Onko sinulla parisuhde, jonka koet hyvin toimivaksi ja onnelliseksi? Mikä on salaisuutenne?
Miten olette sovittaneet työnne ja uranne/opintonne, talousasianne, kodinhoidon, vapaa-aikanne (harrastuksineen)/lomailunne, muut sosiaaliset suhteenne ja jos teillä on lapsia, miten heidän kanssaan olette kasvattajina onnistuneet onnenne luomisessa?
Itse koen tämän kaiken yhteensovittamisen (oikeudenmukaisella tavalla!) todella haasteelliseksi ja olisi kiinnostavaa kuulla toimivista järjestelyistä.
Vai kuljetteko "puhtaan" intuition ja tunteiden varassa - toimiiko se?
Miten olette sovittaneet työnne ja uranne/opintonne, talousasianne, kodinhoidon, vapaa-aikanne (harrastuksineen)/lomailunne, muut sosiaaliset suhteenne ja jos teillä on lapsia, miten heidän kanssaan olette kasvattajina onnistuneet onnenne luomisessa?
Itse koen tämän kaiken yhteensovittamisen (oikeudenmukaisella tavalla!) todella haasteelliseksi ja olisi kiinnostavaa kuulla toimivista järjestelyistä.
Vai kuljetteko "puhtaan" intuition ja tunteiden varassa - toimiiko se?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla on toimiva parisuhde jonka alotin kun oli juuri täyttänyt 16v ja mies 19v nyt siitä on kulunut jo 18vuotta ja homma toimii.
Aina sanotaan että ihmiset joko kasvaa yhteen tai erilleen, meidän tapauksessa ei ole kasvettu mihinkään (hymyä) joten homma toimii.
Toista pitää kunnioittaa ja antaa tasapuolisesti omaa aikaa ja lasten tulon jälkeen suhdetta pitää hoitaa. Me teemme sen viemällä lapset mummolaan ja lähtemällä mökille viikonlopuksi aivan kahdestaan, siellä saunotaan kynttilän valossa ja nautitaan elämästä ja puhutaan. Mielestäni myös molemmilla täytyy olla harrastuksia, joko yhteisiä tai erikseen. Periaatteessa kaikessa täytyy vuorotella. Meillä se joka merkkaa kalenteriin ensiksi menonsa saa mennä jos tulee päällekkäisiä menoja ja toinen jää hoitamaan lapsia. Toinen meistä pääsääntöisesti hoitaa toisen lapsen harrastuksen ja toinen toisen, vaikka toki teemme sitäkin välillä ristiin. Yksi tärkeä asia on se että pitä muistaa ettei elämässä voi saada kaikkea. Tänäpäivänä tosin tuntuu ettei läheskään kaikki ymmärrä sitä. Pitää osata iloita pienistä asioista, sillä pääsee pitkälle.
Tämän ihmeempää salaisuutta ei meidän suhteessa ole.
kivalta! toivottavasti mullakin on tommonen suhde joskus!
Oli mieltä ja sydäntä lämmittävää kuulla sekä tämä että tuossa alempana oleva toinen todentuntuinen ja elämänmakuinen kokemusten jakaminen. Kiitos kirjoittajille.
Onnistumisen tarinoita on niin hyvä kuulla, mielellään lisääkin.
Niin no miten sen nyt ottaa.=)
Lapsia ei ole.
Ulkona käymme yhdessä, joskus mies saatta pyörähtää vaikka kaverien kanssa pelaamassa korttia mutta noin 1x 5kk
matkaoja järjestelemme yhdessä ja reissaammekin paljon laivoilla , ympäri suomea.. Aina yhdessä.
No siivous on minun kontolla koska mieheni ei osaa tehdä mun mielestä niin hyävv jälkeä niin olen ajatellut teen itse, mutta kyllä hän aina silloin tällöin auttaa....
Yhteistuumin yhteispelillä ystävänä ja puolisona käsikädessä.
Teemme molemmat khdeksasta neljään työtä joten ei siinä mitään sovittamista ole. Työmatkoja on äärimmäisen harvoin kummallakaan.
Meillä on yhteinen taloustili johon molemmat laittavat palkastaan aina saman summan ja sieltä maksetaan yhteiset laskut ja (ruoka)ostokset. Omat ostokset kumpikin maksaa omalta tililtään.
Yhteen muutettaessa sovittiin kotitöiden jaosta, mies tiskaa ja imuroi, minä pesen pyykit ja pyyhin pölyt. Kaupassa käy se kumpi ehtii tai sitten yhdessä.
Lomat vietetään pääosin yhdessä ja vapaa-aikana olemme kiinnostuneet samoista asioista kuten mökkeilystä ja elokuvista. Sosiaalinen elämämme ei ole kovin vilkasta, kyläilemme muutaman hyvän ystävän luona satunnaisesti. Molempien vanhempia pyritään tapaamaan parin viikon välein, mies tosin käy kotonaan useammin kuin minä. Mies käy kavereidensa kanssa baarissa ehkä kerran kuussa, minä harvemmin mutta puolestani nautin siitä että saan joskus viettää yksinäisen rauhallisen koti-illan.
Lapsia meillä ei ole.
Olemme riittävän samanlaisia ihmisiä joten paljon yhteensovittamista ei edes ollut. Ei suhteesta tule mitään liiian erilaisen ihmisen kanssa.
Tässä tuli hyvin tuota käytäntöä. Teillä on vastuullinen ja "aikuinen", selkeä kuvio ja itsekin uskon, että esim. tuollainen talousjärjestely helpottaa yhteiselämää suuresti -silloin kun se on mahdollinen.
Haasteet tulevat silloin, kun esim. taloustilanteessa tulee muutoksia. On kai ajatuksena kuitenkin, että myös vastoinkäymisiä voi olla suhteen niistä kaatumatta. Nehän voivat myös lujittaa ja rikastuttaa suhdetta, vaikkei se läpikulkeminen helppoa olisikaan.
Yhteensovittaminen on monelle arkipäivää ja silti suhde voi olla onnellinen, sillä tietty erilaisuus on kyllä myös rikastuttava tekijä.
Ymmärrän silti (luullakseni), mitä tarkoitat tuolla liian suurella erilaisuudella.
"Meillä on yhteinen taloustili johon molemmat laittavat palkastaan aina saman summan ja sieltä maksetaan yhteiset laskut ja (ruoka)ostokset. Omat ostokset kumpikin maksaa omalta tililtään. "
Toimii varmasti teillä. Tuo taloustili on hyvä juttu. Sensijaan minua on aina kauhistuttanut ne ystäväni joilla on kokonaan eri tilit ja sitten lainaillaan toiselle ja lasketaan (riidellään) kuka maksoi minkäkin laskun jne..
Itselläni on aina ollut sellainen tilanne, että rahat ovat yhteiset ja molempien tileihin on molemmilla käyttöoikeus. Jos sitten on ollut muita kuin palkkatilejä niin ne ovat yhteisiä tilejä. Meillä on ollut huomattavia palkkaeroja. On väärin jos toinen käyttää sitä "omaa rahaa" eikä toisella ole varaa edes perusvaatetta ostaa. Välillä toinen meistä on ollut suuremmalla palkalla ja välillä toinen. Tietysti tämä edellyttää sitä, että rahankäytöstä keskustellaan ja ollaan samoilla linjoilla ja että toiseen voi luottaa ettei yhtäkkiä ole tili tyhjä ja rahat menneet aivan johonkin muuhun kuin on tarpeen.
Ja jos tuhlataan niin tuhlataan yhdessä. On myös mukavaa kun yhteisellä päätöksellä ostetaan jotain kallista vain toiselle. Sitten taas joskus epämääräisessä tulevaisuudessa se toinenkin saa jotain mitä itse pitää itselleen tärkeänä.. Ei ole tarvinnut rahoista riidellä.
Ehkä tämä on jollekin kauhistus.Korostan siis, että pitää olla yhteinen käsitys siitä mihin rahat käytetään. Meillä on ajateltu, että olemme koko ikämme yhdessä joten mitä sitä itselleen jemmaamaan. Ja jos sitten ei ollakaan niin elettiinhän sovussa ainakin tältä osin.
Olen kotona ja hoidan lapset ja kodinhoidon miehen töissä ollessa. HÄnellä on itse asiassa kaksikin työtä, sillä harrastuksesta on muodostumassa toinen tulolähde, tällä hetkellä menoja kuitenkin sitä enemmän. Mies siis tienaa kaikki tulomme. Rahat menee yhteisille tileille. Asunnot, autot on kaikki molempien nimissä. Illat ja sunnuntait vietämme yhdessä. Koitan saada omat harrastukseni sovitettua miehen työaikaan. "Vapaa-ajat" ruuanlaittoineen ja lastenhoitoineen tehdään yhdessä tai kumpaa enemmän innostaa. Toisen suorituksiin ei puututa kriittisesti, jos jossain on puutteita koitetaan auttaa. Kahdenkeskinen ajanvietto on myös tärkeää, puhuminen tai vain hiljainen yhdessäolo. Mies erityisesti tykkää tehdä kaikenlaisia pieniä palveluksia, mutta usein pelkkä kuuntelu on niistä tärkein. Näin toimii nyt. Voisimme kumpikin huolehtia tahoillamme tulevaisuudesta, mutta miksi maalailla piruja seinille. Ei kai tähän maailmaan huolehtimaan tulla vaan elämään.