Eräs ihminen, pakkotuttu, huusi minulle sunnuntaina ihan typerästä syystä. Ei vielä minkäänlaista katumusta esiintynyt ja tuskin tuleekaan. Oikeesti vaivaa minua. Omasta mielestäni aina pitää pyytää anteeksi jos jollain tavalla satuttaa toista ja mieluiten heti. Miksi jotkut eivät pysty pyytämään anteeksi? Sehän on pieni sana joka voi helpottaa toisen oloa, ainakin tuollaisessa pienessä kinassa. Onko minussa vika vai toisessa?
Mikä anteeksi pyytämisessä on niin vaikeaa?
...?...
4376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärtääkseen tuollaista käytöstä täytyisi tuntea sen kyseisen ihmisen tausta, miksi hän valitsi sellaisen tavan ilmaista itseään, mikä hänet ajoi olemaan noin töykeä, epäreilu ja äänekäs.
Se taustasyy luultavasti selittää myös sen, miksi hänestä ei nyt ole katumaan tekoaan näkyvästi sinun edessäsi eli pyytämään anteeksi loukkaavaa käytöstään.
Niin kauan kuin sinä et sitä taustaa tunne eikä hän sitä sinulle selitä, te olette pattitilanteessa.
Mieti mikä on sinun paras tapasi rauhoittaa itse oma mielesi, jos toinen ei sitä tee.
Minulla se olisi ajatteleminen järjellä eikä vain tunteella, aavistaminen, että taustalla täytyi olla jotain muutakin (joka ei ehkä liity minuun ensinkään) minkä hän sitten vain purki minuun kun tilaisuus tuli. Hän ei välttämättä suunnitellut sitä, se vain ryöpsähti ulos hallitsematta ja siksi hän on nyt niin hämillään ettei kehtaa tulla kasvotusten pyytämään minulta anteeksi.
Sillä selityksellä minä päästäisin itseni vapaaksi hänestä enkä kantaisi ikävää muistoa enää mukanani, onhan kyse ihmisestä joka ei ole minulle mitenkään tärkeä.
Tosi hienosti kirjoitettu, tuollainen pohdiskelu varmaankin auttaa.
Yli kymmenen vuotta sitten mieheni jätti minut ja kolme teini-ikäistä lastamme 23 avioliittovuoden jälkeen, syynä: "en kestä sua enää". Hänen vanhempansa haukkuivat minut syyttäni syöjättäreksi ym. Jäin yksin ihmettelemään, että mikä totaalinen paha minun sisälläni jyllää... "Ystävät" neuvoivat, että yrittäisin unohtaa, antaisin anteeksi kaiken hyväksikäytön ja pahoinpitelyt ja haukkumiset ja minun ja lasteni elämän pilaamisen... En ole voinut ant anteeksi, kun kukaan minua vastaan rikkonut ei ole pyytänyt anteeksi. Muutama kuukausi sitten, kun jälleen kerran katkeruuteni ja ahdistukseni kasvoi sietämättömiin mittoihin, tein tietoisen ratkaisun. He ovat niin tyhmää ja ala-arvoista porukkaa, että eivät yksinkertaisesti pysty ymmätrtämään miten pahaa he ovat tehneet, eivätkä kopeutensa tähden alistuisi ikinä anteeksi anelemaan. Joten miksi minun, syyttömän pitäisi kärsiä. Kiusallanikin annoin heille anteeksi!
valitettavan yleistä ihmisissä että eivät osaa pyytää anteeksi mitään. Tai ainakaan lähes tulkoon mistään, mitä aiheuttavat toisille/toiselle.
Itse olin parisuhteessa miehen kanssa, joka sanoi kyllä että hänessäkin on vikaa, mutta anteeksi hän ei osannut pyytää ja sitä myös tarkoittaa lähes koskaan.
Kai se on jokin itsetunnon puute häiriö ihmisillä. "Mussakin on vikaa mutta en vain kehtaa pyytää anteeksi toiselta kun sanoin töykeästi."