Toimiva parisuhde

Minulla on toimiva parisuhde jonka alotin kun oli juuri täyttänyt 16v ja mies 19v nyt siitä on kulunut jo 18vuotta ja homma toimii.
Aina sanotaan että ihmiset joko kasvaa yhteen tai erilleen, meidän tapauksessa ei ole kasvettu mihinkään (hymyä) joten homma toimii.
Toista pitää kunnioittaa ja antaa tasapuolisesti omaa aikaa ja lasten tulon jälkeen suhdetta pitää hoitaa. Me teemme sen viemällä lapset mummolaan ja lähtemällä mökille viikonlopuksi aivan kahdestaan, siellä saunotaan kynttilän valossa ja nautitaan elämästä ja puhutaan. Mielestäni myös molemmilla täytyy olla harrastuksia, joko yhteisiä tai erikseen. Periaatteessa kaikessa täytyy vuorotella. Meillä se joka merkkaa kalenteriin ensiksi menonsa saa mennä jos tulee päällekkäisiä menoja ja toinen jää hoitamaan lapsia. Toinen meistä pääsääntöisesti hoitaa toisen lapsen harrastuksen ja toinen toisen, vaikka toki teemme sitäkin välillä ristiin. Yksi tärkeä asia on se että pitä muistaa ettei elämässä voi saada kaikkea. Tänäpäivänä tosin tuntuu ettei läheskään kaikki ymmärrä sitä. Pitää osata iloita pienistä asioista, sillä pääsee pitkälle.
Tämän ihmeempää salaisuutta ei meidän suhteessa ole.

Niin no miten sen nyt ottaa.=)
Lapsia ei ole.
Ulkona käymme yhdessä, joskus mies saatta pyörähtää vaikka kaverien kanssa pelaamassa korttia mutta noin 1x 5kk
matkaoja järjestelemme yhdessä ja reissaammekin paljon laivoilla , ympäri suomea.. Aina yhdessä.
No siivous on minun kontolla koska mieheni ei osaa tehdä mun mielestä niin hyävv jälkeä niin olen ajatellut teen itse, mutta kyllä hän aina silloin tällöin auttaa....
Yhteistuumin yhteispelillä ystävänä ja puolisona käsikädessä.

Teemme molemmat khdeksasta neljään työtä joten ei siinä mitään sovittamista ole. Työmatkoja on äärimmäisen harvoin kummallakaan.

Meillä on yhteinen taloustili johon molemmat laittavat palkastaan aina saman summan ja sieltä maksetaan yhteiset laskut ja (ruoka)ostokset. Omat ostokset kumpikin maksaa omalta tililtään.

Yhteen muutettaessa sovittiin kotitöiden jaosta, mies tiskaa ja imuroi, minä pesen pyykit ja pyyhin pölyt. Kaupassa käy se kumpi ehtii tai sitten yhdessä.

Lomat vietetään pääosin yhdessä ja vapaa-aikana olemme kiinnostuneet samoista asioista kuten mökkeilystä ja elokuvista. Sosiaalinen elämämme ei ole kovin vilkasta, kyläilemme muutaman hyvän ystävän luona satunnaisesti. Molempien vanhempia pyritään tapaamaan parin viikon välein, mies tosin käy kotonaan useammin kuin minä. Mies käy kavereidensa kanssa baarissa ehkä kerran kuussa, minä harvemmin mutta puolestani nautin siitä että saan joskus viettää yksinäisen rauhallisen koti-illan.

Lapsia meillä ei ole.

Olemme riittävän samanlaisia ihmisiä joten paljon yhteensovittamista ei edes ollut. Ei suhteesta tule mitään liiian erilaisen ihmisen kanssa.

Olen kotona ja hoidan lapset ja kodinhoidon miehen töissä ollessa. HÄnellä on itse asiassa kaksikin työtä, sillä harrastuksesta on muodostumassa toinen tulolähde, tällä hetkellä menoja kuitenkin sitä enemmän. Mies siis tienaa kaikki tulomme. Rahat menee yhteisille tileille. Asunnot, autot on kaikki molempien nimissä. Illat ja sunnuntait vietämme yhdessä. Koitan saada omat harrastukseni sovitettua miehen työaikaan. "Vapaa-ajat" ruuanlaittoineen ja lastenhoitoineen tehdään yhdessä tai kumpaa enemmän innostaa. Toisen suorituksiin ei puututa kriittisesti, jos jossain on puutteita koitetaan auttaa. Kahdenkeskinen ajanvietto on myös tärkeää, puhuminen tai vain hiljainen yhdessäolo. Mies erityisesti tykkää tehdä kaikenlaisia pieniä palveluksia, mutta usein pelkkä kuuntelu on niistä tärkein. Näin toimii nyt. Voisimme kumpikin huolehtia tahoillamme tulevaisuudesta, mutta miksi maalailla piruja seinille. Ei kai tähän maailmaan huolehtimaan tulla vaan elämään.