Kuinka moni sinkku tältä palstalta uskoo,että löytää parisuhteen jossain vaiheessa elämäänsä? vai oletteko menettäneet toivonne siihen,että ette löydä koskaan ketään ja tyydytte yksin olemiseen..
uskotko siihen oikeaan?
lucky luke2
45252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Miehet eivät löydä naista, koska eivät kelpaa kenellekään.
Naiset eivät löydä miestä, koska kukaan ei kelpaa heille.
Joskus 17-vuotiaana odotin että oikea on minullekin olemassa. Näin kolmekymppisenä en odota enää mitään, enkä taida edes välittääkään. Olen saanut vaikutelman, että vapaat 30v naiset etsisivät kiivaasti sitä herra oikeaa. Liekö miehelle sitten kuinka tyypillistä että 30 vuotiaana ei enää nappaa 'etsiminen'. Olen tyytynyt osaani. Tietyllä tapaa se ideaalikäsitys parisuhteesta on mennyt sirpaleiksi. Mikään ei ole ikuista. En haikaile enää perhe-elämästäkään, vaikka nuorena ajattelin sen olevan luonnollinen jatkumo parisuhteelle. En vain jaksa uskoa, että löytäisin vielä iältään, luonteeltaan ja ulkonäöltään mieleisen naisen elämänkumppaniksi. Etenkään tästä kaupungista. Nuoruus kestää vain hetken ja sen jälkeen ei ole tarvetta onnistua. Sitä vain hyväksyy asiat kuin ne ovat.
Merkillistä kerrassaan. Miehet odottelevat nuorena naisen tupsahtavan syliin, kun on naisten markkinat. Ja kun osat kääntyvät, niin näille varhaiskeski-ikäisille ei enää ikäisensä nainen kelpaa.
Taitaa pata kattilaa soimata...
Kyllä uskon... itseasiassa taas tänään mietin, että pitäisikö minun tehdä jonkin sortin aloite. Ehkä se kertoo jotain henkisestä kasvusta kun huomaa kumppanin löytämisen muodostuvan ajankohtaiseksi.
Olet vain 14v normaalikehitystä jäljessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saisit yrittää iskeä tasoisiasi 11-14-vuotiaita.
No johan tässä odoteltiin, että mitä mieltä mies32 on tästäkin asiasta. Hyvä, että tuli selväksi. (Vastaa ihmeessä jotain omahyväisen nokkelaa tähän, ettei jää minulle viimeistä sanaa.)
14v nainen on sopivan ikäinen 30v miehelle.
Niin no, sinulla tuo henkinen taso saattaa olla tuota luokkaa. Taidat leikkiä vielä Barbeillakin.
Olen jo sen ikäinen, ettei tarjolla ole enää kuin käytettyjä naisia. Mieluummin yksin sitten.
Sama täällä.
Mieluummin yksin kuin aisurina.
Lisa Kudrow muuten oli 33v neitsyt ja Adriana Lima 27v.En tiedä minkä ikäisten ukkojen kanssa tarkalleen. Tai Lima n. samanikäisen, frendistä en tiedä.
Ja uskot nämä väitteet? Lima on ehkä niin uskonnollisista ympyröistä, että hän haluaa siksi sanoa tuollaista.
Liman osalta voi hettää epäilyksen, mutta Kudrowin osalta en keksi miksi ihmeessä valehtelisi tästä?
Toisaalta Adriana on brassi, ja Brasiliassa meno on aika vapaata ja vauhdikasta, joten tuskinpa hänenkään tarvitsisi valehdella asiasta.
Itselläni ei ole helppoa pienimunaisena aisurina.
"se oikea" on vain romanttisten elokuvien ja roskasomaanikirjojen luoma mielikuva.Maailmassa on varmasti monta "oikeaa" jonka kanssa voi tulla toimeen,riippuu miten paljon haluaa tehdä kompromisseja.
Пошел ты!Tarkoittaa että Haista *****! Jos ymmärrät mitä tarkoitan (jos edes ymmärrät).
En usko "siihen oikeaan", mutta luotan kyllä, että löydän itselleni hyvän kumppanin. Nirsoiluni saattaa rajoittaa valikoimaa hieman, mutta mieluummin pidempi hetki yksin kuin huonossa suhteessa epäsopivan ihmisen kanssa. Ikisinkuksi en kuitenkaan aio päätyä.
Mitä hyötyä on olla uskomatta?
Eikö tässä asiassa kannattaisi jättää järki taka-alalle ja nimenomaan USKOA, että se nykyinen / tuleva on Se Oikea, match made in heaven jne?
Omasta mielestäni seurustelu on paljon antoisampaa, kun uskotteee itselleen kyseessä olevan jotain taianomaista, eikä vaan kaksi ihan kivaa toisensa kohdannutta sovittelemassa pissavehkeitä yksiin.
Jos noita "oikeita" kumppaneita olisi oikeasti olemassa, niin he mitä luultavimmin olisivat ihanteellisia toisilleen missä vaiheessa elämää tahansa. Mutta valitettavasti olosuhteete muuttavat ihmistä, ja sitä mukaa yhteensopivuutta. Arvomaailmat ja asentee muuttuvat, kun ihminen kasvaa ja vanhenee - jolloin se aiempi ihannekumppani saattaa paljastua aivan erilaiseksi henkilöksi kuin mitä hän on aikoinaan ollut.
Tottakai rakkaus on tärkeää, enkä tee seurustelupäätöksiä pelkän järjen varassa. Mutta käsitykseni siitä, millainen olisi "match made in heaven" ei voi toteutua, koska ihmiset omaksuvat jatkuvasti uusia vaikutteita ja kasvavat henkisesti - kuka mihinkin suuntaan.
Noinko sinä ajattelet aina suhteen alussa? Että hyvältähän tämä nyt tuntuu, mutta valitettavasti kaikki muuttuu 2-10v kuluttua, kun kasvetaan eri suuntiin?
Äläpä vääristele. Kyllä minä lähden jokaiseen suhteeseen sillä oletuksella, että tämä tulee kestämään. En vain näe, että joku ihminen voisi olla toisen "ihannekumppani" koko tämän elämän ajan - ihan jo sillä, ettei virheetöntä ihmistä ole olemassa.
Ja joskushan se kehittyminen ja kasvu tapahtuu molemmilla samaan suuntaan - tai ainakin siten, ettei se kasvata puolisoita erilleen. Ongelma on vain siinä, että itse en ole tälläistä kumppania vielä löytänyt.
Ja jos et siihen uskokaan, niin se on sitä epätodennäköisempää ja nautit suhteistasi vähemmän.
Voihan tuo olla totta, mutta omapahan on elämäni ja virheeni, joita siinä teen, eikö?
Tietysti niin. Neuvoja saan kuitenkin antaa ja keskustella näkökulmista. Enkö?
Itse en kyllä haluaisi seurustella Delightin kaltaisen naisen kanssa.
Liekö tuo nyt mikään loukkaus...
Jokaisella oma makunsa. Ja olen jo tottunut kuulemaan olevani "hankala" ja "epänaisellinen", joten en osaa ottaa loukkauksena sitä, että joku satunnainen nettiplastailija ei kanssani haluaisi seurustella.
Ei siinä sen kummemmin loukkausta ole, enkä epäile naisellisuuttasi tai hankaluuttasi. Olet varmasti kumpaakin. Mutta en vaan halua seurustella ihmisen kanssa, joka ei usko 100% yhteiseen tulevaisuuteen ja hautapaikkaan.
En minäkään usko täydelliseen parisuhteeseen. Uskon vain siihen, että jossakin vaiheessa elämässä olen kyllästynyt sen verran paljon sinkkuuteen, että teen jotakin sen eteen, etten enää olisi sinkku. Silloin riittää se, että löytää miehen, jonka kanssa elämä yhdessä olisi mukavampaa kuin elämä yksin.
Kuitenkin siitä pidän jatkossakin kiinni, että jos parisuhteessa on huono olla, niin sitä ei kannata jatkaa. Yksin on parempi olla kuin huonossa suhteessa.
"uskotko siihen oikeaan?"
-En tietenkään! XD ..melkonen haihattelija saa olla jos sellaiseen uskoo. X)
Kyse ei ylipäätään ole sen "oikean" löytämisestä vaan niiden väärien välttämisestä.. ;)
The One does not believe in finding the one.
Mähän olen "TheOne", joten en kai nyt enää itseäni etsi.. ;)
Usko loppui kauan sitten. En siis usko et löydän ketään. Yksin tässä joutuu elämään seuraavat 40 vuotta ja sitten kuolen yksin ja onnettomana.
uskon että se oikea tulee hakemaan minua kotiovelta
Niin minäkin mutta en aio avata ovea.
Repesin :D
Uskon siihen oikeaan ja parisuhteenkin löytymiseen mutta erillisinä tapauksina. Sen "Oikean" olen jo kohdannut, jos jälleen kohtaisin "kipinä" roihahtaisi liekkeihin samantien mutta siitä on jo aikaa enkä usko enää koskaan tapaavani häntä enkä myöskään sitä että kukaan muu saisi samaa tunnetta aikaan. Parisuhteesta hänen kanssaan ei varmaan tulisi mitään, liikaa roihua. Onnellisen parisuhteen varmaan voisin hyvinkin löytää ja ehkä löydänkin jonkun ei ehkä ihan niin "oikean" mutta kuitenkin riittävän oikean kanssa, molemminpuolista "kipinää" odotellessa kirjoittelen tänne joutavia.
heippa
olen 52v nätti mukava nainen , mies jätti 21v jälkeen. nyt siitä on 1,5v. uskon jo että en tule koskaan löytämään uutta luotettavaa kumppania, ja se pelottaa ystäväpiiri on niin kuin nolla. onko kenelläkään hyviä neuvoja. vertaistukea ei porvoossa ole. antakaa vinkkejä kaipaan ystäviä ja tukea.
Porvoosta pääsee bussilla Helsinkiin melko nopeasti.
Uusia harrastuksia, tee jotakin täysin uutta missä olet osana porukkaa ja homma etenee johonkin (esim. vapaaehtoistyö, järjestötyö ja kaikenlaiset harrastuskerhot). Tutustu sitä kautta samanhenkisiin ihmisiin ja käännä elämäsi kelkka uuteen suuntaan kokonaan rohkeasti. Luotettavaa kumppania ei etsimällä löydä, on parempi hankkia paljon uutta sisältöä elämään kuin tyytyä siihen, että no, tässä nyt ollaan ja ei ole ystäväpiiriä ja löytyyköhän kumppaniakaan. Voimia sinulle, ehdottomasti uutta tuulta purjeisiin vaan! :)
Niin ja kumppanin löytämisessä tarkoitin, että se tulee sitten vastaan, ei sitä sillä lailla kannata etsimällä etsiä (silmät kannattaa toki pitää auki ;)
mitään "oikeita" ei ole olemassa! on vain "sopivia" ja "vähemmän sopivia"
Ei minun tarvi uskoa siihen oikeaan. Porukka luulee että "se oikea" on joku muu ihminen, kun oikeasti se oikea ihminen tarvii olla itse ja vain itsensä voi löytää.
Minä en ole etsinyt "sitä oikeaa" vuosikausiin, vaan rupesin olemaan sellainen itse; kihloissa, ikionnellisen ja umpirakastuneen naisen kanssa, turvallisessa ja toimivassa parisuhteessa.
Ja miksikö?
Koska olen vihdoin sen arvoisesti käyttäytyvä ihminen, omien valintojeni kautta.
Kyllä jossakin on sellainen yhtä hullu ja yhtä henkevä Mies kuin minä Naisena. Siis sellainen mies jonka kanssa voi keskustella vakavasti, suunnitella juttuja ja katella muailimmoo vähän avarammin niin hengen kuin fyysisen olotilankin tasolla.
Mies, joka rakastaa ja rakastelee muulloinkin kuin lauantaina saunan jälkeen ja joka ei pistä pahakseen jos kattelen sillä silmällähänen suuntaansa vaikka keskellä päivää.
Sille Minun miehelle ei koirankarvat ole kauhistus - on niitä maailmassa pahempiakin saastuttajia.Ja kun tarvitsen ommaa rauhaa vaikkapa taiteiluun, niin hänelläkin on muuta tekemistä kuin mököttää.
Ja kun yhessä lähdetään niin kierretään sitten vähän oudompiakin paikkoja eikä pelkästään rannalla maata. Tai sitten mennään kumipyörillä ja nukutaan kun nukuttaa.
Eipä ole löytynyt valmiina enkä ole onnistunut ketään muuttamaan ja nyt 5kymppisenä uusiosinkkua uskon ennää joulupukkiin. Taidan lähteä Joulusaarille. Elikkä eiköhän se minun Mies liene sillä suunnalla.
Siihen yhteen ja oikeaan mä en usko. Olen nainen 40v. Kaunis, urheilullinen, fiksu, filmaattinen ja kiinnostunut maailman asioista. Kouluttautunut jne.
Mutta, ei vain tunnu enää tässä iässä tulevan kohdalle sellaista ihmistä, joka minut haluaisi kumppaniksi. Syynä eivät ole nuo yllämainitut asiat. Ongelma piilee ehkä siinä, että olen kerrankin ollut aloitteellinen ja naisen ei pitäisi olla! Sillä mies juoksee perässä, jos kokee naisen tarpeeksi arvokkaaksi.
Tapasin elämäni rakkauden kyllä, mutta hän haluaa vielä lapsia. En ole koskaan elämässäni tuntenut niin syvästi kuin häntä kohtaan, hän oli täysin vastakappaleeni..Haluaisin parisuhteen, juuri hänen kanssaan, koska hän on hän eikä kukaan muu. Siihen siis uskon, että jotakuta voi rakastaa niin syvästi, ettei halua ketään muuta. Onko se sitten sitä mr. Oikeaa vai ei, en tiedä. Se on ainakin sillä hetkellä niin kokonaisvaltaista eikä siihen muita mahdu.