokkaan vuorovaikutuksen tiiviin yhteisön, jonka ulkopuolella he kokevat olevan pelkkiä haasteita heidän eduilleen. He katsovat vain toisiaan. He puhuvat vain toisilleen. Kun haastan heitä heidän kiilaamisestaan, he teeskentelevät, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä mistä heitä arvostelen, että heidän ja minun välisemme suhde on sama kuin kahden ventovieraan, juuri toisensa tavanneen ihmisen välillä.
Tavallisesti he keskustelevat keskenään hiljaa ja muka herättämättä huomiota, mutta arvostellessani heitä, he nostavat hetkeksi äänensävyään yhteen ääneen torjuakseen syytökseni. Yksi heistä on johtaja, joka ilmeisesti määrää ryhmän tahdin ja moraalin, puhumattakaan näistä pikku kepposista. Hän nimittäin aina puhuttelee ensimmäisenä "ulkopuolisia" ja omiaan, kun ryhmä on kanssakäymisissä "toisten" kanssa, ja muut katsovat häntä hiljaa kun hän puhuu, eivätkä koskaan ilmaise omaa tahtoaan.
Siis tajutonta! Ovatko heidän vanhempansa opettaneet heille tällaista? Hehän ovat pikkupoikia, eivätkä mitään ammattiroolin omaavia esimiesasemassa työskenteleviä ihmisiä. Tuohan on ilmiselvä porvariasenne, rationaalinen työpaikalle kuuluva asenne, jonka tarkoitus on osoittaa auktoriteettia ja ylemmyyttä.
Minusta tuollainen käytös on myös se ainoa oikea reaktio siihen syyttelyyn ja painostukseen, jota nykyihmiset harjoittavat toisiaan kohtaan työssä. He osoittavat tekevänsä juuri niin kuin pomot haluavat, ilman mitään ylimääräistä, turhaa ja tunteellista, ja pyrkivät olemaan näyttämättä mitään epävarmuutta tai epäröintiä tehdessään sitä mitä esimies tai yhteisö heiltä odottaa.
Muut ihmiset osaavat vain syytellä ja alistua, mutta nämä lapset ovat omaksuneet täydellisen tavan, suorastaan idealistisen fasistisen tavan auktoriteetin tahdon toteuttamiseen! Lisäksi he eivät näe ihmissuhteissa olevan mitään muuta kuin kilpailua vallasta ja auktoriteetista , ja pyrkivät ilmaisemaan omaansa!
Rapussani on yksi talous, joiden asukkaat asuvat täällä parin kuukauden ajan, kunnes heidän omakotitalonsa on valmistunut. Siellä asuu kolme 13-vuotiasta poikaa ja heidän vanhempansa. Vanhempia ei yleensä näy ja pojat ilmeisesti huoltavat itseään rikkaiden vanhempien rahan turvin.
He eivät koskaan ilmaise tunteitaan, naura, leiki tai käyttäydy spontaanisti. He käyttäytyvät tietoisesti aina hillitysti, päämäärähakuisesti ja laskelmoiden. He käyttäytyvät aina omalta kannaltaan hyödyllisen roolin mukaan, jolla he mahdollisesti yrittävät suojautua syytöksiltä ja arvostelulta.
He ajavat polkupyörällä talon pihalta pois ja takaisin asioille, eivätkä koskaan vietä aikaa yhdessä paikassa. He syövät isoja määriä karkkia pihan grillipaikan pöydällä, eivätkä anna mitään huomiota ohikulkeville ihmisille, joista moni muukin ihmettelee heidän sisäänpäinkääntynyttä ja järkähtämättömän itsekeskeistä tyyliään.
He kuitenkin aina vievät hissin toisten nenän edestä teeskennellen, etteivät he huomaa hissiä päin juoksevaa ihmistä ja tiputtavat karkkia ja karkkipaperia postiluukustani arvosteluni johdosta.
Nämä kolme pikkupoikaa muodostavat jonkinlaisen kasvokkaan vuorovaikutuksen tiiviin yhteisön, jonka ulkopuolella he kokevat olevan pelkkiä haasteita heidän eduilleen. He katsovat vain toisiaan. He puhuvat vain toisilleen. Kun haastan heitä heidän kiilaamisestaan, he teeskentelevät, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä mistä heitä arvostelen, että heidän ja minun välisemme suhde on sama kuin kahden ventovieraan, juuri toisensa tavanneen ihmisen välillä.
Tavallisesti he keskustelevat keskenään hiljaa ja muka herättämättä huomiota, mutta arvostellessani heitä, he nostavat hetkeksi äänensävyään yhteen ääneen torjuakseen syytökseni. Yksi heistä on johtaja, joka ilmeisesti määrää ryhmän tahdin ja moraalin, puhumattakaan näistä pikku kepposista. Hän nimittäin aina puhuttelee ensimmäisenä "ulkopuolisia" ja omiaan, kun ryhmä on kanssakäymisissä "toisten" kanssa, ja muut katsovat häntä hiljaa kun hän puhuu, eivätkä koskaan ilmaise omaa tahtoaan.
Siis tajutonta! Ovatko heidän vanhempansa opettaneet heille tällaista? Hehän ovat pikkupoikia, eivätkä mitään ammattiroolin omaavia esimiesasemassa työskenteleviä ihmisiä. Tuohan on ilmiselvä porvariasenne, rationaalinen työpaikalle kuuluva asenne, jonka tarkoitus on osoittaa auktoriteettia ja ylemmyyttä.
Minusta tuollainen käytös on myös se ainoa oikea reaktio siihen syyttelyyn ja painostukseen, jota nykyihmiset harjoittavat toisiaan kohtaan työssä. He osoittavat tekevänsä juuri niin kuin pomot haluavat, ilman mitään ylimääräistä, turhaa ja tunteellista, ja pyrkivät olemaan näyttämättä mitään epävarmuutta tai epäröintiä tehdessään sitä mitä esimies tai yhteisö heiltä odottaa.
Muut ihmiset osaavat vain syytellä ja alistua, mutta nämä lapset ovat omaksuneet täydellisen tavan, suorastaan idealistisen fasistisen tavan auktoriteetin tahdon toteuttamiseen! Lisäksi he eivät näe ihmissuhteissa olevan mitään muuta kuin kilpailua vallasta ja auktoriteetista , ja pyrkivät ilmaisemaan omaansa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Teemu ei nyt ymmärrä, että porvarit käyttäytyy kuin pikkulapset, eikä pikkulapset kuin porvarit.