Olen parikymppinen mies ja löysin muutama kuukausi sitten ensimäisen tyttöystäväni. Meillä menee todella hyvin yms, mutta oma itsetuntoni on alkanut kalvamaan minua. Tyttöystäväni on kaikinpuolin mahtava, en tiedä miten törmäsimme ja päädyimme yhteen. Olen itse ihan täysin tavis tai jopa sen alle. Koen olevani oikeasti rumannäköinen, en ole kovin sosiaalinen tapaus enkä aina tiedä mitä sanoa kun pitäisi lohduttaa toista tai auttaa jossain kiperässä tilanteessa. Olenkin viimeaikoina alkanut pelätä, että menetän tytön koska en oikeasti ole minkään "arvoinen". En todellakaan syyttele tyttöä tai voisi edes kuvitella että tyttö pettäisi minua jättämisen sijaan, mutta tuo jättäminen tuntuu niin pelottavan realistiselta vaihtoehdolta, että koitan jopa ehkä uskotella hänelle kelpaamattomuuttani, jotta se tulisi eteen ja tietäisin etten ollut väärässä.
Ihmetyttää miksi tyttö valitsi minut, pystyisi paljon parempaankin. En tiedä mitä hän näkee minussa. En ole komea, hyvännäköinen tai edes katseltava. En omista hyvää urheilullista vartaloa, en ole sosiaalisesti lahjakas, en oikein mitään mitä kuvittelisin että nainen kumppaniltaan haluaa.
Ihmetyttää miksi tyttö valitsi minut, pystyisi paljon parempaankin. En tiedä mitä hän näkee minussa. En ole komea, hyvännäköinen tai edes katseltava. En omista hyvää urheilullista vartaloa, en ole sosiaalisesti lahjakas, en oikein mitään mitä kuvittelisin että nainen kumppaniltaan haluaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa aloittaa miettimälä omia hyviä puolia huonojen sijaan. Missä olet hyvä tai mistä saat kehuja? Ja tehdä sellaisia asioita, joiden tekemisestä nautit, ja joita osaat tehdä. Myös haastavia asioita kannattaa tehdä, sillä silloin sitä tunteekin olonsa onnistuneeksi.
Ja jos tyttösi on ruvennut seurustelemaan kanssasi, niin kai siihen joku syy on. Vähintään hän pitää luonteestasi tai ulkonäöstäsi - huolimatta, ettet itse koe olevasi hyvännäköinen. Jos uskallat ottaa asian esille hänen kanssaa, niin voisit varvasti koettaa jutella siitä - miksi hän on yhdessä kanssasi. Kannattaa vain olla varovainen, sillä se saattaa helposti kuulostaa syytökseltä "et välitä minusta oikeasti, olen vain korvike".
Ps. Netistä löytyy paljon hyviä neuvoja itsetunnon kohottamiseen. Google on ystävä.
Aloittajan viesti sopii useimmalle meistä miehistä! Minä mietin noita asioita, vaikka ollaan oltu naimisissa jo vuosia!
Itsetuntoa kalvaa myös kaikenlainen käytös siltä toiselta osapuolelta, jotka sitten epävarmoina itsestämme käännämme aina negatiivisiksi. Läheskään aina ei ole edes syytä epäillä toisen rakkautta.
Luonteelleen mies ei voi paljonkaan, pitää vain yrittää elää sen kanssa. Luottamus kumppania kohtaan tulee vähitellen, joskin sen myös voi menettää helposti.
Olet mikä olet. Turha paisutella heikkouksia tai uskotella olevansa parempi kuin on. Hyvä itsetunto tarkoittaa myös sitä, että tuntee heikkoutensa ja on sinut niiden kanssa.
Tärkeintä on lakata pelkäämästä eroa. Jätä sen pohtiminen tytöllesi. Jos niin käy, niin sitten niin käy. Mutta jos käperryt sen asian ympärille, toteutat pelkosi melko varmasti.
Tyttösi varmaan nauttii siitä, että hyväksyt hänet ja hän saa olla oma itsensä kanssasi. Mutta hän tuskin haluaa itsesäälistä reppanaa lohduteltavaksi. Hän varmaan myös haluaa, että sinulla on muitakin elämäntavoitteita kuin hänen palvomisensa ja että pyrit tavoitteisiisi hyvällä asenteella.
Älä ihmettele mitään, vaan elä ja ole rehellisesti sitä miltä sinusta tuntuu, kun saat olla sen tytön seurassa! Ei hänellä ole mitään tarvetta lähteä muiden matkaan jos hän on onnellinen sinun seurassasi.
Sinun epävarmuutesi ja itsearvostuksen puutteesi voi sen sijaan koitua teidän kohtaloksenne hyvinkin nopeasti, sillä kukapa jaksaisi kuunnella ja katsella vierellään ihmistä, joka ei kykene arvostamaan itseään vaikka kumppanikin häntä arvostaa.
Ei sinun tarvitse olla unlmien prinssi ulkoisesti jos olet kultaa sisäisesti.