Milloin sinulle tuli se tunne että haluaisit tyttöystävän ja aloittaa seurustelun?
AP:lle tämä vaihe tuli viime keväänä eli noin 23-vuotiaana. Ensin ihastuin kaverini tyttöystävän siskoon, tähän hemaisevaan vaaleatukkaiseen blondiin. Tapasin hänet eräissä bileissä joissa hän antoi puhelinnumeronsa minulle ja myöhemmin lisäsin hänet facebookissa kaverikseni. Stalkkasin tätä muijaa seuraavat 4 kuukautta ja odottelin seuraavia bileitä joissa tulisimme näkemään: ne bileet tulivat, nimittäin Provinssirock. Melko pian festareilla ollessani huomasin kuitenkin että hän on melko hiljainen ja vaikeasti lähestyttävä tapaus. Annoin asian olla toistaiseksi, mutta jatkoin tämän stalkkaamista kaikesta huolimatta.
Vielä viime heinäkuun alussa olin aikeissa lähteä Ruisrockiin koska luin facebookista että tämä kiharapäinen blondi oli menossa sinne. Maltoin kuitenkin itseni ja jätin kalliiksi koituvan festarikeikan välistä. Melko pian tämän jälkeen päätin jostain syystä unohtaa tuon ihastuksen ja jatkaa elämässäni eteenpäin.
Eikä mennyt aikaakaan niin uusi ihastuksen alku käveli vastaani baaritiskillä eräänä elokuisena perjantai-iltana. Menimme asunnolleni ja naimme rajusti sinä viikonloppuna. Ykskaks ja löysin itseni suhteesta tämän naisen kanssa.
Suhteessa ollessani sain kokea tuon naisen lämmön ja läheisyyden; asian jota olin haikaillut jo pitkään. Se oli vaan niin hieno tunne kun merkitsi jollekkin jotain: sinulla oli joku joka välitti sinusta.
Viikot kuluivat ja kaikki tuntui menevän putkeen. Puhuimme jo yhteen muuttamisesta ja sen sellaisesta. Sitten tuli tuo eräs lokakuinen maanantai jolloin tyttö ilmoitti minulle että hän ei halua olla enää kanssani. Olin surun murtama seuraavan kahden viikon ajan. Mielessäni pyöri ainakin tuhat kysymystä joihin olisin halunnut häneltä vastauksen ja tietää syyn eroon. Seuraavan kuukauden pidin pääni ja päätin etten ole missään tekemisissä tämän naisen kanssa, parempi näin.
Nyt, kun aikaa erkanemisestamme on kulunut yli kuukausi niin en muistele tuota suhdetta pahalla, vaikka se loppupeleissä satuttikin. Se oli jotain hyvää jota minulle silloin tapahtui enkä kadu yhtään että ryhdyin suhteeseen hänen kanssaan. Eron jälkeen olen päättänyt porskuttaa elämässäni eteenpäin ja keskittyä 100% omaan itseeni enkä mihinkään random huoruleihin. Loppujen lopuksi onnellisuus tulee sisältäpäin eikä sitä siksi pitäisi lähteä hakemaan parisuhteista.
AP:lle tämä vaihe tuli viime keväänä eli noin 23-vuotiaana. Ensin ihastuin kaverini tyttöystävän siskoon, tähän hemaisevaan vaaleatukkaiseen blondiin. Tapasin hänet eräissä bileissä joissa hän antoi puhelinnumeronsa minulle ja myöhemmin lisäsin hänet facebookissa kaverikseni. Stalkkasin tätä muijaa seuraavat 4 kuukautta ja odottelin seuraavia bileitä joissa tulisimme näkemään: ne bileet tulivat, nimittäin Provinssirock. Melko pian festareilla ollessani huomasin kuitenkin että hän on melko hiljainen ja vaikeasti lähestyttävä tapaus. Annoin asian olla toistaiseksi, mutta jatkoin tämän stalkkaamista kaikesta huolimatta.
Vielä viime heinäkuun alussa olin aikeissa lähteä Ruisrockiin koska luin facebookista että tämä kiharapäinen blondi oli menossa sinne. Maltoin kuitenkin itseni ja jätin kalliiksi koituvan festarikeikan välistä. Melko pian tämän jälkeen päätin jostain syystä unohtaa tuon ihastuksen ja jatkaa elämässäni eteenpäin.
Eikä mennyt aikaakaan niin uusi ihastuksen alku käveli vastaani baaritiskillä eräänä elokuisena perjantai-iltana. Menimme asunnolleni ja naimme rajusti sinä viikonloppuna. Ykskaks ja löysin itseni suhteesta tämän naisen kanssa.
Suhteessa ollessani sain kokea tuon naisen lämmön ja läheisyyden; asian jota olin haikaillut jo pitkään. Se oli vaan niin hieno tunne kun merkitsi jollekkin jotain: sinulla oli joku joka välitti sinusta.
Viikot kuluivat ja kaikki tuntui menevän putkeen. Puhuimme jo yhteen muuttamisesta ja sen sellaisesta. Sitten tuli tuo eräs lokakuinen maanantai jolloin tyttö ilmoitti minulle että hän ei halua olla enää kanssani. Olin surun murtama seuraavan kahden viikon ajan. Mielessäni pyöri ainakin tuhat kysymystä joihin olisin halunnut häneltä vastauksen ja tietää syyn eroon. Seuraavan kuukauden pidin pääni ja päätin etten ole missään tekemisissä tämän naisen kanssa, parempi näin.
Nyt, kun aikaa erkanemisestamme on kulunut yli kuukausi niin en muistele tuota suhdetta pahalla, vaikka se loppupeleissä satuttikin. Se oli jotain hyvää jota minulle silloin tapahtui enkä kadu yhtään että ryhdyin suhteeseen hänen kanssaan. Eron jälkeen olen päättänyt porskuttaa elämässäni eteenpäin ja keskittyä 100% omaan itseeni enkä mihinkään random huoruleihin. Loppujen lopuksi onnellisuus tulee sisältäpäin eikä sitä siksi pitäisi lähteä hakemaan parisuhteista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.