Minkälaisia tutkimuksia siellä tehdään?
ja entäpä kuinka usein siellä suunnilleen käydään? tiedän että se on tapauskohtausta mutta kuitenkin...
kertokaa kokemuksia, saitteko apua jne.?
ja entäpä kuinka usein siellä suunnilleen käydään? tiedän että se on tapauskohtausta mutta kuitenkin...
kertokaa kokemuksia, saitteko apua jne.?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Olin kipupolin vakituisena asiakkaana yli kaksi vuotta ja sain kyllä mielestäni apua ja ennen kaikkea henkistä tukea. Siellä töissä olevat kun pitävät kipuja ihan oikeana sairautena ja osaavat myös suhtautua niihin sen mukaan.
Siellä tehdään monenlaisia tutkimuksia ja testejä. Esimerkiksi minä tein usein tietokoneavusteisesti (hoitajan avulla tai yksin) testejä, joilla mitattiin kiputilannetta edelliseen käyntiin verrattuna.
Lisäksi lääkäri tutki muistaakseni joka kerran myös ihan henk.kohtaisesti kipuradat, minulla mm. tunnon tason oikeassa jalassa (johon kipu säteili). Muutaman kerran köävin psykologin vastaanotolla ja hän teki testin, jolla mitattiin mm. masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta ja jossa sai "luvan perästä" itkeä pillittää ja rypeä itsesäälissä.
Aika paljon se eka vuosi oli eri lääkkeiden kokeilua ja tukalimmissa tilanteissa mm. selkäydinpuudutuksia, joiden jälkeen pystyi yleensä vähän ottamaan univelkaa kiinni.
Olin myös lääkeainekokeilussa, jossa sokkotestillä kokeiltiin, mikä lääke suoneen ruiskutettuna tehoaisi parhaiten. (Minun tapauksessani ei mikään...) Suun kauttakin kokeiltiin kaikki temgesiciä ja metadonia myöten.
Loppujen lopuksi sain sitten hyvän avun eli kun kaikki muut konstit oli kokeiltu ja huonoiksi havaittu, kipupolin lääkäri neuvotteli neurokirurgin kanssa ja sain sisäänrakennetun kipustimulaattorin, jonka ansiosta olen nyt elänyt noin kolme ihanaa vuotta. Yhden puolivuotiskauden odotin sen stimulaattorin korjausta ja nyt on taas reilun kuukauden ollut sellainen hermosärky, johon ei juuri mikään tunnu tepsivän.
Kävin kipupolilla noin kerran kuukaudessa, muttä esim. uutta lääkettä kokeiltaessa (varsinkin jos se ei lainkaan sopinut tai auttanut) useamminkin. Lisäksi väliaikoina oli lupa soitella, kun tilanne kävi ihan mahdottomaksi.
Olen ainakin omalla kohdallani tullut siihen tulokseen, että pahinta kivussa on se, jos ei saa nukuttua edes kohtuullisia yöunia. Itse kivun jotenkin kestää, mutta se unettomuus on mahdoton yhdistelmä. Eikä kannata aliarvioida masennuksen, ärtymyksen ja ahdistuneisuuden merkitystä.
Toivottavasti olet jo ainakin menossa kipupolille, etkä vasta siinä ehkä puolen vuoden - vuoden jonossa!
toukokuusta asti olen odotellut jo ja ens kuun lopuksi sain ajan, eli kohtuuttoman pitkät on mielestäni odotusajat.
Jaksamisia myös Sinulle!
Kipupolista ei ole kuin hyvää sanottavaa.
Minulla eri "täsmälääkitystä" on myös kokeiltu jo kolmatta vuotta ja kyllä sieltä avun saa jo pelkästään siitä, että henkilökunta osaa ottaa asian vakavasti.
Toki anestesialääkärin kanssa jutellaan, miten aiemmat lääkkeet on vaikuttanut ja etsitään uusia, jotka auttaisivat pitempiä aikoja pitämään kroonisen hermosäryn edes alemmalla tasolla.
Istelläni murskautui molemmat jalat reisistä alaspäin liikenteessä autolla, mutta nyt ne ovat päällepäin jalkojen näköiset ilman leikkausarpia, mutta kun saisi ne kivut kuriin, niin asia olisi olosuhteisiin katsottuna hyvin.
Tsemppiä vaan teille molemmille ja hyvää jatkoa, toivottavasti kivutta, mutta ainakin vähemmillä kivuilla.
Hei vain taas!
Onpa sullakin hankala tilanne noiden kipujen kanssa! Toivottavasti lääke löytyy. Tiedän kokemuksesta, että hermosärky ei ole kiva kämppis.
Ihan uteliaisuudesta kysyisin, mitä kipulääkettä nyt käytät ja auttaako se? Minä syön nyt oksikodonia (Oxycontin js Oxynorm). Ne ovat pirullisia huumeita, mutta ilmankaan ei voi olla tai ei saa ainakaan nukuttua yhtään.
Jaksamista!