Kesän aikana päätin yrittää muuttaa elämäni suuntaa. Päätin suhtautua positiivisesti elämään ja koittaa hieman muuttaa elämäni suuntaa. Tuli lueskeltua kirjallisuutta ja mietin keinoja, joilla kehittää itseäni, varsinkin ihmissuhde puolella. Päätin yrittää. Pitkään olen ollut yksin, en yksinäinen mutta elänyt yksin. Kavereita kyllä riittää, niin mies- kuin naispuolisia.
Tunnistin itsestäni kyllä heikkouksia, joista uskon pitkittyneen sinkkuuteni johtuvan. Päätin tehdä asialle jotain ja alkaa käymään entistä enemmän ihmisten ilmoilla ja yrittää päästä keskustelu yhteyteen naisten kanssa. Tuli yritettyä hieman enemmän, ja kuten arvatakkin saattaa pakkeja tuli enemmän. Ei ehkä yhtä tylyjä, kuin mihin olin tottunut aiemmin, mutta kuitenkin tuli. Mitä sain yrittämisellä aikaan? Muutaman treffit sain järjestettyä, mutta niistä ei mitään sen enempää seurannut, vaikkakin mukavaa oli. Pari yhdenyönjuttua olisi ollut tarjolla, mutta päätin olla niihin tarttumatta, koska tiedän etteivät ne sovi minulle.
Nyt olen taas palannut vanhaan toiminta tapaani. En oikeastaan käy missään, missä voisin tutustua uusiin ihmisiin. Iltaisin vietän aikaani kavereiden kanssa, tai vaihtoehtoisesti käyn liikkumassa ja vietän illan kotona. Haukun mielessäni itseäni taas jokaisesta pienestäkin asiasta, ja itsetuntoni on taas nollissa.
Ei parin kuukauden aktivoitumisella mitään voi saavuttaa. Mutta miksi ihmeessä olen taas luisunut vanhaan toiminta malliini? Olen taas asennoitunut siihen, että en ansaitse mitään hyvää, ja tulen viettämään elämäni yksinäisenä. Miten saisin takaisin tuon iloisemman elämän asenteeni, joka vielä loppukesästä oli valloillaan?
Tunnistin itsestäni kyllä heikkouksia, joista uskon pitkittyneen sinkkuuteni johtuvan. Päätin tehdä asialle jotain ja alkaa käymään entistä enemmän ihmisten ilmoilla ja yrittää päästä keskustelu yhteyteen naisten kanssa. Tuli yritettyä hieman enemmän, ja kuten arvatakkin saattaa pakkeja tuli enemmän. Ei ehkä yhtä tylyjä, kuin mihin olin tottunut aiemmin, mutta kuitenkin tuli. Mitä sain yrittämisellä aikaan? Muutaman treffit sain järjestettyä, mutta niistä ei mitään sen enempää seurannut, vaikkakin mukavaa oli. Pari yhdenyönjuttua olisi ollut tarjolla, mutta päätin olla niihin tarttumatta, koska tiedän etteivät ne sovi minulle.
Nyt olen taas palannut vanhaan toiminta tapaani. En oikeastaan käy missään, missä voisin tutustua uusiin ihmisiin. Iltaisin vietän aikaani kavereiden kanssa, tai vaihtoehtoisesti käyn liikkumassa ja vietän illan kotona. Haukun mielessäni itseäni taas jokaisesta pienestäkin asiasta, ja itsetuntoni on taas nollissa.
Ei parin kuukauden aktivoitumisella mitään voi saavuttaa. Mutta miksi ihmeessä olen taas luisunut vanhaan toiminta malliini? Olen taas asennoitunut siihen, että en ansaitse mitään hyvää, ja tulen viettämään elämäni yksinäisenä. Miten saisin takaisin tuon iloisemman elämän asenteeni, joka vielä loppukesästä oli valloillaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarvitset selvästi paremman itsetunnon. Itsesi arvostaminen ja hyväksyminen on tärkeää paitsi sinun itsesi myös kanssaihmistesi kannalta.
Onpa tuota itsetuntoa pyritty nostamaan useasti, mutta se ei ole niin helposti tehty. Olen pudottanut painoa, mutta aina löydän jotain negatiivista. Esimerkiksi en ole pudottanut riittävästi tai riittävän nopeasti. Olen päivittänyt vaatekaappia tyylikkäämpään suuntaan ja niin edespäin.
Oletko kokeillut terapiaa?
En ole. En usko terapiasta olevan apua, pystyn puhumaan asioista aika vapautuneesti muutaman kaverin kanssa. Omaan nykyään jo tietyillä elämän osa-alueilla paremman itsetunnon, ero muutaman vuoden takaiseen on iso. Ja välillä on hetkiä, että uskon itseeni yleisestikkin enemmän. Välillä tulee vain kausia, ettei mikään tunnu luonnistuvan ja kaikki kulminoituu omien vikojen pyörittelyyn.
Voisihan terapiaa joskus kokeilla, mutta tällä hetkellä siihen ei ole yksinkertaisesti mahdollisuutta. Tulen tällä hetkellä toimeen melko pienillä tuloilla, koska olen opiskelija. Yksityiset teraupeutit ovat niin kalliita, että niistä on edes turha haaveilla.
Olisit vaan tarttunut niihin yhden yön juttuihin niin olisit päässyt magic carpet ridella taivaisiin ja parempaan elämään.
ATM=ATM=ATM ei siitä ole nousua.
Ajatuksensa ja asenteensa saa muuttumaan kun sitoo ne positiivisiin kokemuksiin ja jättää negatiiviset muistelematta.
Me ollaan melankoliaan taipuvaista kansaa ja siksi me hyssytellään helposti vain omia negatiivisia kokemuksiamme. Joka päivä meille kuitenkin tapahtuu myös positiivisia asioita, ne tulisi huomata ja rekisteröidä ja niiden parissa tulisi viettää enemmän aikaa kuin negatiivisten asioiden ja tapahtumien muistelemisessa.
Kaikenpainen positiivisuus antaa voimaa, negatiivisuus syö sitä.
Toisen ihmisen kohtaaminen on totta kai arka ja tunteellinen tilanne sellaiselle, joka etsii positiivista kontaktia. Merkitystä on silloin myös sillä, miten korkealle asettaa vaatimukset itsensä kohdalla.
Yhdelle pelkkä mahdollisuus päästä hetkeksi juttuun vastakkaisen sukupuolen kanssa on jo voitto, toisen mielestä se ei ole mitään ellei siitä seuraa jonkinlainen jatko, jne.
Itselle kaikkein vaikeimman tilanteen tekee totta kai silloin, kun päättää jättää mahdollisuutensa yhteen tai pariin kokeilukertaan. Se vie toivon.
Jokainen meistä on kuitenkin itsensä paras kaveri.
Kaveria ei saisi koskaan jättää.