Olen nyt 17-vuotias poika. Ongelmani alkoi, kun lopetin jääkiekon toistuvien vammojen takia muutama vuosi takaperin, jota olin pelannut useamman vuoden ajan. Luulisin, että siitä hetkestä lähtien välini isääni on lievästi sanottuna viilentynyt. Olen saanut siitä lähtien sietää jatkuvaa nälvimistä, itsetunnon murskaamista, jopa fyysistä väkivaltaa muutaman kerran. Tunnen olevani epäonnistunut kaikilla maailman osa-alueilla, enkä tunne tehneeni kumpaakaan vanhempaani ikinä ylpeäksi. Olen usein saanutkin kuulla, miten minusta ei ole kuin haittaa, ja että minua vihataan. Äitini myös pakotti minut kesätöihin isäni työpaikalle. Isäni sitten useaan otteeseen tietentahtoin nolasi minut koko tehtaan edessä ja kyseli herkeämättä "joko poika on mokannut" Kaikki ruokatunnit itkin.
Eräänä iltana pari vuotta sitten (lyhyesti sanottuna vahingosta syntyneestä väärinkäsityksestä johtuen) isäni tuli huoneeseeni huusi, tarttui kurkusta ja paiskasi minut seinään. Olin pelosta niin lamaantunut, etten edes taistellut vastaan. Ja äitini, vain katsoi vieressä, ei edes uskaltanut tulla väliin. En puhunut isälleni pariin kuukauteen sanaakaan. Ja äitiäni en edes katsonut silmiin. Noin vuosi tämän jälkeen isäni löi minua, aiheuttaen useiden viikkojen pääkivut. Silloin päätin, että kun tämä seuraavan kerran toistuu, taistelen vastaan, oli mikä oli.
Muuttaisin kotoa pois, mutta rahatilanteeni on huono. Äitini on useaan otteeseen uhannut isääni avioerolla, mutta hänen palkkansa ei millään riittäisi sisarusteni kasvattamiseen.
Näiden tapahtumien seurauksena itsetuntoni on riekalaeina. En ole myöskään pystynyt luottamaan keneenkään aikuiseen. Minua vaivaa myös jatkuva ahdistus ja yksinäisyys. Seurustelen kyllä, mutta minulta puuttuu ystäävä. Mikään ei enää huvita, eikä mihinkään riitä voimavarat. Vihaan isääni ja samalla tunnen sympatiaa. Hänkin on yksinäinen, ei yhtään kaveria ja lähestulkoon kaikki lähisukulaiset ovat nukuneet pois. Välillä haluaisin,että se ******* menettäisi perheensä, työnsä ja talonsa. Joskus taas toivon, että hänellä olisi yksi ystävä, jolle puhua.
Suhteeni isään on vaikuttanut myös näkemykseeni avioliitosta ja perheestä. En halua olla samanlainen aviomies ja isä kuin oma isäni on ollut minulle ja siksi olenkin päättänyt olla hankkimatta perhettä ja menemättä naimisiin.
Onko muilla samanlaisia tilanteita? Noh, tästä olotilasta on vain yksi suunta ja se on ylöspäin!
Eräänä iltana pari vuotta sitten (lyhyesti sanottuna vahingosta syntyneestä väärinkäsityksestä johtuen) isäni tuli huoneeseeni huusi, tarttui kurkusta ja paiskasi minut seinään. Olin pelosta niin lamaantunut, etten edes taistellut vastaan. Ja äitini, vain katsoi vieressä, ei edes uskaltanut tulla väliin. En puhunut isälleni pariin kuukauteen sanaakaan. Ja äitiäni en edes katsonut silmiin. Noin vuosi tämän jälkeen isäni löi minua, aiheuttaen useiden viikkojen pääkivut. Silloin päätin, että kun tämä seuraavan kerran toistuu, taistelen vastaan, oli mikä oli.
Muuttaisin kotoa pois, mutta rahatilanteeni on huono. Äitini on useaan otteeseen uhannut isääni avioerolla, mutta hänen palkkansa ei millään riittäisi sisarusteni kasvattamiseen.
Näiden tapahtumien seurauksena itsetuntoni on riekalaeina. En ole myöskään pystynyt luottamaan keneenkään aikuiseen. Minua vaivaa myös jatkuva ahdistus ja yksinäisyys. Seurustelen kyllä, mutta minulta puuttuu ystäävä. Mikään ei enää huvita, eikä mihinkään riitä voimavarat. Vihaan isääni ja samalla tunnen sympatiaa. Hänkin on yksinäinen, ei yhtään kaveria ja lähestulkoon kaikki lähisukulaiset ovat nukuneet pois. Välillä haluaisin,että se ******* menettäisi perheensä, työnsä ja talonsa. Joskus taas toivon, että hänellä olisi yksi ystävä, jolle puhua.
Suhteeni isään on vaikuttanut myös näkemykseeni avioliitosta ja perheestä. En halua olla samanlainen aviomies ja isä kuin oma isäni on ollut minulle ja siksi olenkin päättänyt olla hankkimatta perhettä ja menemättä naimisiin.
Onko muilla samanlaisia tilanteita? Noh, tästä olotilasta on vain yksi suunta ja se on ylöspäin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Sinulla on nyt ilmeisen raskasta,mutta muista,että pääset kohta pois kotoa ja sitten voit elää sellaista elämää,kuin haluat.Keskity miettimään,mitkä ovat sinulle tärkeitä asioita,haluatko opiskella ja jos haluat,niin mitä?Onko seurustelusuhteesi sellainen,joka kantaa pidemmälle?
Yksi ystäväni sanoi joskus minulle "et voi antaa toisten määritellä itseäsi ulkoapäin,sinun on itse päätettävä,kuka ja millainen olet."
Ennen kaikkea muista:sinä et ole etkä tule olemaan samanlainen kuin isäsi,sinun mahdollinen parisuhteesi ei ole sama kuin vanhempiesi suhde,ja sinun isäsi ei päätä sitä,millainen olet,tai mitä sinusta tulee!
Kehottaisin sinua tekemään lastensuojeluilmoituksen isästäsi. Rikosilmoitus olisi ollut hyvä myös noista pahoinpitelyistä. Äitisi pelkää ilmeisesti kovasti isääsi, joka vaikuttaa narsistis-sadistiselta paskalta. Muuten hän olisi jo lähtenyt.
Ei hänen palkkansa tietenkään tarvitse riittääkään, hänhän tulisi saamaan elatusmaksut isältäsi joka ilmeisesti tienaa hyvin, ja tarvittaessa asumistukea, toimeentulotukea jne. Äiti vain kuvittelee ettei pärjää yksin. Se lähtemisen vaikeus ja pelko narsistisen miehen kostotoimia kohtaan häntä pidättelee. Valitettavasti!
Ihan oikeesti, käy juttelemassa tai soita päivystävän/lastensuojeluasioista vastaavan sosiaalivirkailijan kanssa. Pääsisit edes täysikäisyyteesi asti sijaiskotiin turvaan isäsi henkiseltä aivopesulta, ja saisit kokemuksia siitäkin että sinusta välitetään, sinua kunnioitetaan. Tarvitsisit aikuista tukihenkilöä ja keskusteluapua jotta toivut kaltoinkohtelustasi. Tämä on tärkeää, usko tätiä.
Pahempi vaihtoehto on, että kapseloit kaiken sisimpääsi, esität reipasta ja normaalia kunnes esitys päättyy kuin korttitalon romahtamiseen. Hanki itsellesi apua, vaikka perhesovun ja julkisivun romahtamisen kustannuksella. Kunhan pääset pois!
Olen todella pahoillani tilanteestasti! Komppaan kirjoittajaa 5 10. Ota yhteyttä viranomaiseen. Jos olet koulussa, puhu vaikka koulun terveydenhoitajalle tai koulupsykologille. He auttavat sinua asiassa eteenpäin.
Toivon sinulle voimia. Muista, että olet arvokas. Isäsi siirtää sinuun nyt joitakin omia ratkaisemattomia ongelmiaan ja se ei ole oikein sinua kohtaan. On raukkamaista käyttää omaa aikuisen valtaansa lasta kohtaan, omia tai toisten. Hän tulee joskus ymmärtämään mitä hän on sinulle tehnyt.
Älä menetä uskoasia ihmisiin kuitenkaan. On olemassa myös niitä, jotka toivovat sinulle pelkkää hyvää.
Muutin itse pois kotoa heti 18v täytettyäni, syynä juurikin isä. Tosin sinun isäsi on vielä pahempi. Rupea jo nyt katsomaan itsellesi vuokra-asuntoa. Uskallan väittää että edullisia vuokra-asuntoja on jokaisella paikkakunnalla, niiden löytäminen voikin sitten olla kinkkisempää ja aikaa vievää joten etsiminen kannattaa aloittaa jo nyt. Myös kirkolla on (ainakin Turussa) vuokra-asuntoja ja joillakin järjestöillä/säätiöillä on kans asuntoja. Kun täytät 18v niint työmahdollisuutesi myös paranevat, mene käymään vaikka henkilöstövuokrausyrityksissä ja ota mitä on tarjolla (nettii ei laiteta läheskään kaikkia duuneja joten kantsii mennä siksi paikanpäälle). Tarkista myös Kelan sivuilta mitä tukia saat. Kirjastosta voit lainata Marttojen Penninvenyttäjän keittokirjan, hyviä ohjeita edullisiin ruokiin. Minä pärjäsin yksin ihan hyvin ja varmasti sinäkin! Ja pärjäämisestä itsetuntokin nousee.
Kauheaa. Ehdottomasti pois kotoa ja heti. Katkaise välit isään mitään sanomatta lopullisesti. Sinua autetaan varmasti muualla.