Moi
olen 3kymppinen mies. Erosin muutamien vuosien avoliitosta lopullisesti puolisen vuotta sitten. Suhteemme päättyi kun avokas petti. Kesän lopussa vietimme iltaa yhteisten ystävien kanssa, ja ilta päättyi sänkyyn. Yhteenpaluusta kumpikaan meistä ei kuitenkaan koskaan puhunut.
Nyt ex avokas kertoi odottavansa lasta mulle.
Pää on ihan jumissa. Haluaisin lapselle parasta.
Tiedän etten rakasta exääni, tunteet eivät kuitenkaan ole täysin kuolleet. Välitän toki hänestä. Kun kysyn itseltäni, että miksi palaisin yhteen - vastaus on lapsen takia. En exän takia.
Olen itse avioeroperheestä, jossa vanhemmat olivat yhdessä meidän lasten takia. Olemme kaikki sitä mieltä, että eron olisi pitänyt tapahtua jo aiemmin sekä helpottuneita kun niin kävi. Samaa kuulee myös ystäviltä, jotka kokeneet saman. Nyt kuitenkin mietin, että olisi oikein lapselle yrittää. Se kuuluu periaatteisiini. Samalla tiedän sen olevan kaunis haave.
Mietin myös miten perheeni suhtautuu jos en yritä, tai kaverini.
Olen myös tavannut uuden naisen. Kaikki on mennyt niin luonnollisesti ja hyvin, että olemme jopa puhuneet yhteenmuutosta. Tykkään hänestä todella. Mikäli ex olisi kysynyt ilman raskausuutista, että palaammeko yhteen - en olisi miettinyt hetkeäkään, en olisi palannut vaan jatkanut nykyisessä suhteessa. Ilman uutta suhdettakin vastaus olisi ollut sama.
Teen mitä vain, satutan monia. Lapsi on kuitenkin tärkein. Haluan tehdä kuinka lapselle on oikein.
Haluaisin kuulla kokemuksianne. Päätöksen teen kuitenkin itse.
olen 3kymppinen mies. Erosin muutamien vuosien avoliitosta lopullisesti puolisen vuotta sitten. Suhteemme päättyi kun avokas petti. Kesän lopussa vietimme iltaa yhteisten ystävien kanssa, ja ilta päättyi sänkyyn. Yhteenpaluusta kumpikaan meistä ei kuitenkaan koskaan puhunut.
Nyt ex avokas kertoi odottavansa lasta mulle.
Pää on ihan jumissa. Haluaisin lapselle parasta.
Tiedän etten rakasta exääni, tunteet eivät kuitenkaan ole täysin kuolleet. Välitän toki hänestä. Kun kysyn itseltäni, että miksi palaisin yhteen - vastaus on lapsen takia. En exän takia.
Olen itse avioeroperheestä, jossa vanhemmat olivat yhdessä meidän lasten takia. Olemme kaikki sitä mieltä, että eron olisi pitänyt tapahtua jo aiemmin sekä helpottuneita kun niin kävi. Samaa kuulee myös ystäviltä, jotka kokeneet saman. Nyt kuitenkin mietin, että olisi oikein lapselle yrittää. Se kuuluu periaatteisiini. Samalla tiedän sen olevan kaunis haave.
Mietin myös miten perheeni suhtautuu jos en yritä, tai kaverini.
Olen myös tavannut uuden naisen. Kaikki on mennyt niin luonnollisesti ja hyvin, että olemme jopa puhuneet yhteenmuutosta. Tykkään hänestä todella. Mikäli ex olisi kysynyt ilman raskausuutista, että palaammeko yhteen - en olisi miettinyt hetkeäkään, en olisi palannut vaan jatkanut nykyisessä suhteessa. Ilman uutta suhdettakin vastaus olisi ollut sama.
Teen mitä vain, satutan monia. Lapsi on kuitenkin tärkein. Haluan tehdä kuinka lapselle on oikein.
Haluaisin kuulla kokemuksianne. Päätöksen teen kuitenkin itse.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Hei! Kertomasi perusteella (OIKEAT aikavälit tapahtumista tietää vain exäsi) suosittelisin sinulle ehdottomasti DNA-testiä isyyden varmistamiseksi!
Jos hedelmöityksen ajankohta muuten täsmää, tietääkö exäsikään, kumpi teistä on lapsen siittänyt?
Ettei vaan exäsi ole "erehdyksen" havaittuaan päättänyt jostain saada lapselleen isän ja sinä satut tulemaan ekana mieleen...
Milloin DNA-testin voi tehdä? Olen tätäkin miettinyt, mutta ei hänellä ole syytä valehdella. Pettämisestäkin kertoi itse tapahtuneen jälkeen.
Otan tämänkin huomioon, mutta haluaisin mielipiteitä sillä perusteella, että lapsi on minun. Mikä on oikein lasta kohtaan?
muuta lapsen takia exän kanssa yhteen. Pilaat oman ja ainoan elämäsi suhteessa ihmisen jota et rakasta kanssa. Lapsia putkahtaa maailmaan kuin sieniä sateella,so what?
Haluan tehdä miten lapselle oikein, ei itselleni.
Jaksaisitko olla 20 vuotta ilman seksiä alkoholisoitumatta? On meinaan vanhemmuuden pääsyvaatimuksena.
Mä en ehkä palaisi yhteen sinuna.. Huolehtisin lapsesta parhaan mukaan ja olisin hänen elämässään tiiviisti mukana, jos välit exään sen sallivat..
Useinkaan toinen yritys ei onnistu sen paremmin kuin ekakaan.. Ja mä taas kärsin lapsena vanhempien riitelystä ja huonoista väleistä ja toivoin, että ne ois eronnu, että olisivat tulleet onnellisiksi yksin tai jonkun muun kanssa..
Ei kai kyse ole sulle tehdystä ansasta? Että sinut halutaan lapsella sitoa takaisin exään?
Eikä se sun rakkautta lapseen vähennä, vaikket exän kanssa ole ja asu. Lapsen parasta haluavat kyllä saa vanhemmuuden hoidettua muutenkin..
Huh huh mikä soppa sinulla on. Tiedän kokemuksesta,että uudelleen yrittäminen ei onnistu. Itse erosin ja meillä on kolme poikaa: Yritimme uudelleen,mutta siitä ei kertakaikkiaan tullut mitään ,kun tunteita ei enää ollut ainalkaan minun puoleltani. Lapseni ovat nyt aikuisia ja olemme hyvin avoimessti puhuneet asioista. He ovat kaikki sitä mieltä ,että parempi oli kun isä lähti. Jopa he ovat kertoneet,että huomasivat ja kärsivät siitä,että meillä ei ollut tunteita ja yhdessä olo oli tosi hankalaa. Kertoivat myö,että tiesivät meidän olevan yhdessä vain lasten takia ja heitä kuulemma vihastutti ja ärsytti moinen näytteleminen. Oli kuulemma suuri helpotus heille ,kun erosimme. Sanoivat minulle,että oli mukava jatkaa elämää ,kun lakkasin näyttelemästä. Se voi olla lapsellesi parempi kun et palaa yhteen. Hienosti toki ajateltu mutta pystyt antamaan lapselle aitoa rakkautta paljon enemmän ,kun itse olet onnellinen ja voit hyvin. Ei siinä ole mitään järkeä,että menet muutamaksi vuodeksi yrittämään ja sitten kaikki loppuu. Parempi on ,että lapsi oppii pienestä pitäen,että isä ei asu kotona. Olet silti upea isä ja lapsesi voi varmasti hyvin ja on tasapainoinen.Tätä mieltä on äiti ja kolme poikaa.
Ei lapsi tai lapset ole syy olla yhdessä. Moni niin ajattelee ja kaikki kärsivät. Voit olla lapsesi elämässä muutenkin kuin palaamalla ex:n kanssa yhteen.
Isyystesti tulisi tehdä mahdollisimman pian. Saatat todella olla helpoin vaihtoehto. Vaikutat vastuuntuntoiselta ja siksi myös helpolta uhrilta. Pelkkään sanaan ei näin isossa asiassa kannata todellakaan luottaa.
Mikäli oikeasti ajattelet lasta tiedät mitä tehdä. Kirjoitit sen jo itsekin.
"Ei lapsi tai lapset ole syy olla yhdessä. Moni niin ajattelee ja kaikki kärsivät."
En usko. Meillä kärsin kai lähinnä minä eikä kukaan muu. Jos eroaisin, kärsisimme kaikki. Nuorimmainen ei järkytyksestä ehkä selviäisi enää jaloilleen.
(AP:lla on kuitenkin eri tilanne.)
Itse en palaisi exän kanssa yhteen, kun välit on menneet poikki. Liikaa kaunaa ja katkeruutta tuollaisissa tilanteissa, ei se lapsi suhdettanne pelasta vaan hulluksi tulette molemmat.
Ja kuten joku jo totesikin, niin ennen yhteen muuttoa kannattaa se isyys varmistaa isyystestillä, ettet ala jonkun toisen lasta elättää omaksesi luullen.
Testitulos on oleellinen tieto mikäli lapsi oliski jonku muun. Siihen mitä tehä nyt sen ei tulis vaikuttaa. Se ku ei muuta sitä ettei rakkautta oo eikä haluu palata kimppaan muute. Toiset kiekat ei onnistu paremmin ku aiemmatkaa eikä lapsi sitä paranna.
Mikäli pulla tulee uunista isyystesti tehää. Jos paketti on sun pidät siitä huolta ei siihe tartte sen uunin kans olla.
Aborttii ei oo kukaa ees maininnu. Ei ois paha vaihtoehto sekää. Jälkeläisii ehit tehä vielä monta. Oikee ihmisen kans. Sellase päätöksen me tehtii vähä vastaavas tilantees 5 vuotta sitte. Paskaltaha se tuntu sillo mut ei oo kyl kaduttanu. Ei me oitais voitu tarjoo sille oikeet kotii tai perhettä. Nyt on uus nainen onnellisessa odotustilassa ja mä sen rinnalla ylpeenä. Tiiän ett ex-muijaki on tyytyväine sillä on jo 3 vuotias tyttö ja on naimisissaki.
ei tuu toimimaan
Jos et rakasta lapsen äitiä niin älä palaa yhteen hänen kanssaan. Velvollisuus on huono syy olla yhdessä kenenkään kanssa, vaikka kyse olisi lapsesta. Voit osallistua lapsen elämään ja olla hänelle maailman paras isä, vaikka ette asuisi yhdessä.
Nykyään suhtaudutaan rennommin erilaisiin perhemalleihin ja ydinperhe on vain yksi perhemuoto muiden joukossa. Lapsesta kasvaa todennäköisesti ihan kunnon kansalainen, vaikka isä ja äiti eivät enää asu yhdessä.
Kuten muutkin kommentoijat niin suosittelen tuota isyystestiä tehtäväksi. Lisäksi kehoitan mahdollisimman pikaisesti juttelemaan nykyisen kumppanin kanssa tilanteesta.
Paska homma, sori vaan tää vittuilu mutta olet ollut suhteessa naisen kengän kanssa ( avokas?) vai tarkoitatko avokkia, avopuolisoa?
Oikein lasta kohtaan on olla menemättä suhteeseen. Olet itsekin avioeroperheestä ja tiedät sen itsekkin, ettei suhde ole hyvä lapselle, jos siinä ei ole rakkautta vanhempien välillä. Annatte vain vääristyneen kuvan parisuhteesta lapselle. Miten sinä voit edes ajatella, että vääristyneen kuvan antaminen olisi millään tavalla parasta lapselle?
En sano, että AP:n pitää perustaa perhettä. Mutta velvollisuusliitto ei ole vääristynyt parisuhde vaan normaali perhe. Hienoa, jos rakkaus pelaa, mutta velvollisuus ennen kaikkea.
Kun tietää, miten äärimmäisen harvinainen elämän kestävä rakkausliitto on, on väärin antaa lapsille "vääristynyttä" kuvaa, että sellainen olisi odotettavissa. Parisuhteen tehtävä ei ole lopultakaan puolisoiden elinikäinen onni vaan se, että lapsilla on turvallinen kasvuympäristö, jossa heitä -- siis lapsia -- rakastetaan.
Tämä kirjoittaja edustanee vanhempaa ikäpolvea? Noin varmasti ajateltiin ja olikin ennen. Kuten liitotkin jatkuivat velvollisuudesta vaikka toinen oli alkoholisti, käytti säännöllisesti perheväkivaltaa ja jopa insesti tapauksissa.
Lapsia voi rakastaa ilman ydinperhettä ja luoda turvallisen ympäristön kasvaa. Velvollinen ja valveutunut vanhempi tämän tietää. Kuinka rakkaudeton, vääristä syistä rakennettu "perhe" voi olla turvallinen? Kaikilla meillä on vain yksi elämä, ja kaikilla on oikeus olla onnellisia. Kukaan ei olisi onnellinen nyt kyseessä olevassa tilanteessa. Mikäli perhe perustetaan velvollisuudesta näkyy tämä aivan varmasti arkielämässäkin, eikä se voi olla turvallinen eikä vakaa ympäristö kasvavalle lapselle.
Koska ajat ovat muuttuneen eroavat myös vanhemmat sukupolvet. Yleisemmin kun lapset ovat vanhempia, yläasteiässä tai kotoa muuttaneita. Eroa ennen on seurannut vuosia kiristyneitä tilanteita, syyllisyyttä vanhempien onnettomuudesta, riitojen kuuntelua.
Entä tämän aloitteen tekijän luottamus? Pettäminen on seuraus johonkin, ei syy. Ongelmia on siis ollut. Lasten mukana tulee paljon iloa mutta myös ongelmia. Mikäli tämä pari ei selvinnyt kahdestaan kuinka selviävät kolmestaan? Kumpikaan ei ole aikonut palata yhteen aiemmin, joten ei tuleva äitikään olisi oikeasti onnellinen heidän parisuhteestaan. Hänkin voi olla onnellinen lapsesta muuten. Varmaan tulevaisuus pelottaa, mutta hän ei ole yksin. Moni äiti jää kokonaan ilman turvaa, ja pärjää silti. Myös heidän lapset pärjäävät.
Ymmärrän ettei päätös ole helppo, mutta se on hyvin selkeä.
Aloittajalle toivotan viisautta nähdä metsä puilta ja jos isyystesti osoittaa hänen olevan isä, ei hänellä tämän lukemani perusteella tule olemaan vaikeuksia lunastamaan isyyden kunniaa, antamaan rakkautta ja turvaa olemalla läsnä lapsen elämässä.
"Kuten liitotkin jatkuivat velvollisuudesta vaikka toinen oli alkoholisti, käytti säännöllisesti perheväkivaltaa ja jopa insesti tapauksissa."
Sori vaan, mutta tämä nyt oli idioottimainen vääristys. Yhdessä ollaan, jos se on lapsen paras. Erotaan, jos se on lapsen paras.
Kysymys on, mitä tehdään, jos lapsen paras ja vanhemman paras ovat ristiriidassa. Vastaus on, että valitaan lapsen paras.
Jokainen päättäköön huolellisesti harkittuaan, mikä on lapsen paras.
"Kuten liitotkin jatkuivat velvollisuudesta vaikka toinen oli alkoholisti, käytti säännöllisesti perheväkivaltaa ja jopa insesti tapauksissa."
Sori vaan, mutta tämä nyt oli idioottimainen vääristys. Yhdessä ollaan, jos se on lapsen paras. Erotaan, jos se on lapsen paras.
-
-
-
Ikävä kyllä Vuokkosen kirjoitus ei ole vääristymä. Tuollaista tapahtui, ja tapahtuu yhä, paljon. Insestiä ei toivottavasti paljoa. Ennen naimisissa pysyttiin nimenomaan velvollisuudesta. Tapahtui mitä vaan.
Lapsen paras on onnelliset vanhemmat. Vanhemmat joilla on siten energiaa antaa iloa lapsillekin.
Jos tilaat hillomunkin mutta saatkin munkin ilman hilloa niin oletko tyytyväinen? Maistuuko hampurilainen ilman pihviä? Voiko mustan muuttaa punaiseksi vain koska haluamme? Toivomme maailmanrauhaa mutta tapahtuuko se? Köyhiä vertauskuvia mutta kuitenkin osuvia.
Oot kyllä todellinen ihmemies!!!!
Miten olet saanut AVOKKAAN raskaaksi? Missä kohtaa avokkaassa on pillu? Miten ihmeessä oikein nait sitä?
Onko sulla kenkäfetizzi? Tykkäätkö myös saapikkaista tai eikö korkokengät ole sentään seksikkäämmät?
No, maukunsa kullakin... Olis vaan jännä nähdä minkälainen tulos sieltä syntyy?!!
Mutta kyllä on maailmansensaatio tämä, oletko myynyt yksinoikeudet jollekin lehdelle?
Niin, "maukunsa kullakin", tosiaan. Mau mau vaan sullekin, kissanainen.
Nyt kun kerran aloit sanoihin takertua niin servataan takaisin.
Kiitos vastauksista. Myös huumorista. Armoton miettiminen käynnissä. Olen myös nykyiselle asiasta kertonut, tein sen jo heti. Nautin hänen seurastaan todella paljon edelleen ja tunteetkin syvenevät. Luonnollisesti tämä asia ei ole hänellekään helppo ja on molempien mielessä. Yhteisiin suunnitelmiin on tullut mukaan "jos olemme vielä yhdessä silloin" lause.
Monien kokemukset vastasivat sitä mitä itse olen kokenut, ja nähnyt myös muualta. Tuo muutaman kerran esiin tullut velvollisuus lasta kohtaan on juuri se miksi asiaa mietinkin.
Isyystestiä ei voi tehdä ennen kuin synnytyksen jälkeen ja siihen on vielä pitkä aika. Mitä teen sillä väliin? Muutan takaisin yhteen ex:n kanssa, vai jatkanko nykyistä ja katson mikä tilanne on sitten kun lapsi on syntynyt?
Tukena ex:lle voin olla raskauden aikana muuten, esim. menemällä mukaan neuvolaan, synnytykseen jne. Mikäli hän itse niin haluaa. Lapsen elämään ex antaisi minun varmasti kuulua vaikka ydinperhettä ei olisikaan.
Ei ex:kään aiemmin kaivanut takaisin, mutta nyt sanoo haluavansa yrittää. En tiedä onko kyseessä pelko jäädä yksin lapsen kanssa, tai miten pärjää taloudellisesti - vai haluaako hän sitä aidosti myös meidän kahden takia. Itselleni yhteenpaluu ei olisi tullut mieleenkään ilman tätä lapsiasiaa. Enkä palaisi yhteen meidän takiamme.
Monimutkainen asia tämä elämä.
No älä helvetissä muuta yhteen ainakaan exäs kanssa ainakaa ennen ku tiiät kenen kakara on. Vaikka oiski sun, kannattais silti kelaa kelle siinä muka oikein tekee.
Eiköhän exäs ois takasin vonkunu aiemmin mikäli ois oikeesti halunnu jatkaa suhdetta. Kakara varmaa ainoo syy sillekin. Ei tuu toimii.
En suosittele paluuta yhteen vain lapsen takia. Riitoja tulee esiin myöhemmin ja kuka muu siinä kärsii kuin pieni viaton lapsi. Lapsella tulee olla rakastavat vanhemmat. Ja näin voi olla vaikka ette asuisikaan yhdessä. Monesti parempi lapselle saada kaksi onnellista ja hyvää kotia kuin yksi onneton.
Vaadit isyystestin ja jos lapsi oikeasti sinun vaadit säännölliset tapaamiset lapseen. Lapsella hyvä olla isä elämässään.
Hei
Ensinnäkin AP on ollut avosuhteessa naisen kanssa, joten lapsen isäksi voitaisiin siis merkitä naisen aviomies, jos nainen menisi avioliittoon ennen lapsen syntymää. Tämä on siis teoriaa. Aviomies siis merkitään automaattisesti lapsen isäksi. Jos taas haluaa niin sen voi muuttaa, mutta nyt en jaksa muistella miten tämä tehdään.
Joten AP joutuu tunnustamaan lapsen omakseen kunnan sosiaalitoimiston lastenvalvojan luona. Siellä sitten, voi pyytää, että tehdään DNA-testit. Syyksi voi sanoa, ettei voi olla 100% varma, että lapsi on hänen. Tätä kysytään myös äidiltä, joka voi nimetä isäehdokkaita. Siitä en ole ihan varma voiko äiti vastustaa isyyden selvittämistä. No, ainakaan silloin ei saa keneltäkään elatusmaksua.
Itse en muuttaisi yhteen pelkästään lapsen vuoksi.
Mun mielestä ap on fiksu kun miettii tätä asiaa myös lapsen kannalta. Siksi uskonkin, että pystyt hyvään isyyteen vaikka et asuisi lapsesi äidin luona.
Lapsesi kannalta parasta on se, kun hänellä on vanhemmat, jotka pystyvät kommunikoimaan ja lapsi tuntee, että hänen ympärillään on kaksi ihmistä, joihin hän voi luottaa. Sitä varten sinun ei tarvitse asua lapsen äidin luona. pitkässä juoksussa yhteenpaluu voisi olla jopa lapselle paljon haitallisempaa, kun "uhraisit" elämäsi ja onnesi hänen takia.
Ap ei hauku exäänsä, ja exäkin on toiminut pettämisessään avoimesti, joten uskon, että teillä on hyvät mahdollisuudet hoitaa yhteinen vanhemmuus eri osoitteista.
Uuudelle suhteellesi tämä on kyllä paha paikka. Toivottavasti olet osannut valita fiksun ja ymmärtäväisen ihmisen. Alkumetreillä heti tällainen voi kaataa hyvänkin alun.
Oon 27 ja mulla on pian 4-vuotias tyttö. Tulin myös paksux exälle. Eron jälkee jäätii sellasix fuckbuddeiksi. Ku tajusin olevani paksuna, en ollu satavarma oonko paksuna tälle exälle vai yhelle toiselle. Halusin palata kimppaa exän kanssa ku olin iha paniikissa etten pärjää yksin. Vakuutin ittenikin, ett rakastan sitä. Olin varmempi ett ex ois iskä. Raskausajan ei asuttu virallisesti yhes mut käytännössä joo. Ku lapsi synty ja mentii tunnustaa isyyttä tehtii myös testit. En ollu koskaa kertonu etten oo varma kuka on iskä. Oli jännää ootella tuloxii. Ex oli sitte tytön iskä. Alkuaika oli rankkaa mut ihanaa myös. Vauva oli uus juttu molemmille ja oltii haltioissaa. Ajateltii ett kai me sittenki ollaa perhe.
Ku tyttö oli vajaa 2 alko miettii ett tätäx oikeesti haluun. Tultii iha hyvi juttuu tytön iskän kans mut ei ollu mitää virettä. Oltii enempi kavereit. Seksii oli mut se oli enempi sellast suorittamista. Molemmat alko menee enempi omii menoja ja yhteiset hetket väheni. Riidat lisäänty, nukuttii eri huoneis. Meil oli jo ekal kerral pienii ongelmii mut nyt uusinnas ne vaa kärjisty. Sitte kävi nii ett taidettii molemmat löytää uudet about samaa aikaa. Sillo tajus ettei meil oo ollu sellast rakkautta ku kuuluis. Juteltii, erottii ja sovittii tapaamisoikeudet tytön. Siit on nyt vuos.
Mä oon helvetin tyytyväine ettei ehitty tekee toista lasta. Mä oon onnelline tytöst mut jos voisin tehä jotain uusix ni jättäisin sen exän kans hillumise pois. Iha turhaa ja vaikeempi kaikille näi.
Opin ite paljo myös itestäni. Olin tosi itsekäs. Luulin ett aattelen vaa tyttöö. Exälleki tein paskasti. Nyt on onnex paremmi. Mun suhde loppu ja exän jatkuu. Joskus oon mustis kun tyttö siel viikonloppui. Hölmö pelko ett tykkää siit toisest naisest enempi ku musta. Mut en näytä sitä ku tiiän ett o tyhmä juttu. Onha mullaki ollu kundikaveri joka näki tyttöö enempi ku ex eli tytön iskä.
Taidetaa naiset olla aika omistushalusii :/
Ilman hyvää lähtökohtaa, eli rakkautta ei tule tosiaan toimimaan. Teette väärin kaikkia kohtaan. Niin lasta kuin itseänne. Ei pelkät tunteet riitä. Luottamuskin on mennyt.
Nyt järki käyttöön. Tunteesikin ovat muualla. Olettaen, että uusi nainen hyväksyy tilanteen. Itsellä tekisi todella tiukkaa hänen asemassaan.
Ei helppo päätös, mutta selkeä.
just tulin baarista ja eksyin tänne lukeman ihmiskohtaloita.
Mä oon nyt elänyt 5 vuotta pojan takii täsä rakkaudettomas avoliitossa. Oon aina halunnu skidei muten näin. Rakatan poikaa mut tota akkaa en. Välitänhä mä siitä, onhan se mun skidin mutsi. Enite se kuitenki vituttaa mua. En tiiä kuinka kauaa enää jaksan tätä paskaa kulissia. Poikaki on alkanu tajuu, siitä on tullu tosi itkuinen. Mä hoen itelleni ett pakko jaksaa pojan takii. Nyt kun luin tän ketjun niin aloin miettii asiaa uudelta kantilta. Mun vanhemmat on edellee naimisissa. En oo koskaa kuullu niiden riitelevän. Nyt kun miettii en muista millo oisin nähny niiden ees halaavan. Faija on pettänyt mutsii monesti js mutsi vaa jatkaa. Mä oon pettäny tota ämmää pari kertaa. Ei oikee huvita ees panna sitä. Mä just mietin ett meiän miesten asema on aika surkee näis asiois. Akathan ne päättää pidetääks joku vahinkoskidi vai ei, ja sitte meille annetaa mahis olla mukana tai sitte ei. Mä alan olee katkera ja en diggaa siitä. Luulin tekeväni oikee ku tähä lähin täypäiväisesti. Ku luen tätä ja mietin meiän elämää tajusin etten tee kellekää hyvää jäämäl tähän.
Mä päätin just ett otan asian jällee puheeks. Ja etin itelle kämpän. Yritän saada yhteishuoltaajude. Kaotaan pistääks toi ämmä hanttii. Hyvä mies mä en oo ollu mut faijana oon loistava. Aion taistelal tosta skidistä jos on pakko.
Kiitti ketjusta. Tää oli vika sysäys asiia mitä on pitkitetty.
Huomenta
työskentelen tähän liittyvällä alalla, ja mieleeni tuli, että oletteko keskustelleet tulevan äidin kanssa eri vaihtoehdoista? Pystyttekö puhumaan suoraan ja mahdollisimman realistisesti?
- Mikäli jatkatte muuatteko heti yhteen? Etsittekö uuden yhteisen asunnon vai muutatteko jomman kumman luokse? Miten suhtaudutte siihen, että rakkaus puuttuu?
- Mikäli ette muuta yhteen heti, onko teillä mahdollista harkita tilannetta uudelleen kun lapsi on syntynyt ja isyys on vahvistunut? Miten toimitte raskausajan? Haluaako hän sinut mukaan esim. neuvolakäynneille, synnytysvalmennuksiin, synnytykseen?
- Mikäli ette palaa yhteen miten toimitte raskausajan? Kuinka huoltajuus- sekä tapaamisasiat sovitaan? Lapsella on tärkeää olla äiti sekä isä, vaikkei ydinperhettä olisikaan. Vastuulliset vanhemat tämän tietävät ja pystyvät sopimaan asioista yhdessä. Lasta ei saisi missään tilanteessa käyttää välineenä oman tahdon läpisaamiseksi.
- Miten raskauden keskeytys? Tämä on henkisesti vaikea vaihtoehto, mutta tilanteenne on jo aloitusasemiltaan haastava. Et kerro tulevan äidin ikää, mutta ainakin itselläsi on vielä pitkään mahdollisuus saada lapsia. Onko tämä oikea aika ja tilanne? Haluatko viettää loppuelämäsi tämän naisen kanssa? Haluaako hän viettää loppuelämänsä sinun kanssasi? Molempien tulee haluta tätä onnistuakseen, ja vielä realistisesti. Lapsi on elinikäinen sitoutuminen - joko yhdessä tai erikseen.
Koska lapsi on saanut alkunsa suhteen ulkopuolella täytyy kaikissa yllämainituissa vaihtoehdoissa ottaa huomioon myös se ettei lapsi olisikaan sinun. Kuinka itse kestäisit sen ajatuksen pitkän odotusajan? Kuinka suhteenne sen epäilyn kestäisi? Hyvä suhde pohjautuu aina luottamukselle sekä rakkaudelle, kuten hyvin toimiva perhekin. Menneisyydessä tapahtuneiden asioiden on tapana nousta esille etenkin riitatilanteissa. Näin käy, vaikka uskomme antaneemme anteeksi.
Lisäksi muutama käytännön asia: Onko ensimmäinen uä-tutkimus jo tehty? Raskaushan on jo melko pitkälle ennen kuin asia tuli ilmi. Tähän tulisi varata aika ensitilassa. Sen avulla suljetaan pois mm. Downin syndrooman riskit. Myös rakenneultran ajankohta alkaa olemaan lähellä.
Raskaus aiheuttaa odottaville äideille paljon erilaisia tunnetiloja, myös puhtaasti hormonaalisesta toiminnasta johtuen. Helposti tulee ylilyöntejä eri asioissa. Tämä kannattaa myös huomioida keskusteluissa. Kärkevästi ja ehdottomasti tuotu asiaa saattaa olla hetken kuluttua aivan toisin. Tuleva vanhemmuus normaalissakin olosuhteissa synnyttää epävarmuutta pärjäämisestä, asioiden hoitoon liittyvistä peloista, sekä mieli että tunteet ovat myllerryksessä. Työssäni olen usein kuullut kuinka äidit ovat sanoneet tehneensä asioita, joita katuvat. Joita ennen raskautta eivät olisi koskaan voineet kuvitellakaan tekevänsä. Lapsen takia. Perimmäinen syy on kuitenkin ollut oma epävarmuus.
Antaisin vielä yhden inhorealistisen vinkin työhöni liittyvien kokemuksien myötä: käykää keskusteluja myös kirjallisesti.
Aikaa ei ole tuhlattavaksi raskauden ollessa jo näin pitkällä. Toivottavasti saatte asiat sovittua kaikkien kannalta parhain päin. Lapsi ei koe oloansa turvalliseksi mikäli elinympäristö ei ole sellainen. Lapsi ei ole onnellinen jos vanhemmat ovat onnettomia. Ei ole myöskään väärin ajatella itseään. Juurikin edellä mainituista syistä.
Jo se, että tässä tilanteessa olet ilmaissut halusi kuulua lapsen elämään on hyvä asia lapsen kannalta, kuten myös äidin. Aina näin ei ikävä kyllä ole. Hienoa, että mietit asiaa kunnolla ja etsit neuvojakin. Päätöksen teet kuitenkin itse, kuten kirjoititkin.
Paljon voimia tulevaan!
Hei taas
kiitos kovasti kommenteista, neuvoista ja omien kokemuksienne jakamisesta. 6 8 rohkeutta ja voimia päätöksen kanssa.
Nyt näyttäisi siltä ettei ex olekaan raskaana.
Nyt on päällimmäisenä vaan helpotus.
Tuliko keskenmeno? Vai oliko kyseessä ansa?
Sanavalinnastasi päätellen kyseessä ansa. Ikävä kyllä naiset ovat petollisia. Tällaisella asialla ei tulisi koskaan leikkiä.
naispuoleisena sanon että älä palaa exäsi luo. Tosi asia taitaa olla ettei lapsi edes ole sinun. Lapsi kasvaa niin miten kuvittelet olevan hänelle parasta kun todennäköisesti välinne eivät ole täysin kunnossa? Varma tietenkään ei voi olla mutta pettäminen jatkossa luultavaa. Entä sitten? Mahtavaa lapsen olla sitten siinä!
Lapselle pahin mahdollinen (Pitkällä tähtäimellä) on, että isä pysyy äidin luona vain lapsen itsensä takia...Voit olla lapsellesi todella tärkeä ja vaikuttaa hänen elämäänsä, mutta en suosittele mitään kulissi perhettä lapsen takia perustamaan.
Mielummin sitten muutat vähän lähemmäksi ja yhdessä sovitte, että olet paljon tekemisissä lapsesi kanssa. Niin ja tietenkin se isyys pitää varmistua DNA testillä... Ei kannata lähteä leikkimään kotia, jos et ole varma että lapsesi on sinun...Paitsi jos tietenkin olet vakuuttunut, että lapsi on sinun.
Haloo,...! Sä siis petin nykyistäsi exäsi kanssa , joka petti itse aikaisemmin sinua ja valehteli sulle että on raskaana ja sä lapsen isä, koska petit nykyistäsi exäsi kanssa .. Herää pahvi, mene peilin eteen ja keskustele itsesi kanssa. Jätä ne molemmat akan ja etsi nainen jolle haluat olla uskollinen!
En ole pettänyt nykyistäni. Tapasimme vasta tuon tapahtuneen jälkeen.
Vielä kiitos kaikille vastanneille. Omalta osaltani tämä aihe jää nyt tähän. Päätöksenkin olin jo tehnyt ennen kuin sain tietää ettei mitään raskautta ole.
En olisi palannut yhteen ex:n kanssa, mutta mikäli lapsi olisi ollut minun - olisin mielelläni kuulunut lapsen elämään. Eikä se olisi tapahtunut velvollisuudentunteesta :)
Tämä aihe saattaa olla muillekin ajankohtainen, joten keskusteluhan aiheen ympärillä voi jatkua.