miten voimia eroon?

Minäkin olen asunut 2kk kotoa poissa. Mutta lapseni jäivät kuitenkin isänsä luokse. Meillä on maatila, on kissoja ja koira joita en voinut ottaa mukaan. Minäkin haluaisin että lapseni 11 ja 14 vuotiaat asuisivat kanssani mutta minkä teet kun eivät viihdy ja tuntuu että olen aina töissä. Ymmärrän että se koti on heidän lapsuudenkotinsa.
En uskalla edes surra asiaa. En uskalla ajatellakaan että minä menetin heidät.

Myös eronnut kirjoitti:

Minäkin olen asunut 2kk kotoa poissa. Mutta lapseni jäivät kuitenkin isänsä luokse. Meillä on maatila, on kissoja ja koira joita en voinut ottaa mukaan. Minäkin haluaisin että lapseni 11 ja 14 vuotiaat asuisivat kanssani mutta minkä teet kun eivät viihdy ja tuntuu että olen aina töissä. Ymmärrän että se koti on heidän lapsuudenkotinsa.
En uskalla edes surra asiaa. En uskalla ajatellakaan että minä menetin heidät.

Lue lisää

Varmaan tunne on kamala, kun lapset asuvat muualla. Toivottavasti näet heitä mahdollisimman usein. Meillä onneksi mieheni jäi ainakin toistaiseksi asumaan entiseen kotiimme, joten lapsilla on tuttu paikka missä käydä. Ovat olleet melkein joka viikonloppu siellä nyt kesällä ja vähän enemmänkin.
Meillä ei ollut mielestäni muuta vaihtoehtoa, kuin se, että lapset jää minulle. Syitä on siihen monia.
Muista, että et ole menettänyt lapsia. Eiväthän he mihinkään ole hävinneet, vaikka pahalta varmaan tuntuukin. Tsemppiä!

Myös eronnut kirjoitti:

Minäkin olen asunut 2kk kotoa poissa. Mutta lapseni jäivät kuitenkin isänsä luokse. Meillä on maatila, on kissoja ja koira joita en voinut ottaa mukaan. Minäkin haluaisin että lapseni 11 ja 14 vuotiaat asuisivat kanssani mutta minkä teet kun eivät viihdy ja tuntuu että olen aina töissä. Ymmärrän että se koti on heidän lapsuudenkotinsa.
En uskalla edes surra asiaa. En uskalla ajatellakaan että minä menetin heidät.

Lue lisää

En tunne taustojasi ja eron syitä yms.
Mutta nostan hattua sille, että lapset ovat saaneet itse päättää ja olet ymmärtänyt kodin ja kotiympäristön merkityksen lapsille.
Ratkaisu on sinulle kova, mutta tiedän kokemuksesta, että se on paitsi jalo, myös osoittaa erittäin kypsää ajattelukykyä ja epäitsekkyyttä.
Et todellakaan ole menettänyt lapsiasi, älä edes mieti asiaa tuolta kannalta.
Keskustele asiasta lastesi kanssa, huomaat myöhemmin, että hekin arvostavat sinua.

..se oikea. Kun on niin tukossa näistä alaspainamisista, ettei jaksa oikein uskoa itseenkään, vaikka on aina luullut, että on ok. Pitäisi uskoa vaistoon, joka kertoo niin paljon. Vaistolla minä vaimonkin käräytin. Vikoja on itsessänikin, mutta puhumalla ja opettelemalla kai tämä elämä on tarkoitettukin elettäväksi. Kumppania kaipaa, kaveria ja ymmärtäjää, niin kuin kai jokainen. Inhottaa ajatella, että sitä voisi olla muualla, mitä ei ole kotona. Miksi se on näin? Mua estää enää lasten hyvinvointi. Loppujen lopuksi paras heillekin olisi "pistää muija mäkeen", niinkuin joku vastasi. Kiitos vastauksestasi!

Hessu kirjoitti:

En tunne taustojasi ja eron syitä yms.
Mutta nostan hattua sille, että lapset ovat saaneet itse päättää ja olet ymmärtänyt kodin ja kotiympäristön merkityksen lapsille.
Ratkaisu on sinulle kova, mutta tiedän kokemuksesta, että se on paitsi jalo, myös osoittaa erittäin kypsää ajattelukykyä ja epäitsekkyyttä.
Et todellakaan ole menettänyt lapsiasi, älä edes mieti asiaa tuolta kannalta.
Keskustele asiasta lastesi kanssa, huomaat myöhemmin, että hekin arvostavat sinua.

Lue lisää

Unohdamme niin usein, että lapset ovat lainassa meillä. Tuon ikäiset kaipaavat turvaa ja noin he sitä saavat. Uskoisin heidän ajattelevan, että heillä on kaksi kotia, joihin heillä on vapaa pääsy, ja molemmat vanhemmat rakastavat heitä. Lapset ovat myös yksilöitä, jotka ajattelevat itse, ja kemiat eivät kaikissa asioissa sovi eikä tarvitsekaan vanhempien kanssa. Nauti niin paljon kuin voit ja seuraa ja tue kasvua. Kaikki menee hyvin!! :)