En tiedä mitä enää voin tehdä. Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta ja viime vuodet mies ollut kotona päivät, kun minä olen töissä. Istuu netissä kaiket päivät ja tyhjentää historian vartti ennen mun tuloa. Käy suihkussa ja on kuin mitään ei olisikaan. Tyhjentää loputkin rekisterit jollain cleenerillä. Tietää, etten ole pornosta juuri millänsäkään enää (suhteen alussa olin). Tuntuu, että mies elää jotain muuta elämää päivät, minun kanssa illat.
Kysyin kerran, onko pettänyt minua ja vastasi, että ei ole ollut sillä lailla muiden kanssa. Kun vintin tarkennusta, kiisti kaiken muunlaisenkin pettämisen vaan jotenkin en vakuuttunut. En haluaisi olla vainoharhainen kyttäävä girlfriend from hell! Mutta en vain luota. Miehen arvot ovat muuttuneet. Suhteen alussa oli todella jyrkkä mua kohtaan, jos vähänkin ymmärsi mun flirttaavan toisen kanssa. Katkaisin heti kaikki vähänkin sinnepäin kallellaan olleet kaveruudet. Hän oli mulle niin tärkeä ja rakas. Nyt koen, että saan itse vain salailua ja umpimielisyyttä.
Puhe ei auta. Tosin mä saan suuni auki vasta, kun kuppi menee yli äyräiden. Mies taas pääsee kaikkiin mun laitteisiin käsiksi enkä pimitä puhelinta, sähköpostia, mitään. Miehen asenne toisinpäin on, että hän ei halua mun kontrolloivan itseään (ei tietenkään) ja että mulle ei tartte kertoa kaikkea. Tässä hän on kuin muuri eikä keskustelua synny. Se ahdistaa, kun jään tämän kanssa niin yksin ja virallinen totuus on, että minä olen liian mustis.
Totuus. Tahtoisin sen niin kovin. Vaikka se olisi kurjakin. Tämä piina on pahinta eikä mies juuri helpota mun oloa. Miksi te miehet kiusaatte niitä, jotka rakastavat teitä?
Kysyin kerran, onko pettänyt minua ja vastasi, että ei ole ollut sillä lailla muiden kanssa. Kun vintin tarkennusta, kiisti kaiken muunlaisenkin pettämisen vaan jotenkin en vakuuttunut. En haluaisi olla vainoharhainen kyttäävä girlfriend from hell! Mutta en vain luota. Miehen arvot ovat muuttuneet. Suhteen alussa oli todella jyrkkä mua kohtaan, jos vähänkin ymmärsi mun flirttaavan toisen kanssa. Katkaisin heti kaikki vähänkin sinnepäin kallellaan olleet kaveruudet. Hän oli mulle niin tärkeä ja rakas. Nyt koen, että saan itse vain salailua ja umpimielisyyttä.
Puhe ei auta. Tosin mä saan suuni auki vasta, kun kuppi menee yli äyräiden. Mies taas pääsee kaikkiin mun laitteisiin käsiksi enkä pimitä puhelinta, sähköpostia, mitään. Miehen asenne toisinpäin on, että hän ei halua mun kontrolloivan itseään (ei tietenkään) ja että mulle ei tartte kertoa kaikkea. Tässä hän on kuin muuri eikä keskustelua synny. Se ahdistaa, kun jään tämän kanssa niin yksin ja virallinen totuus on, että minä olen liian mustis.
Totuus. Tahtoisin sen niin kovin. Vaikka se olisi kurjakin. Tämä piina on pahinta eikä mies juuri helpota mun oloa. Miksi te miehet kiusaatte niitä, jotka rakastavat teitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta entäpä, jos mies tosiaankin istuu netissä vain kuluttamassa aikaa..? Eli ei touhuile mitään "laitonta" selkäsi takana - miltä luulet hänestä tuntuvan, kun hän tuntee olossaan epäillyksesi? Entä jos hän kokee samoin kuin sinä: että sinä kiusaat häntä epäilemällä, vaikka hän rakastaa sinua?
Sivuhistorian tyhjennys ei kerro vielä mitään. JaCCleanerin käyttö on täyttä asiaa, sehän pitää koneen puhtaana turhista tiedostoista ja auttaa pitämään Windowsin toiminnan nopeana.
Mitä "kaikkea" hän ei kerro sinulle?
No, jos teiltä jotain puuttuu, niin yhdessä sovitut pelisäännöt! Kummallakin pitää olla yhtä paljon pääsy toisen puhelimeen ja sähköpostiin eikä vain niin, että toisella on. Neuvottelun paikka!
Niinpä. Voi olla näinkin. En toki halua kiusata miestä. Suhteen alussa sovimme pelisäännöt. Että pettämistä on se, mitä ei itse haluaisi toisen tekevän. Kuitenkin vastaus kysymykseeni pettämisestä olikin aivan toinen nyt. Missä vaiheessa hän on yksipuolisesti muuttanut sääntöjä, en tiedä. Sovimme myös, että jos pettää hyppäämällä sänkyyn toisen kanssa, suhde on siinä. Itse asiassa saattaisin kyetä tuon jopa antamaan anteeksi, mutta mies ei sitä tiedä. On itse tuossa ehdoton. Nyt tunnen, että mies yksipuolisesti tekee netissä mitä mielii päivisin ja koska tekonsa ovat ns. anteeksiannon rajoissa, ei niitä minulle kerro. Yritin kerran virittää keskustelua rajoista, mutta yksinpuheluksi pitkälti meni ja mies lukittui. Olen myös yrittänyt vain luottaa kunnes toisin todistetaan, mutta sitten taas jokin miehen lause saa mut varpailleen kuten: Eihän nettiseksi oo mitään tähän oikeeseen verrattuna.
No eikös tuo viimeinen lause ole aivan totta: "Eihän nettiseksi oo mitään tähän oikeeseen verrattuna". Minä ymmärtäisin tuon lauseen niin, että mies noteeraa teidän kahden välisen seksielämän korkealle - ja jos hän joutessaan netissä käy anonyymisti jotain asiaan liittyvää juttua heittämässä, se ei ole uhka teidän parisuhteellenne. Ei kai mies kuitenkaan päivisin häviä kotoa minnekään omille teilleen seikkailemaan tai kutsu vieraita naikkosia "kahville"?
Miten miehesi vastaus pettämistä koskien nyt eroaa siitä, mitä hän on aiemmin sanonut - se ei oikein avaudu kirjoituksestasi?
No, jos tuntuu pahalta, kannattaa varmaan luottaa omiin vaistoihin ja todeta että jotakin on vinossa. Miten eron laita? Jos vain eläisit omillasi jonkin aikaa?
Jos miehesi istuu kaiket päivät kotona yksikseen, niin on varmaan aika yksinäinen. Yksinäinen voi hakea apua, keskustella netissä, kuluttaa aikaa, yrittää selvitä.
Kenties hän käy jossain sivuilla, josta ei halua sinun tietävän. Haluaa kenties säilyttää itsestään jonkin pienen kulman. Ei siinä ole mitään pahaa. Ei minunkaan mieheni tiedä, että kirjoittelen joskus palstoille. Valehtelenko siis hänelle? En omasta mielestäni.
Toista ei voi kontrolloida eikä mennä toisen päähän. Oma elämä on jokaisella oltava, vaikka olisikin parisuhteessa. Monella työpäivä riittää siihen, mutta jos istuu päivät kotona, on jotenkin normaalia edes yrittää rakentaa jotain siihen viittaavaa, vaikka se ulkopuolisesta tuntuisikin kuinka naurettavalta.