Ottaa aivoon ja todella paljon alaiset:((((
Missä on esimiehen oikeudet ja kukaa auttaa esimiestä jaksamaan työssään?????
Työntekijöillä luottamusmiehet, työsuojeluvaltuutut hyökkäävät heti kimppuun jos työntekijällä on asiat huonosti.
Mutta kuka hyökkää työntekijöiden kimppuun ja pyytää alaistaitojen hallintaa?
Kun mikään ei riitä, eikä mikään ole mitään. Jatkuvaa narinaa ja nitinää, epäilyä siitä jos jaksetaan hyvin työhyvinvointi-kyselyt ovat silloin epäluotettavia, ne antavat väärät tulokset.
Ihmisten koulutuspäiviä ka 6d/hlö, pitkät vuosilomat, palkkaustaso huikea lähes kaikilla min 3000€/hlö. On käyty opintomatkoilla ja virkistystä tarjottu.
Olen ollut tehtävässäni seitsemisen vuotta, enää en jaksa tätä hullun myllyä.
Olen aivan poikki ja haluton.
Töitä on ja leipää tulee monelle perheelle, olen koettanut pitää yllä sellaista "tilauskantaa" jotta kaikilla olisi työtä.
On hankittu uudet ICT laitteet, on uusittu kalusteita, on tehty sisäilman mittauksia, kuunneltu ja ymmärretty.
On tehty ergonomia mittauksia, työkilometrit korvataan.
Napakasti vaadin tiettyjä perusasioita ja niistä pidetään kiinni jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja suunnitella sitä.
Lepsu en ole, budjetit pysyy tasapainossa ja tavoitteet on saavutettu.
On uusia innovaatioita ja työ on vaihtelevaa kaikkien osalla.
En jaksa enää, en löydä työniloa, laahaudun pakon sanelemana työhöni, kun on velkaa ja lapset tarvitsevat vanhempien tukea.
Kerran kertaa ei ole kiitosta työstäni tullut, ei edes joulukukkaa ole tuotu.
Kaikki pitää kaikkea niin itsestään selvänä että näitä etuja tarjotaan.
Onko tämä elämän arvoista ?
Aiemmin jaksoin kuntoilla, lenkkeillä työpäivän päälle, nyt en jaksa.
Viikonloppuna ainoastaan, olen niin väsynyt ja kaikkeen turhautunut.
Jos joku älykäs aikoo nyt sanoa, että olen yrittänyt liikaa tai "lakkaa yrittämästä"
sanon sellaiselle hieman ehkä rumasti: "suksi suolle" se ei auta mitään.
Joskus kaikki oli toisin, ei enää
Missä on esimiehen oikeudet ja kukaa auttaa esimiestä jaksamaan työssään?????
Työntekijöillä luottamusmiehet, työsuojeluvaltuutut hyökkäävät heti kimppuun jos työntekijällä on asiat huonosti.
Mutta kuka hyökkää työntekijöiden kimppuun ja pyytää alaistaitojen hallintaa?
Kun mikään ei riitä, eikä mikään ole mitään. Jatkuvaa narinaa ja nitinää, epäilyä siitä jos jaksetaan hyvin työhyvinvointi-kyselyt ovat silloin epäluotettavia, ne antavat väärät tulokset.
Ihmisten koulutuspäiviä ka 6d/hlö, pitkät vuosilomat, palkkaustaso huikea lähes kaikilla min 3000€/hlö. On käyty opintomatkoilla ja virkistystä tarjottu.
Olen ollut tehtävässäni seitsemisen vuotta, enää en jaksa tätä hullun myllyä.
Olen aivan poikki ja haluton.
Töitä on ja leipää tulee monelle perheelle, olen koettanut pitää yllä sellaista "tilauskantaa" jotta kaikilla olisi työtä.
On hankittu uudet ICT laitteet, on uusittu kalusteita, on tehty sisäilman mittauksia, kuunneltu ja ymmärretty.
On tehty ergonomia mittauksia, työkilometrit korvataan.
Napakasti vaadin tiettyjä perusasioita ja niistä pidetään kiinni jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja suunnitella sitä.
Lepsu en ole, budjetit pysyy tasapainossa ja tavoitteet on saavutettu.
On uusia innovaatioita ja työ on vaihtelevaa kaikkien osalla.
En jaksa enää, en löydä työniloa, laahaudun pakon sanelemana työhöni, kun on velkaa ja lapset tarvitsevat vanhempien tukea.
Kerran kertaa ei ole kiitosta työstäni tullut, ei edes joulukukkaa ole tuotu.
Kaikki pitää kaikkea niin itsestään selvänä että näitä etuja tarjotaan.
Onko tämä elämän arvoista ?
Aiemmin jaksoin kuntoilla, lenkkeillä työpäivän päälle, nyt en jaksa.
Viikonloppuna ainoastaan, olen niin väsynyt ja kaikkeen turhautunut.
Jos joku älykäs aikoo nyt sanoa, että olen yrittänyt liikaa tai "lakkaa yrittämästä"
sanon sellaiselle hieman ehkä rumasti: "suksi suolle" se ei auta mitään.
Joskus kaikki oli toisin, ei enää
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä, kun puret tuntosi. Tämä ihmiskunta on niin itsekästä ja "mulle kaikki tänne heti"- ajatuksella liikkeellä. Ketään ei arvosteta.