Olen seurustellut liki kolme vuotta emmekä asu yhdessä vaikka meillä on yksi yhteinen lapsi. Miehelläni on pakottava tarve olla yhteydessä muihin naisiin. Esimmäinen selvisi vajaan vuoden seurustelun jälkeen ja tilannetta on nyt sitten jatkunut pari vuotta ja aina tietyin väliajoin tulee esiin jotain... haistan tilanteen aina hänen käytöksestään, jatkuvaa facessa tai sähköpostissa oloa puhelimella, puhelinta pidetään nykyään äänettömällä ja useimmiten piilossa vaikka ennen hän piti sitä vapaasti pöydällä... joskus jopa romanttinen illallinen on mennyt pilalle kun hänen tarvii kesken syömisen alkaa plärään puhelintaan ja kun hänellä on töistä vapaata hän on alkanut majoittumaan aina enemmän omaan kotiinsa... Tämän vuoden puolella minua on loukattu paljon; exä on nostettu jalustalle, mieheni nikkailee silmää tutuille naisille minun läsnäollessa jopa kauppareissuilla, kerran hän nolasi minut julkisesti ravintolassa lähtien toisen naisen kanssa mihin lie eikä tullut minun kanssa kotiin vaan sanoi menneensä omaan kotiinsa yöksi, olin hänelle kuin ilmaa... asiaa ei ole selitelty eikä pyydetty anteeksi... näinkin on käynyt että mieheni ei hyväksi että tanssin muiden miehien kanssa mutta kun minulta silmä välttää niin johan mies on tanssilattialla muitten naisten kanssa... Olen sanonut että jos ei ole salattavaa niin hänen pitäisi pystyä näyttämään minulle fb-sivunsa ja sähköpostinsa mutta ei, ne ovat hänen yksityisasia jotka eivät kuulu minulle... ja asiasta seuraa järkyttävä riita... minä pystyn kyllä näyttämään omani hänelle... Mieheni tulee ja menee miten tykkää, milloin ollaan jollain kaverilla saunomassa ja missä milloinkin ja hänen menonsa eivät muka kuulu minulle... Minä en ole käynyt kolmeen vuoteen juuri missään ilman lapsia paitsi pari kertaa tyttöjen illassa jolloin hän ei ole vahtinut lapsia vaan minä olen joutunut hankkimaan lastenvahdin... ja aina tilannetta seuraa kauhea riita ja syyttely- ja haukkumisryöppy ja seuraavana aamuna minä hoidan lapset niinkuin aina... jos lähden vaikka lenkille mies muuttuu martyyriksi... meidän pitäisi olla perhe mutta mies ei ota mitään vastuuta perheestämme vaan kaikki on minun harteillani... olen todella uupunut mutta enhän minä saa olla väsynyt ja jos joskus vahingossa sanon sen ääneen siiitä seuraa riita... Rahasta meillä riidellään kaikista eniten koska minä maksan lähestulkoon kaiken yksin, mies saattaa sillointällöin vipata mm. kauppareissulla pari kymppiä jos huvittaa... elämäni on jatkuvaa riitelyä tämän miehen kanssa... olen pari kertaa yrittänyt erota mutta aina tämä mies luikertelee elämääni takaisin koska olen lopen uupunut tähän riitelyyn koska riitely pahenee aina erossa ollessamme, minut on silloin haukuttu pahimmin miten toisen ihmisen vaan voi haukkua... Mies on lähtenyt kolmen vuoden aikana omasta halusta ja aina rahariidan jälkeen jo useamman kerran ja joka kerta kuukauden erossa olon jälkeen hän luikertelee elämääni takaisin vannoen että tilanne muuttuu... Miksi en pääse hänestä lopullisesti eroon vaikka hänen läsnäolonsa ahdistaa ja masentaa minua?... Kuukausi ei riitä itseni kokoamiseen koska hän nakertaa minua sinä aika pahimmmin kuin koskaan ja yhteeistä lastamme hän haluaa käydä katsomassa silloin kuin hänelle sopii... tiedän tapaamissopimusasiat mutta kun se ei toimi meillä, hänen kotinsa ei ole vauvaystävällinen joten hän ei voi ottaa lasta itselleen eikä ehkä haluakaa koska silloinhan minä saisin vapaa-aikaa itselleni... Olen iloinen, sosiaalinen, nätti ja itsestäni huoltapitävä nainen mutta nyt alan oleen siinä pisteessä että elämän haluni alkaa oleen ihan nollassa... Minulla ei ole ystäviä jotka oikeesti auttaisivat, käskevät vain heittämään ukon pihalle... Osaako kukaan kertoa voiko mistään saada tukiapua tällaiseen tilanteeseen ja juuri siihen tilanteeseen kun olen "yksin" ja alkaa ahdistamaan... ei ystäviä voi vaatia apuun heillä on omat perheet ja työt eikä kukaan koskaan ehdi tällaiseen tilanteeseen apuun juuri silloin kuin apu olisi kaikista tarpeellisinta... :(
pettynyt
pettynyt taistelija
3202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin: alapa ajatella, että kyseinen elämääsi ja itsetuntoasi terrorisoiva olio ei ole MIEHESI, vaikka onkin lapsesi isä. Hän ei ole sitoutunut sinuun - eikä ilmeisesti lapseensakaan? Hän ei asu kanssanne, vaan on loisena nurkissasi maksattaen omat kulunsa, mikäpäs siinä...
Kyllä muutos lähtee sinusta itsestäsi. Ei kukaan voi päätöstä tehdä puolestasi ja toteuttaa operaatiota "äijä pihalle". Sinulla ilmeiksesti ei ole mitään hätää käytännön elämäsi järjestämisessä ilman tätä ketkua? Sinulla on asunto eli sinun ei tarvitse alkaa etsiä kattoa pään päällekään eli siinä suhteessa helpompi lähtökohta erolle kuin esim itselläni oli aikoinaan (pitkäaikaistyöttömänä lähdin tyhjän päälle lapsien kanssa, koska päätin olevani paremman arvoinen kuin valehtelevan lieron). Itse tekisin varmaan sinun tilanteessasi niin, että ilmoittaisin miehelle homman olevan nyt loppu ja vaihdatuttaisin kämpän oveen lukon - koska mitäpä hän siellä, kun ei edes asu siellä?! Sitten yhteys lastenvalvojaan, että sovitte yhteisen lapsenne asioista ja sitä rataa uuden elämän syrjästä kiinni.
Vaikka julkisen sektorin puolella ruuhkaa onkin, kyllä esim terveyskeskuksen kautta saat keskusteluapua asioiden rukkaamiseksi oikeaan järjestykseen päässäsi.
näytät kuitenkin kaiken sallivan, niin miksi valitat täällä?
ei kukaan muu tuolle stoppia voi laittaa kuin sinä itse
Lue nyt uudestaan mitä sä kirjoitit ja mieti miks olet tuollaisen persreiän kanssa.