Olen onnellisesti naimisissa toista kertaa elämässäni. (Edellisen mieheni kassa elin 30 vuotta.) Siivotessani sain mielestäni loistavan idean. Löysin nimittäin vanhat vihkisormukseni. Sormuksilla ei ole minulle mitään arvoa, päinvastoin, ne löytäessäni lähinnä ahdistuin. Ajattelin, että heitänkö kaivoon, mutta sitten keksin sen idean. Ajattelin, että laitan sormukseni rahaksi, kun se on nykyään niin helppoa missä vaan. Ehdotin miehelleni, että josko hänkin tekisi samoin. Sitten voisimme sormuksista saaduilla rahoilla käydä vaikka syömässä jossakin hienossa paikassa. Tai ylipäänsä ihan mitä vain. MUTTA. Mieheni ei halua luopua sormuksestaan. Olen kysynyt häneltä asiaa pariinkin otteeseen. Nyt en oikein tiedä, mitä ajatella.... Asia on varmaan ihan pieni, mutta ....
Sormus
Sormusko vain
9357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinä saat tehdä omille sormuksillesi mitä haluat, mutta sinulla ei ole mitään oikeutta pyytää puolisoasi heittämään vanhoja sormuksia menemään.
Rahaa en tässä ajattele, vaan tunnepuolta...
Monilla on tunteita vanhoja tavaroita kohtaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö olisi päässyt ylitse tai että haluaisi päästä vielä takaisin yhteen sen entisen elämän kanssa. Se on pala omaa menneisyyttä jonka tahtoo pitää mukanaansa.
Anna siis miehen pitää omaan menneisyyteensä liittyvät tavarat. Yritätkö nyt vain tehdä riitaa sen takia, kun mies ei tee niin kuin sinä haluat?
nö höh. mitä ihmettä hän tekee edellisen avioliiton aikaisilla sormuksilla? ajatteleeko että joskus vielä olisi käyttöä? selvä epäluottamuslause sinua kohtaan. avaa silmäsi.
Kullan hinta nousi rajusti ensimmäisen öljykriisin seurauksena 1973.
Silloin alkoivat sormukset kevenemään.
Tuota edeltävänkään ajan painavammista sormuksista, kolmestakaan, ei paljoakan rahaa heruisi.
Jos se "hieno" ruokailu on sormuksista kiinni niin kannataisi ehkä harkita kotoista perunalaatikkoa tms.
Ostotarjoukset, 41€ - 43€ / g koskenevat laskennallista 24kar. kultaa?
Liittyykö kauppaan vielä joku käsittelymaksu joka on ainakin aikaisemmin ollut myytävän materiaalin määrästä riippumaton vakiosumma?
En tiedä.
Laatikossa sormuksilla on kuitenkin aina joku arvo. Vaikka vähäisempikin.
Vanhat tavarat edellisistä suhteista muistuttavat meitä menneisyydestä. Ne ovat ikään kuin ikkunoita, joista voimme kurkistaa "edelliseen elämäämme". Tavarat saattavat olla pitkään laatikossa eikä edellistä sulhoa ajatella, mutta esimerkiksi siivotessa näitä tavaroita voi löytyä ja ikkuna muistelumaailmaan voi aueta. Mikäli tavaroita ei ole, ei ole myöskään niin herkästi aukeavia ikkunoita.
Haluttomuus luopua sormuksista ei vielä välttämättä merkitse mitään, mutta toisaalta tämän voisi ottaa nyt pienenä kasvun paikkana parisuhteellenne. Voisit vähän keskustella miehesi kanssa asiasta. Yritä kertoa hänelle tunteistasi miestä syyllistämättä. Kerro miltä asia sinusta tuntuu ja kysy mitä miehesi ajattelee (ja tuntee) asiasta. Yritä löytää keskusteluyhteys tässä asiassa. Miehellesi sormuksilla voi olla jotain sellaista arvoa, josta sinä et vielä tiedä.
Kasvun paikka on sillä, joka vaatii toista luopumaan muistoesineistä.
En ymmärtääkseni kehottanut luopumaan muistoesineistä, vaan keskustelemaan asioista. Henkilökohtaisesti olen hävittänyt ikkunat edellisistä suhteista.
Tärkeintä parisuhteessa on avoin keskustelu kommunikaation ylläpitämiseksi.
Jokaisella on oikeus omiin muistoihin, olivat ne sormuksia, lahjoja exältä, valokuvia tai mitä tahansa muuta. Niin kauan kuin hän ei niitä halua laittaa kirjahyllyyn näytille tai hiplaile sinun läsnäollessasi, ei ole mitään mitä sinun "pitäisi ajatella". Sinä voit muuttaa omat sormuksesi rahaksi, hän haluaa säilyttää omansa muistona, that's it.