Tapasin noin kuukausi sitten miehen jonka kanssa lähti heti juttu luistamaan. Viihdyn todella hyvin hänen seurassaan ja ilmeisesti hänkin minun kun kerta viettää niin paljon aikaa kanssani. :D
Kun emme näe, soittelemme ja juttelemme pitkiäkin puheluita.
Ongelmani on se, etten ole seurustellut mooooneeeen vuoteen vaikka olenkin vasta 25. Mietin siis nyt näinkin tyhmää juttua, että mistä tietää koska juttu etenee seurusteluun??
Teininä se oli helpompaa, silloin vain seurusteltiin heti kun oli ekat pusut vaihdettu ja jos ei ollut varma, sitä kysyttiin. Mutta kysyvätkö aikuiset ihmiset että "hei, haluatko seurustella?" tai "seurustelemmeko nyt?".
Olen vähän ujon puoleinen joten en tiedä mitä voisin sanoa nolaamatta itseäni täysin. Mies on itse todella suorasanainen ja rehellinen ja se on suuri plussa minulle koska tuntuu että minunkin on helpompi olla oma itseni hänen seurassaan eikä aina tarvitse miettiä että mitäköhän hän nyt ajattelee.
Mutta seurustelu ei vain ole tullut puheeksi, enkä tiedä mitä olettaa tai koska ja miten uskallan asiaa kysyä. Vai annanko vain asian mennä omalla painollaan ja odotan että koska hän esittelee minut jollekin tyttöstävänään? :D
Sori tyhmyyteni, tiedän itsekkin että tämä on aika säälittävää aikuiselta naiselta, mutta olen todellakin hyvin epävarma ihminen.
Kun emme näe, soittelemme ja juttelemme pitkiäkin puheluita.
Ongelmani on se, etten ole seurustellut mooooneeeen vuoteen vaikka olenkin vasta 25. Mietin siis nyt näinkin tyhmää juttua, että mistä tietää koska juttu etenee seurusteluun??
Teininä se oli helpompaa, silloin vain seurusteltiin heti kun oli ekat pusut vaihdettu ja jos ei ollut varma, sitä kysyttiin. Mutta kysyvätkö aikuiset ihmiset että "hei, haluatko seurustella?" tai "seurustelemmeko nyt?".
Olen vähän ujon puoleinen joten en tiedä mitä voisin sanoa nolaamatta itseäni täysin. Mies on itse todella suorasanainen ja rehellinen ja se on suuri plussa minulle koska tuntuu että minunkin on helpompi olla oma itseni hänen seurassaan eikä aina tarvitse miettiä että mitäköhän hän nyt ajattelee.
Mutta seurustelu ei vain ole tullut puheeksi, enkä tiedä mitä olettaa tai koska ja miten uskallan asiaa kysyä. Vai annanko vain asian mennä omalla painollaan ja odotan että koska hän esittelee minut jollekin tyttöstävänään? :D
Sori tyhmyyteni, tiedän itsekkin että tämä on aika säälittävää aikuiselta naiselta, mutta olen todellakin hyvin epävarma ihminen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eivät sanat poista sun epävarmuuttasi. Mutta koska nautit miehen seurasta, jatka olemista hänen hyvä ystävänsä, yksinkertaisesti vaan. Pidätte yhteyttä niin kuin tähänkin asti ja sitten kun tulee hyvä sauma, sano se ääneenkin, että susta on todella mukavaa olla hänen seurassaan.
Se on sitä suoruutta jota hän ymmärtää ja varmasti myös arvostaa, koska se on spontaani, positiivinen palaute johon ei liity mitään kinkkisiä kysymyksiä tulevaisuudesta yms. Se sopisi jatkoksi jo olevalle, ja siihen ylleensä myös vastataan, joten... ;)
Ei tuo nyt niin tyhmä kysymys ollut,.. Anna asian mennä omalla painollaan, kuten tähänkin asti ja katso rauhassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos mies on suunnilleen samaa ikäluokkaa kanssasi, teillä on mahdollisuus edetä seurustelun tasolle ja tavallaan "vakiinnuttaa" suhde. Vanhemmalla iällä kuvioissa on mukana usein lapsia ja ne hieman mutkistavat tilannetta, koska uutta kumppania ei välttämättä heti haluta lapsille esitellä (tai ainakaan mun mielestä ei kannata heti raahata lasten eteen näytille, jos juttu ei kestäkään paria tapaamista pidempään).
Itselläni on se tilanne, että tapailen ihanaa miestä, mutta menimme jo alkumetreillä sopimaan, ettei kyse ole seurustelusta. Aika näyttää, muutammeko mielemme joskus, meillä ei ole kiire mihinkään.
sen tietää sitten kun se otetaan puheeksi ja sovitaan niin
Samaa mieltä kuin edelliset. Anna asioiden edetä omalla painollaan, nauti hänen seurastaan ja keskusteluista hänen kanssaan. Ei asioita tarvitse määritellä sanoilla, eihän se teidän tapailuanne suuntaan tai toiseen muuttaisi vaikka antaisitte sille tietyn nimen.
Mä taas olen sitä mieltä, että tuota nimenomaan kannattaa kysyä, jos asia vaivaa. Monesti jos liikaa jää miettimään ja pyörittelemään päässään ne asiat suurenee ja muuttuu möykyksi teidän välille. Varsinkin jos mies itse on hyvin suora hän varmasti arvostaa sitä että itsekin olet. Jos siis tuntuu, että kaipaat selvyyttä mikä teidän suhde on niin kysyt asiasta. Jos taas et kaipaa niin et kysy. Kuuntele itseäsi ja toimi niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.
Jos toista jatkuvasti tapaa, siis sovitaan tapaamisesta, niin onko se seurustelua vaiko pelkkää "hengailua".? Mielestäni seurustelua. Voin kuvitella, että alkuvaiheessa molemmat ovat epävarmoja tilanteesta mutta sopiminen seurustelusta tuntuu hölmöltä, eikö ne yhteiset tunteet sanele tulevaisuutta. Katsotaan ensin kohtaavatko tunteet ja ajatukset mutta kokeilematta ei päästä eteenpäin. Voin sanoa, että kun neljä vuotta katsoo toista katukuvassa ja sitten vihdoin viimein roheus antaa myöten ja tavataan sen ensimmäisen kerran niin helskutta sentään. Sen jälkeen ei ole muuta kuin seurustelua ja jokainen päivä on arvokas.
Tiedät siitä kun annat miehelle pimppiä ja mies ei enään soittele tai pidä yhteyttä.
Mielestäni te jo seurustelette.
Kysymystä "seurustellaanko" kannattaa lähestyä käytännölliseltä kannalta. Kun olette vain kahden ilman muiden läsnä olijoiden kanssakäymistä, koko kysymyksellä seurustelun luonteesta ei ole merkitystä. Olette yhdessä ja kivaa on.
Mutta kun tavataan joku kolmas henkil, jommankumman ystävä, tuttava tms. kysymys toisen esittelemisestä jossakin roolissa herää. Oletko vain joku tuttu siinä tilanteessa, "tavattiin kirjastossa ja juteltiin" vai esitelläkö toinen tyttöystävänä/poikaystävänä.
Koska asia on siis käytännöllinen suhteessa kolmanteen henkilöön, on tämä asia helppo ottaa esille, kun oletettavasti olette tapaamassa jonkun tuttavan. Kysy ennen sanottua tapaamista, miten esitellään toisemme?
Siis jos asiasta on epäselvää. Mielestäni vastaus edelliseen on antamillasi tiedoilla: "tässä on uusi tyttöystäväni..."
Kun oltiin poikaystäväni kanssa tapailtu kuukauden tai vähän yli, pussailtu ja pidetty kädestä ym. mukavaa niin kysyin kerran että "seurustellaanko me?" Sillä se selviää :) Muistaakseni hän vastasi että "kyllä kai".
Olimme myös aikuisia, noin 20-vuotiaita mutta ujoja. Tästä siis muutama vuosi.